Voi ihanuutta! Mikä on parempaa kuin harjoitella koiran kanssa jolla intoa ja vauhtia riittää, mutta silti on kuulolla koko ajan? Aivan, ei mikään! Tänään olin siis Viljon kanssa treeneissä ja vaikka radalla oli muutama haastava kuvio, selvittiin niistäkin vähän harjoittelemalla ja kokeilemalla eri ohjauskuvioita. Kontaktit onnistuivat aivan nappiin (2-on 2-off), ja kepeillä oli vauhtia vaikka muille jakaa.
Vaikka Pajun kanssa on ihanan haasteellista ja mielenkiintoista treenata, on erittäin mukavaa silloin tällöin mennä koiran kanssa jolla on motivaatio kohdallaan ja joka oikeasti haluaa tehdä. Mutta ei Viljon kanssakaan aina ole ollut näin hyvin asiat.
Viljo oli vauhdillisesti rajoitteinen (lue: hidas) vielä ykkös- ja kakkosluokissakin (arvatkaapas montako kertaa sain nollatuloksen muutaman sekunnin yliajalla...), mutta Elinan "vauhtiryhmässä" (lähti pallit) saatiin motivaatio kuntoon erittäin runsaalla palkalla, helpoilla juoksuradoilla ja unohtamalla täysin virheiden näyttämisen koiralle. Mitä tahansa radalla tapahtui, koira palkittiin aina. Ja tulosta alkoi tulla.
Nyt ei Viljollakaan enää vauhtia puutu jos vaan ohjaaja antaa koiran mennä. Sehän siinä onkin niin hankalaa että pitäisi antaa koiran tehdä kun se kerran osaa, mutta kun siihen pitää mennä nenästä viemään ja sörkkimään... mutta ehkä tämä tästä ja vanhakin ohjaaja oppii uusia temppuja. Varsinkin kun harkat on nyt videokuvattu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti