maanantaina, joulukuuta 17, 2007

sunnuntaina, joulukuuta 16, 2007

Jaakon treenit

Pitkästä aikaa tuli oltua kunnon treeneissä (tai ylipäänsä missään treeneissä Bugin kanssa). Jaakko tuli kouluttamaan Lägiläisiä ja pääsin mukaan siis Bugin kanssa.

Kyllä oli taas hyvät ja rankat treenit! Ja uudet termitkin tuli päivitettyä; flipit, backfläpit ja saksalaiset. Tuli kauhia into kisaamaan Bugin kanssa, tosin kontaktit pitää saada vielä varmemmiksi.

maanantaina, joulukuuta 03, 2007

Whoa, uusi blogimerkintä!


Jee, tämän joulun piparitalo on nyt tehty. Saa nähdä miten pitkään se on hengissä, sen verran innokkaasti sitä haluaisi tutkia tyttö 2-vuotiaan innokkuudella... Ekaa kertaa myös sain sulalla sokerilla leikkiessäni palohaavan, ja mihin muualle kuin nenääni tietysti! (ja miten tämä on mahdollista, joku voisi kysyä... Kaikki on mahdollista kun meikäläinen on keittiöhommissa!)

Ja agilityuutisiin: sunnuntaina kisattiin pitkästä aikaa kolmosen koirilla, ja kolmesta kisasta Viljo toi kotiin yhden nollan (tosin hyppyradalta josta SM-nollat ovat jo kasassa) ja CPU toisen! CPUn tulos olikin juhlimisen arvoinen sillä se oli ensimmäinen kennelpojan kolmosessa CPUlla saama tulos ja samalla siis nolla! Jihuu! Täältä voi käydä kurkkaamassa miltä CPUn rata näytti.


sunnuntaina, marraskuuta 04, 2007

Reissutyttö rules!

Paju tuli tänään Tartossa Eestin muotovalioksi ja sai varaCacibin (mikä vahvistetaan cacibiksi), eli on nyt vahvistusta vaille Kansainvälinen muotovalio! Jihuu!

Suurkiitos Marikalle Pajun ottamisesta mukaan matkaan!

sunnuntaina, lokakuuta 28, 2007

Onnea kaksivuotiaalle!

Synttärikakku


Itse sankari uuden lieden ja kattiloiden parissa

maanantaina, lokakuuta 08, 2007

Tarttis vissiin joskus harjotellakki

...ainakin jos eilisiä kisatuloksia katsoo. Molemmilta radoilta keppien ohijuoksu ?!?

Noh, lohdutuksena muita virheitä ei sitten tullutkaan (paitsi kiellosta aiheutuneet ylimääräiset sekunnit) ja jälkimmäisellä radalla alkoi olla loppuradalla jo tosi kiva "flow" kun Viljoa pystyi heittelemään esteille ja itse hakeutumaan optimiohjauspaikkoihin. Mutta kyllä sitä selkeästi kaipaa itsekin hieman ulkopuolista silmää katsomaan mitä sitä kentällä touhuaa...

maanantaina, lokakuuta 01, 2007

Tänää ei mittää, eilen ei mittää, viime viikollakaa ei mittää...

Mittää ei oo tehny nii emäntä kui koiratkaa! Iha patalaiskana vaa maattu!

Tuleepa kunnon tauko koirillekin, tosin nyt pitäis kyllä kunnostautua tuon harjoittelun suhteen kun on Viljolle kaksi starttia sunnuntaina ja viimeinen nolla pitäis repäistä sieltä.

Noh, ehkä tästä jaksaa tänään tai huomenna raahautua noi 20 metriä tuonne takapihan agikentälle...

sunnuntaina, syyskuuta 16, 2007

Leiriä savella vai savea leirillä


Lägin ja Agi-Kotkien tämänvuotinen yhteisleiri pidettiin Vesan lomakylässä Kärkölässä. Ensimmäistä kertaa Lägin leirien historiassa harjoitusilma oli enemmän kostea kuin paisteinen. Mutta tämä ei innokasta leirijoukkoa lannistanut, sillä Sepon harjoitukset saivat pienten vesitippojen valumisen unohtumaan. Tämän lisäksi väki oli järkevästi valinnut leirivaatetuksen niin että 100% suhteellinen ilmankosteus ei juurikaan haitannut.

Kenttänä jokseenkin kalteva kostea nurmi ei ollut niitä ihan helpoimpia, varsinkaan loppuryhmien osalta. Polviin (ja joskus vyötäisille) asti ulottuneet savimaalaukset useimpien yllä kertoivat että kovasti oli radalla töitä tehty ja kaikkensa annettu huolimatta hieman liukkaasta alustasta.

Ykshi vielä ja shitten laskhu!

Viikonlopun koulutusaiheina olivat agilityn perusteisiin kuuluvat koiran itsenäinen irtautuminen esteille sekä ehdoton tännekäsky (koira tulee suoraan ohjaajan luokse suorittamatta mitään esteitä). Useimmilla leiriläisistä oli haasteita jomman kumman kanssa, joten kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä leirin koulutukselliseen antiin. Harjoitukset olivat niin hyviä että omat ryhmäläisenikin saavat niistä nauttia monta seuraavaa kertaa.

Perinteinen agitron-kilpailu muuttui agiduo-kisaksi sillä osakilpailuja pidettiin tällä kertaa kaksi. Esteiden bongaus -rata (40 sekunttia eikaa suorittaa koiran kanssa niin monta estettä oikein kuin vain ehtii) sekä normaali kisarata (niin että ketään ei hylätty vaan hylkäykseen johtavasta virheestä tuli lisävirhepisteitä). Tällä kertaa Agi-Kotkat veivät kolme ensimmäistä sijaa, ja ensimmäinen Lägiläinen hakemassa palkinotaan oli Pihlajamäen Satu. Leirin yksi parhaista puolista on yleensä ollut se että kaikki saavat palkinnon, ja niin tälläkin kertaa. Jouduimme tekemään jopa kaksi palkintojenjakokierrosta jotta saimme kaikki palkinnot uusiin koteihinsa.

Ilmasta huolimatta leirillä oli jälleen kerran oikein kivaa, koulutuksesta sai uusia ajatuksia ja mikä tärkeintä, ruoka oli hyvää ja sitä oli erittäin riittävästi. Majoituskin oli kohdallaan, ainakin meillä jotka yövyimme omissa matkailuautoissamme...


sunnuntaina, elokuuta 12, 2007

Voitto Riihimäeltä!



Bugi otti yllärivoiton Riihimäellä maksiykkösissä, jihuu! Ihanneaika ja rataprofiili oli "tiukahko" (katso rata Bugin treenipäiväkirjasta) sillä voitto tuli kyllä nollaradalla mutta neljän sekunnin yliajalla. Mut ei sitä ykköspallilla niin usein pääse olemaan etteikö sitä pitäisi juhlia!

lauantaina, heinäkuuta 28, 2007

Ihmeparantuminen!

Pääosan esittäjä

Veera ei tuntunut millään parantuvan vatsataudistaan. Heti kun yritin vaihtaa Veeran ruoan riisi/seiti sekoituksesta yhtään tavallisen ruoan suuntaan (vaikka miten varovasti), alkoi ripuli ja oksentelu taas.

Kunnes se kolmisen päivää sitten oksensi tämän (heikkohermoiset älköön katsoko, oikeesti!). Pikasoitto henkieläinlääkärille, samoin kuin mailitse kuvat. Veerahan on se meidän koirista joka pitää pihan vapaana jyrsijöistä (ja kaikesta muustakin minkä voi syödä ja minkä saa kiinni). Syntyi siis vahva epäily loisesta, ja oireetkin olivat täysin siihen sopivat (vahva loistartunta voi aiheuttaa suolistossa verenvuotoa, josta oksennuksen ruskea väri). Vaikka olin nelisen kuukautta sitten madottanut koirat niin arvatkaa tuliko pikareissu apteekkiin hakemaan koko poppoolle matolääkkeet?

Nyt kun matolääkkeet on syöty, Veera on täysin entisellään ja se pystyy jopa syömään normaalia ruokaansa ilman mitään oireita. Enpä ole koirahistoriani aikana tällaiseenkaan tapaukseen koskaan ennen törmännyt...

tiistaina, heinäkuuta 24, 2007

Manssin fysiikka

Viime aikoina tekemämme empiirinen tutkimus on tuonut esille lisätietoa manssin fysiikasta. Alla oleva läpileikkaus manssin sisuskaluista selvittää kertaheitolla esim. sen fyysisen mahdottomuuden että vettä desin verran juonut manssi pissaa lenkillä viisi desiä. Se selittää myös mihin kolmen kilon ruokasäkkiin varkaille päässyt manssi tallettaa ruokansa. Yleensä siitä ruoasta kun ei jää jäljelle kuin pussi (ja sekin postimerkin kokoisina kappaleina ripoteltuna ympäri asuntoa). Virtsarakon ylettyminen aivoihin asti selittänee myös sen miksi joskus (toki vain harvoin) tuntuu että manssin aivoissa vaikuttaa harmaan aivomassan tilalla nestemäisempi aines.

lauantaina, heinäkuuta 21, 2007

Kakkoskakku


Pitihän se isompi kakkukin tehdä viikonlopun kunniaksi:

torstaina, heinäkuuta 19, 2007

Onnea Kennelpojalle!

Paljon Onnea Kennelpojalle synttärin johdosta!


maanantaina, heinäkuuta 16, 2007

Kesälomamatka & KLAG


Viime viikon blogihiljaisuus johtui kesälomamatkastamme. Tänä kesänä osallistuimme normista poiketen vain yhteen isoon agilitytapahtumaan, ja itsestäänselvä valinta oli Kokkolan Klagi. Klagissa on aina niin kiva tunnelma, tuomarit ja kisaradat (sekä kisat käydään harvinaisemmalla alustalla, nurmikentällä).

Lähdimme maanantaina suorinta reittiä Lohjalta Lieksan kautta Kokkolaan. Lähtömme viivästyi "muutamalla" tunnilla sillä viime hetkellä huomasin tarvitsevani ehdottomasti mukaan matkamallisen kontaktikapistuksen ja pujotteluesteen. Kennelpoika yritti väittää etten muka ollut harjoitellut tarpeeksi, mutta silkka totuus oli että aika loppui kesken. Ja mitäs siinä Kennelpoika muuta kuin rautakauppaan sopivaa materiaalia etsimään.

Rautaa, maalia ja lankkua mukanamme (yllättävää mitä kaikkea matkailuautoon mahtuukin mukaan) lähdimme matkaan. Kennelpojan kotipaikasta Lieksasta löytyi hitsausvälineet, joten miten muuten voisi kepo viettää lepolomaa kuin rakentamalla esteitä? Varsinkin kun Kennelpojan kännykkä halusi mieluummin keskustella kalojen kanssa eikä ollut enää sen huisan kokemuksen jälkeen halukas yhteistyöhön meidän ihmisten kanssa (ei siis nettiyhteyksiä ym. mukavaa tarjolla).

Valmistuneet esteet pääsivät heti tehokäyttöön. Viljon krooninen kontaktiongelma sekä Bugin samanlainen keppienohitusongelma pääsivät harjoitusohjelman kohteeksi, toki Pajukin sai tehdä kepit kapeana kujana muutamaan otteeseen.


Matkaesteet ennen maalausta

Kennelpojan veljen puutarhalta saimme mukaan muutaman laatikollisen perennoja, jotka nekin tietenkin mahtuivat mainiosti mukaan matkailuautoon (olihan autossa vielä paljon käyttämätöntä wc- ja käytävätilaa). Suntinsuun leirintäalueelle päästyämme ahtauduimme parin agilitaajaleirikunnan väliin (alue oli melkoisen täynnä), purkauduimme autosta ja ilahdutimme naapureita ja ohikulkijoita autosta pursuavalla kukkamerellä sekä kauniin sinisillä esteillä. Vaatimaton leirimme sulautui vaivattomasti muiden asuntoautojen & -vaunujen joukkoon eikä herättänyt varsinaisesti mielenkiintoa kenessäkään.

Itse kisat menivät oikein kivasti, Paju teki ekat ratanollansa (aikaa kului parikymmentä sekunttia yli ihanneajan, mutta niitä ei salukilla lasketa) ja CPU jatkoi tuttuun tapaansa varmaa hyllyputkea. Pääsin ensimmäistä kertaa Bugin ohjaksiin, tuloksena yksi hylly (kolme kieltoa kepeiltä), ja kaksi vitosta (toisessa kielto kepeiltä, kuinkas muutenkaan ja toiselta radalta hypyn ohijuoksu). Paremmin siis kuin osasin odottaakaan.

Viljo yllätti kyllä parhaiten, viidestä radasta kolme nollaa, yksi muutaman sekunnin yliaika"nolla" sekä yksi vitonen keppien ohituksesta. Krooninen kontaktiongelmamme oli siis kadonnut, ja katson sen vain ja ainoastaan kontaktikapistuksen ansioksi. Oikeaa suoritusta kun pääsi vahvistamaan ja palkkaamaan sekä ennen että jälkeen radan. Mikä parasta, sunnuntaina saimme tuplanollat kasaan ensi vuoden SM- kisoja ja MM- karsintoja varten.

Kotiin pääsimme lähtemään Kokkolasta yhdeksän maissa, ja aamun sarastaessa klo 04:00 Kennelpoika kurvasi manssimobiilimme kotipihallemme. Ennen nukahtamistani olin kuulevinani kennelpojan mutisevan jotain seuraavan vuoden tuplanollien hakemisesta jostain muualta kuin Klagin viimeisestä kisasta, mutta todennäköisesti se oli vain unenpöpperöistä toiveajattelua...


perjantaina, heinäkuuta 06, 2007

Oiskohan nyt aika hommata vielä yksi....


....sohva?

keskiviikkona, heinäkuuta 04, 2007

Jihuu!

Veera ei ollut oksentanut yöllä ja oli aamulla pirteä oma itsensä. Vettä oli kulunut yön aikana puoli kupollista, mikä on todella hyvin. Nyt Veera on tytön ja isännän mukana kuorimassa koivun tuohta ja tekemässä niistä silppua (siis hampaillaan). Taidamme olla voiton puolella!

tiistaina, heinäkuuta 03, 2007

Veera on parempi

Tiputus on auttanut ja Veera on selkeästi enemmän oma itsensä. Oksentelun, verenvuodon ja ripulin syy ei kuitenkaan selvinnyt, mutta antibiootit ja antepsinit saatiin mukaan. Huominen katsotaan vielä tarkkaan pitääkö mennä takaisin nesteytykseen vai juoko Veera tarpeeksi kotona.

(...takasin tullessa Veera oksensi autoon ja toisen kerran kotona. Toivotaan kovasti että oksentelu loppuu yön aikana...)

Ei keksi otsikkoa...

Veera on tiputuksessa Espoon Eläinsairaalassa. Se alkoi yöllä oksentaa verensekaista nestettä ja on ripulilla. Nyt ootellaan verikokeiden tuloksia ja toivottavasti saadaan Veera illalla kotiin päivän kestäneen nesteytyksen jälkeen.

maanantaina, heinäkuuta 02, 2007

Vilma 9.8.1995 - 2.7.2007


FIN AVA, KANS, FIN , N & S MVA PMV-97 V-02
VUOKKOLAN VILHELMINA

Kauniina päivänä kesäisen
hiljeni sydän läheisen.
Lähtösi vaikea kestää on
surumme suuri ja rajaton,

lohtuna muistot rakkaat on.


tiistaina, kesäkuuta 26, 2007

Muisteloita

Eilen huonokuuloista Veeraa silitellen herättäessäni iltapissalle muistui mieleen Veeran isän vierailu täällä meillä.

Fellow taisi olla tuolloin 14-v harmaahapsinen herrasmies ja jo täysin kuuro. Fellow oli siis meillä hoidossa pari päivää ja toisena päivänä töistä tullessani päästin omat koirat ulos (aika metelillä) ja ihmettelin kun ei takkahuoneesta kuulu mitään. Menin katsomaan ja Fellow makasi täysin liikkumatta kyljellään jalat suorana.

Huutelin siinä porttia avatessani muutamaan otteeseen Fellown nimeä ja mielessä kävi jo kauhuskenaariot siitä miten kerron koiran omistajalle että nyt on sitten sen elontie päättynyt...

Onneksi koira tuntui kuitenkin lämpimältä ja aikani sitä "tökittyäni" Fellow nostikin päätään ja mulkaisi siihen malliin että olin herättänyt kesken makeimpien unien. Koskaan en ollut koiran nähnyt noin sikeästi nukkuvan. Fellow elikin sitten 16 vuoden kunnioitettavaan ikään.


maanantaina, kesäkuuta 25, 2007

*Itkupotkuraivari*

Siis kattokaa:
Terrielämää
sekä
n-elikot,
Touhukirja,
Kipazin
että
Dorkajengin elämää


...kuten myös näiden lisäksi ainakin neljä kaveria (blogillisia tai -ttomia) joilla on tai on tulossa pentu!
Tämä on selkeästi salaliitto vain ja ainoastaan pentukuumeisen kiduttamiseksi!

*kerää itsensä lattialta ja poistuu takavasemmalle huoahtaen marttyyrimäisen dramaattisesti*


Kesäkuvia

The Grand Old Lady
Mai presöööösss...

Olohuoneagilitya

Jos ei se kamera kohta lähde siitä niin...

Hymytyttö

Kukaan ei liiku! Muurahainen näköpiirissä!

Ja sitten vielä kunnon karppausta! Video


torstaina, kesäkuuta 21, 2007

Kotoisa juhannus

Vietämmekin sitten suunnitelmista poiketen koko juhannuksen kiltisti kotona. Bugikin aloitti juuri parahiksi juoksun joten ei päästä ollenkaan kisoihin. Byääääh! Toisaalta, lisätreeni ei ole Bugille ollenkaan pahitteeksi...

tiistaina, kesäkuuta 19, 2007

CPUlle ohjaajaa?

Lääh, millon mennään uudestaan, lääh!

Seurakaveri tuossa kyseli että miten mulla voi olla treenimotivaatio vähissä CPUn kanssa kun se on kuitenkin niin taitava monessa asiassa. Eihän sillä ole kuin yksi ongelma, kääntyminen (ja sen myötä ohjattavuus). Tämä pisti minut ajattelemaan että onhan se todellakin erittäin sääli että noinkin hyvin asiat osaava otus joutuu jäämään paitsioon agilityn suhteen vain sen takia ettei ohjaajan reaktiokyky ja nopeus riitä.

Niinpä tänään treeneissä CPUa sai kokeilla kaikki kolme paikalle saapunutta rohkeaa yrittäjää, ja hienostihan se meni! CPUlle ei ole niin nokonuukaa kenen kanssa menee, kunhan saa tehdä. Toivottavasti joku kokeilijoista innostuisi hommasta enemmänkin ja CPU saisi taitavamman ohjaajan!


lauantaina, kesäkuuta 16, 2007

Kiire helpotti kerralla!

Tänään bongasin vereltä näyttävän pisaran takkahuoneen lattialla. Välittömästi valkoinen talouspaperitesti käyntiin Bugin ja Pajun osalta. Ja Pajullahan testi näytti positiivista. Eli ei tarvitse hätäillä juhannuksen kisoissa, kun Paju ei saa juoksun takia osallistua. Oikeastaan ihan hyvä, on enemmän aikaa keskittyä Bugin kanssa tekemiseen.

perjantaina, kesäkuuta 15, 2007

Kiirettä pitää

Kyllä hieman kiirettä pitää tuo kolmen koiran yhtäaikainen koulutus (ja treeniblogien päivitys, huh!). Ei ehdi tännekään kirjoitella kun pitää saada pari koiraa kisakuntoon juhannukseksi.

Starttaan näet sekä Bugin että Pajun kanssa perjantaina TSAUn kisoissa, ja toisessa kisassa lähtönumerot ovat 37 ja 38. Siinä testataan ohjaajan kunto! (No okei, kyllä mä yritän siirtää toista loppuun tai alkuun, mut jos ei onnistu niin sitten juostaan peräkanaa molempien koirien kanssa)

sunnuntaina, kesäkuuta 10, 2007

Pilalla!

Puutarha on pilalla! Huolella ylläpidettyyn kukkapenkkiin on tungettu pahaltahaisevia juttuja! Puutarhavastaavan motivaatio on poljettu maahan!


Kyllä pistää masentamaan tuollainen ajattelematon käytös ja piittaamattomuus toisten ahkerointia kohtaan.


keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

Uutta putkeen!

Jahas, sitä nuo ohjattavat vaan lisääntyy. Näyttää siltä että palaan Viljon ohjaajaksi (jihuu!) ja kaupan päälle saan vielä ohjattavakseni Buginkin (jihuu!). Kennelpoika pitää ainakin kesän mittaisen agilityvapaan joten minä hikoilen sitten senkin edestä pölyisillä kentillä noitten karvaturrien kanssa.

Bugia pääsin eilen jo vähän kokeilemaankin, ja mikä sitä on remmiin astellessa. Koira kulkee mukavasti, vain pientä hienosäätöä on enää vailla (kuten keppien sisäänmeno, kontaktit ja hyppyjen vaikeat kulmat).

Ohjaat sit kunnoll kans!

torstaina, toukokuuta 31, 2007

Puutarha vehreimmillään


Tämä alkaa olla sitä aikaa kun puutarhat ovat kauneimmillaan ja väriloisto kirkkaimmillaan. Näin meidänkin puutarhassamme. Nurmikon tuuheus näkyy parhaiten alla olevassa kuvassa. Parhaat puutarhatyöntekijämme ovat tietenkin mukana ihailemassa kovan työn ja aherruksen tulosta:


Nurmikenttämme lähentelee golfkentän tasoa ja sen täydellisyyttä, tuuheutta ja hyvälaatuisuutta ihailevat naapurimmekin kateellisena:


Varsinainen ylpeytemme on kuitenkin takapihan kukkapenkki jota huolella ja rakkaudella hoivaamme. Huomaathan söpön pikku aidan joka pitää nelijalkaiset poissa pikku silmäterästämme (puutarhavastaava seisoo luomuksensa vieressä ylpeänä):

keskiviikkona, toukokuuta 16, 2007

Kameran kätköistä löydettyä...

Sain ihanan äitienpäiväkortin jossa tyttö poseeraa isänsä kanssa. Tänään purkaessani kameran muistikorttia löysin paljastavat kuvat siitä että kuvaaminen ei kenties ollutkaan ihan piis öf nakki.

Tästä lähdettiin:
No nyt alkaa kyllästyttää:
Tätä pitää funtsia...
Mäkin haluun kuvata!
No anna tänne se kamera!
Anna se kamera tai työnnän sormet kurkkuun!

Bebebebebebe....

Bebe-leivokset ovat lempparileivoksiani. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä niitä itse ja tässä tulos:



Paremmin onnistui kuin osasin arvatakaan! Resepti on täältä: "Ei makeaa mahan täydeltä"



tiistaina, toukokuuta 15, 2007

Veerasta tuli eläkeläinen

Kävin tänään Veeran kanssa eläinlääkärissä selkäkuvissa koska Veeralla on ollut epämääräistä ontumista talvella ja viime viikolla selkä oli ihan selkeästi kipeä. Ell lausunto kertoo " Nikamamuutoksia ja kalkkeumia mm. välilevyssä thoraxin alueella."

Rintakehän kohdalta selkärangan nikamat eivät olleet lainkaan säännöllisen muotoiset ja ne olivat erittäin tiiviisti kiinni toisissaan (tod. näk. synnynnäinen piirre). Vaarana on kuulemma välilevyn pullahdus varsinkin jos etupäähän tulee suoria iskuja tai koira joutuu kovasti kääntyilemään sivusuunnassa. Eli juuri se mitä agilityssa väistämättä tapahtuu. Nyt edetään kipulääkkeiden ja Cartrophenin varassa, ja kuukauden päästä aletaan lisämään arthroflexia ruokaan. Peruslihaskunto tulee tietenkin pitää kunnossa, ja hieronta tulee ottaa hoitosuunnitelmaan mukaan myös.

maanantaina, toukokuuta 14, 2007

Voihan doupinki!

Nyt tuli meidänkin perheelle konkretisoitua nämä dopingsäädökset. Toissailtana Bugi tuli takapihalta sisälle kuono mullassa, oksennellen ja kuola suusta roikkuen. Se myös arasti kuonon koskemista joten pikadiagnoosina oli tapaaminen pistävien öttiäisten kanssa ja eikun pari kyytablettia kurkkuun.

Homma normalisoituikin siitä ihan kivasti, ja sitten vasta valkeni että Bugilla olisi ollut viikon päästä agikisat (ekat noin vuoteen, koko kisauran toiset kisat siis). Kyytabulla on kahden viikon karenssi joten sinne meni se kisastartti.

sunnuntaina, toukokuuta 06, 2007

ZZZZ skriiik ZZZZ skriik

.... sanoo pääni. Viikonlopun agiseuran kouluttajien koulutus (sekä la että su noin 10 tuntia by Jaakko Suoknuuti) yhdistettynä kolmeen huonosti nukuttuun yöhön ei ole paras yhdistelmä. Aivot poksahtavat just kohta ja silmät seisovat päässä toljottaen tyhjyyteen. Onneksi vieressä on nyt kylmä siideri. AAaaaaaaahhhhh...

Koulutus oli kyllä loistava, ainoa huono puoli oli oman aivokapasiteetin ja asioiden omaksumisen rajoittuneisuus. Paljon oli asiaa joka ei kerta kaikkiaan enää ylikuumenneelle kovalevylle mahtunut. Mutta toivottavasti edes osa jäi kytemään ja tulee näkymään tulevissa koulutuksissa tiukempana otteena. Hehe.

Niin ja ne huonosti nukutut yöt johtuivat ensiksikin siitä että kaikkien muiden meidän koirien saaman ripulitaudin sai sitten viimeiseksi Vilma-ressukka. Johtaen 40 asteen kuumeeseen ja tiputukseen yön yli (taas suuri kiitos Elinalle avusta!). Tiputusletkua piti käydä tarkistamassa parin tunnin välein, eikä huoli mummosta auttanut juurikaan unen saamiseen. Nyt mummo on taas ihan oma itsensä, tosin hieman kuiva sellainen. Sitä en enää muista mikä aiheutti seuraavan yön unettomuuden (todennäköisesti liian myöhäiseen katsottu elokuva ja tytön yöheräilyt), mutta viime yönä pääsin nukkumaan puolen yön jälkeen, ja unen sain sitten vasta joskus kahden maissa. Ja tietenkin tyttö herätteli pariin otteeseen ja koirat halusivat ulos heti puoli kasin jälkeen. Greit. Toivottavasti ensi yönä selviän vain parilla herätyksellä (yhtäjaksoista 8 tunnin yöunta en ole kahteen vuoteen saanutkaan, mutta onneksi kaikkeen tottuu...).


tiistaina, toukokuuta 01, 2007

Jännitystä vapun alla

On se hyvä ettei näin maalla asuessa elämä käy tylsäksi. Eilen meille oli tulossa muutama ystävä vappua juhlimaan ja grillailemaan. Kuten melkein aina ennenkin kun on ollut juhlia tulossa, aloitimme (kolmen maissa) illan odottelun sähkökatkoksella. Eihän siinä mitään, onneksi on valoisaa ja grilli toimii kaasulla. Pikainen soitto kennelpojalle että tuo juomavettä kaupasta. WC:n huuhteluvesi saataisiin hätätapauksessa (hehheh) vaikka lammesta.

Noin puoli neljän maissa huomasin ikkunasta että takametsä/pelto oli sankan valkoisen savun peitossa. Noh, on sitä ennenkin savuteltu naapureita oksien ja roskien polton lomassa... Mutta savu vain lisääntyi. Sitten huomasin naapurit ihmettelemässä hakkuuaukiolla savua. Ja eikös se ollutkin ihan oikea metsäpalo! Ihan tuossa meidän naapurissa. Onneksi voimakas tuuli puhalteli tonttimme ohi, eikä meille päin. Pian metsä vilisikin sekä uteliaita naapureita että palomiehiä.

Sähkö palautui noin puoli seiskan maissa kun metsäpalo oli saatu sammutettua (ja tietenkin juuri kun kennelpoika oli saanut aggregaatin viriteltyä). Palo oli saanut alkunsa kun 20 kV sähkölinja oli katkennut tuulen voimasta (?) ja pudotessaan maahan iskenyt kipinää heinikossa.

Kuvassa näkyy meidän tontin aita sekä takaportti hakkuuaukealle. Aika läheltä liipasi... Mietin jo koirien ja tytön pakkaamista valmiiksi matkailuautoon siltä varalta että tuuli olisi vaihtanut suuntaansa ja olisi pitänyt lähteä evakkoon.




Eiköhän tällä jännityksen määrällä tule taas muutaman kuukauden ajan toimeen...



perjantaina, huhtikuuta 27, 2007

Tiedon tankkaamista

Viime aikoina olen saanut itseäni niskasta kiinni lukenut muutaman mielenkiintoisen kirjan, sekä katsonut muutaman DVD:n.

Ensimmäinen kirja oli Susan Garrettin "Shaping Success", jossa hän kertoo miten koulutti hypervilkkaasta ja -energisestä Buzz-bordercolliestaan kansallisen agilitymestarin. Kirjassa on vinkkejä lähes kaikenlaisten tilanteiden ratkaisemiseen positiivisesti kouluttamalla (pennun kanssa leikkimisestä kontaktiesteiden opetteluun, lähdössä varastamisesta koira-agression taltuttamiseen). Vaikka kirjaa ei välttämättä voi suoranaisesti sanoa koulutusoppaaksi, sai se ainakin minulla aivonystyrät toimimaan (monen vuoden tauon jälkeen), ja eilen CPUn viimeisissä halliharkoissa pääsin koiran kanssa viimeinkin sisälle halliin niin että se oli rauhallinen, eikä haukkunut (lisää CPUn omassa treeniblogissa).

Toinen kirja jonka olen aloittanut (olen nyt noin puolivälissä) on "Click to Calm, healing the aggressive dog". Tämä kirja pohjautuu myös kirjoittajan omiin kokemuksiin Ben-kultaisennoutajan kanssa (sekä useisiin kirjoittajan asiakkaina olleisiin koiriin). Kirja vaikuttaa hyvältä, siinä on paljon ihan perusasioita koiran opettamisesta käyttäytymään kunnolla. (Taas kävi mielessä että pitäisikö nuo meidän hurtat oikeasti opettaa käyttäytymään kun vieraat tulevat sisälle... tällä hetkellä meinaan meteli on melkoinen, eivätkä ne neljä jalkaa todellakaan pysy maan tasalla. Lisäksi yksi varastaa kaiken syötäväksi olettamansa vieraiden kasseista/taskuista/mistävaan.)

In Focus -DVD oli mukavan hidastempoinen katsottava puolitoistavuotiaan lapsen kanssa, sillä vaikka osa asioista menikin ensimmäisellä kerralla ohi (niin, nalle puh meni nyt syömään, namnam... kyllä, se on äitin silmä ja se on suu...) niin jenkkiläiseen tyyliin toistokerralla sai taas langan päästä kiinni. Vaikkei tässä DVD:ssä varsinaisesti mitään mullistavaa uutta tullut, niin tuli taas kerrattua itsellekin miksi on niin tärkeää että koira on oikeassa vireessä kentällä. Ja tuli vähän ryhtiä siihen omaankin harjoitteluun (lisää tästäkin CPUn omassa treeniblogissa).

Going the Distance vol.1. -DVD taasen keskittyi täysin siihen miten koiraan saa kasvatettua etäisyyttä kentällä ja perustuukin saman nimiseen harjoituskirjaan. Ihan kivoja harjoituksia, mutta jenkkien Gamblers-kisat vaativatkin hieman erilaista ohjausta kuin meillä (Tarkoitus on ohjata koiraa mahdollisimman kaukaa, esteet eivät ole numeroituja vaan ohjaaja saa itse suunnitella radan. Koira saa erilaisia pisteitä suorittamistaan esteistä (myös jos se tekee "omaa rataa", eli ohjaajasta riippumatta)). "Yllättäen" suurin osa koirista DVD:llä oli bordercollieita.



sunnuntaina, huhtikuuta 22, 2007

Seminaarissa

Eilinen vierähti "Agilitykoiran estesuoritusanalyysiperusteet & fyysiset vaatimukset" -seminaarissa. Seminaari oli erittäin antoisa ja selvensi myös miksi Paju (ja yleisesti salukit) ei pidä putkesta, pussista tai kääntymisistä radalla. Seminaarissa käytiin läpi muunmuassa eri rakenteiden vaikutusta koiran kykyyn suoriutua eri esteistä, sekä miten erilainen lihaksisto vaikuttaa koiran suoritukseen. Nyt minulla ei ole muistiinpanoja tässä lähellä, mutta lyhyesti:

Paju on lyhytselkäinen (verrattuna "peruskoiraan" ja jalkojen pituuteen, ei siis verrattuna salukin rotumääritelmään) ja erittäin hyvin kulmautunut takaa, joten vaikka sillä on hyvä kiihtyvyys ja nopeus suoralla sekä hyvät "isot" lihakset, niin Pajulta todennäköisesti puuttuu syvät lihakset. Tällöin sen on hankala pitää itseään tasapainossa tiukoissa kulmissa sekä sen joutuessa ryömimään putkeen ja pussiin (sekä myös kepeillä kun pitää taivutella itseään jatkuvasti). (...korjaan itseäni ja asiavirheet tarvittaessa kunhan saan muistiinpanot käsiini)

Nyt täytyykin siis ryhtyä kehittämään Pajun syviä lihaksia niin katsotaan josko sen into lisääntyisi fyysisten ominaisuuksien parannuttua.

Suosittelen seminaaria lämpimästi kaikille agilitykoiransa terveydestä ja esteiden mahdollisimman turvallisesta suorituksesta kiinnostuneille! Seminaari antaa runsaasti ajattelemista myös olemassaolevan kisakoiran lajiharjoitteluun ja perus- & lihaskunnon ylläpitämiseen. Nyt kun vain aika/into/puhti riittäisi kaikkien mielessä pyörivien ajatusten toteuttamiseen...

torstaina, huhtikuuta 12, 2007

No nyt se selvisi!


...meinaan miksi tuo CPUn ohjaaminen tuntuu välillä niin vaikealta.
Multa puuttuu tällainen:


Nyt kyllä tämä tyttö lähti välittömästi ilmoittautumaan!

maanantaina, huhtikuuta 09, 2007

Paju raportoi

Olen pöyristynyt miten meitä koiria pyöritellään paikasta toiseen ilman että meiltä kysytään mitään! Nytkin meidät taas sullottiin aamuvarhain (en ollut edes ehtinyt kunnolla aamupäiväuniani ottamaan) tuohon laatikkomalliseen liikkuvaan yksiöön. Onneksi nämä ihmiset ovat tajuneet parantaa matkustuksen tasoa, sillä tämä yksiö oli paljon hiljaisempi ja oma matkustussoppeni paljon hienompi kuin siinä edellisessä versiossa. Tosin jouduin nytkin jakamaan tuon sopen läähättävän bordercollien ja ikivanhan manssin kanssa (tästä tulikin lisäjännitysmomenttia matkaan kun jännäsin mahtaako mummon rakko pitää koko matkan ajan). Piti se, onneksi.

Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä että minun kuuluisi matkata isännän vieressä etupenkillä (se tuoli on jopa ihan tyhjillään kun emäntä matkaa tuon pienoisihmisen vieressä pöytäosiossa). Takaisintulomatkalla meidän sopen ovi avautuikin mystisesti pariin otteeseen matkan aikana ennenkuin nuo ihmiset tukkivat sen jollain teipillä. Höh.

Matkalla yövyttiin jossain Joensuussa kuulemma, siitä en itse paljon nähnyt muutamia ojanvierustoja ja omakotitaloja enempää. Seuraavan päivän jouduin kuuntelemaan koirien haukuntaa, oli kuulemma agilitykisat. Minua ei mukaan päästetty, olisin kuitenkin voittanut kaikki ja vienyt paikallisten palkinnot. Ehkä olikin parempi että jättäydyin pois kisasta. Viljo ja CPU saivat kuulemma hyllyjä, mutta musta niitä on kyllä jo kotonakin ihan tarpeeksi.

Joensuusta olikin ihan lyhyt matka lopulliseen määränpäähämme Lieksaan. Siellä olisi ollut muuten mukavaa (sai juosta sydämensä kyllyydestä pelloilla ja metsätiellä) mutta paikallinen punainen pystykorvainen maalaistollo yritti ajaa meitä pois koko ajan. Se parkkeerasi itsensä liikkuvan yksiömme välittömään läheisyyteen ja räkytti muutaman metrin päässä, ja kun käänsimme sille kylmästi selkämme, se yritti puraista takapuolesta! Kuvitelkaa mitä röyhkeyttä!

CPUa se taisi jopa päästä nappaamaan, mutta minua ei kun olen niin nopea liikkeissäni! Vähän minua kyllä huolestutti tuon mummon puolesta, se kun ei oikein näytä tietävän että kunto ja lihaksisto ei enää riitä maalaistollojen rökittämiseen. Onneksi se maalaistollo sentään uskoi isäntäväkeä ja poistui muutaman metrin päähään kun sille "sanoi tiukasti".

Mummoa taisi moinen sen verran hermostuttaa että muutama kiinteämpi vahinko pääsi tapahtumaan sinne meidän soppeen. Minulla on tietysti etuoikeus olla siellä yksiön ihmisosiossa, joten minun ei tarvinut onneksi niitä kikkareita väistellä, mutta mummo ja CPU olivat hieman kärsivän oloisia... Onneksi nuo ihmiset olivat varautuneet tilanteeseen ja vara-alusia ja peitteitä riitti.

Kotona odotti kuulemma kovasti tekemistä (vai mahtoiko paikallisella koiratyrannilla olla osuutta asiaan?) joten kotimatka alkoikin odotettua aiemmin, ja sujui ihan kivasti. Varsinkin ne välisyöksyt ohjaamoon sieltä matkustussopesta olivat kivoja kun silloin tuli kivasti säpinää noihin ihmisiin.

Täytyy tähän loppuun todeta että kyllä oma sohva on aina oma sohva...

P.S. Kuvia ei ole, kamera oli kyllä mukana mutta jostain syystä sillä otettiin kuvia vain jostain antennista?!?



lauantaina, maaliskuuta 31, 2007

Kakkua pukkaa

Tällaisen kevätaiheisen kakun tein äidilleni hänen synttäreidensä kunniaksi. Välissä valkosuklaa- ja vadelmamoussekerrokset. Maistui ihan hyvälle, vähän se maku jännitti kun oli ensimmäinen kerta kun tein tuollaisia hyydykekerroksia kakun väliin. Koristeet tein jo torstaina jotta saivat vähän kuivahtaa ennen kakun päälle laittamista.

maanantaina, maaliskuuta 26, 2007

keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007

Mikä ei kuulu joukkoon?

sunnuntaina, maaliskuuta 18, 2007

Hyppyseminaarissa

Nyt on allekirjoittaneen pienet aivot täynnään hyppyasioita! Viime viikonlopun vietin hyppyseminaarin peruskurssilla ja tämän viikonlopun jatkokurssilla. Täytyy kyllä sanoa että todella antoista ja ajatuksia herättävää asiaa tuli tuutin täydeltä.

Jatkoseminaari vielä jäsensi ja selvensi kaiken mitä siihen asti oltiin käyty läpi ja antoi hyvin eväät siihen miten perusharjoitteista jatketaan rataharjoitteluun ja ohjaajan liikkumiseen asti.

Nyt pitää nukkua yön yli ja antaa tiedon tallentua "kovalevylle". Huomenissa on toivottavasti aikaa kirjoittaa muistiinpanot koneelle ja alkaa suunnittelemaan tulevia harkkoja sekä kehitellä helpointa mahdollista tapaa pitää kirjanpitoa harjoitelluista hyppysarjoista.

torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Supermummo on kotona!


Mummo on kotona! Yllättävän pirteänäkin jopa, ja huomattavan ilahtuneena siitä että on kotona.

Potilas tänään kotiin!

Supermummo pääsee tänään illalla kotiin! (ellei mitään yllättävää tapahdu) Vilma oli jo heräillyt opiaattihuumasta ja jo syönytkin, joten tilanne näyttää suht hyvältä.

Kiitos kaikille peukuttaneille ja muutenkin myötäeläneille, erityisesti Elinalle!


Suklaadajmtuorejuustokakku kiitokseksi Elinalle ja virtuaalisesti kaikille muillekin!


keskiviikkona, maaliskuuta 14, 2007

Leikkaus on ohi

Leikkaus kesti viisi tuntia, ja ihan kaikkea ei saatu pois (oli toisessa lohkossa erittäin hankalassa paikassa) mutta melkein kaikki kylläkin. Seuraava vuorokausi on vielä kriittinen, eli vielä saa peukuttaa!

Leikkaus alkaa

Vilmaa aletaan juuri näillä hetkillä valmistelemaan leikkaukseen. Nyt kaikilta peukut ja varpaat pystyyn että kaikki sujuu parhaalla mahdollisella tavalla!

tiistaina, maaliskuuta 13, 2007

Kenttä on hiekalla!

Jihuu, kotikenttä on taas kesäkunnossa (tosin hieman märähkö)!

Nyt täytyisi tehdä treenisuunnitelmat Pajulle ja CPulle ja aloittaa kunnon treenikausi. Viime viikonlopun hyppyseminaari antoi paljon ideoita, mutta salakavalasti kimppuun hyökännyt tauti rajoittaa suunnitelmien tekoa... Täytyy siis antaa idoiden kypsytellä itseään vielä hetken verran.

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007

Lisää menestystä Liettuasta!

Paju oli tänään ROP ja RYP3!

Valtavasti kiitoksia Tinalle & Susannalle Pajun ottamisesta mukaan matkalle!

lauantaina, maaliskuuta 10, 2007

Paju misseilee

Paju on viikonlopun mittaisella näyttelymatkalla Liettuassa ja tämän päivän saldo on
CACIB, VSP, Liettuan Muotovalio ja Liettuan Voittaja 2007 -titteli! Way to go Paju!

keskiviikkona, maaliskuuta 07, 2007

Vilman ultraus tänään

Ultraäänitutkimuksessa erottui maksassa oikealla puolella iso, muhkurainen, massamainen muutos (10 cm pitkä ja n. 5-7 cm paksu). Suhteellisen iso siis kun ajatellaan että Vilman selän pituus on noin 40 cm. Muu maksa näytti onneksi normaalilta eikä selvästi havaittavia etäpesäkkeitä näkynyt.

Koska etäpesäkkeitä ei havaittu, on ensi keskiviikkona Vilmalla sitten leikkausaika, ja pidetään peukut ja varpaat pystyssä että leikkaus menee hyvin eikä yllätyksiä leikkauksen aikana tule.

Vilma oli ollut taas ultrassa ihan oma itsensä, mm. yrittänyt syödä ultraajan eväät. Onneksi ruokahaluun ei tuo kasvain ole ainakaan päässyt vaikuttamaan! Nytkin mummo ulisee tuossa edessäni kun ei ole KOKO PÄIVÄNÄ saanut ruokaa (kun piti olla maha tyhjä mahdollisen rauhoituksen takia). Pitää kaiketi lähteä tästä antamaan mummolle päivän ensimmäinen ruoka-annos.

tiistaina, maaliskuuta 06, 2007

Aineksista mitä kaapista löytyi...


Olen kummastellut leivontablogeissa sitä että blogin pitäjät saavat mitä uskomattomampia luomuksia leivottua "aineksista joita sattui kaapista löytymään". Noh, mun piti sitten saada jonnekin käytettyä puolikas tuorejuustopurkillinen ja desi kermaa. Onneksi kaapista löytyi (hehheh) leivontasuklaata, kananmunaa, keksiä, appelsiineja ym. peruskamaa.

Mulla on tuollainen ihan minikokoinen irtopohjavuoka (olisko edes 13 cm läpimitaltaan ja noin 5 cm korkea) johon tehty kakku on juuri sopiva kahden aikuisen ja yhden taaperon syötäväksi. Siihen sitten yritin suhteuttaa noita määriä.

Suurinpiirtein näin ne meni (voi heittää puoleen jos toiseenkin, mut tokkopa tuo on nyt niin tarkkaa, ja jos on niin elkää minua syyttäkö)

Appelsiinitummasuklaadajmkrokanttituorejuustokakku:

Pohja:
1 pötköllinen tavallisia (tai jotain muuta) dominokeksejä murskattuna ja sekoitettuna noin 30-40 grammaan sulatettua voita.

Itse mössö:
puolikas purkki maustamatonta tuorejuustoa
yksi kananmuna
sokeria vähän yli puoli desiä
vanilijasokeria noin teelusikallinen
sopivasti dajm-tyyppistä krokanttia murustettuna
rivi tummaa taloussuklaata ja pari riviä cappuccino block suklaata (kaikki mitä oli jäljellä)
pienehkön appelsiinin mehu (tai keskikokoinen, kuka noista tietää)
kolme liivatelehteä (kaksikin olisi riittänyt)
desi kermaa

Keksimuruseos painellaan irtopohjavuoan pohjalle ja laitetaan jääkaappiin odottamaan parempia aikoja. Ai niin, aamulla tein ekaa kertaa dajm-tyyppistä krokanttia, sekin pitää tehdä jossain vaiheessa jos haluaa käyttää sitä kakussa. (oli yllättävän helppoa, heh)

Koska noitten liivatteiden ja vaahdotettavien ainesosien kanssa on aina mulla vähän kiirus, ennakoin homman niin että vaahdotin kerman ja kananmunan valkuaisen (erikseen) ennen kuin tein mitään muuta.

Sekoitetaan tuorejuusto, sokerit, dajm-muruset (jotka siis olet aiemmin tuosta vaan tehnyt ja murustanut) sekä kananmunan keltuainen keskenään ja lisätään sulatettu suklaaseos. Joo, ja liivatteet olis pitänyt muistaa laittaa likoamaan 5 minuutiksi kylmään veteen. Lämmitetään juuri puristettu appelsiinimehu (ja pyyhitään mehu/hedelmälihasotku työpöydältä koska siihen puristinjuttuun ei löydy juuri sopivaa lasia alle) ja liuotetaan siihen liivatelehdet (jotka on poistettu vedestä ja puristeltu nyrkissä suurin vesi pois). Lisätään mehu/liivateseos muun mössön joukkoon. Lisää joukkoon myös valkuaisvaahto ja kermavaahto (en tiedä onko järjestyksellä väliä).

Ota pohja jääkaapista ja kaada mössö päälle. Laita koko komeus jääkaappiin (yleensä neuvotaan että yön yli, mutta meillä nuo ei koskaan elä niin pitkään, eli kolme-neljä tuntia riittänee). Nuole työvälineet & kulhot. Kun kakku on sopivasti hyytynyt, koristele vaikka niillä dajm-krokanttimurusilla.

Oli kyllä ihan syötävää!



perjantaina, maaliskuuta 02, 2007

CPUlle oma treeniblogi

Perustin CPUlle oman treeniblogin jotta pysyn paremmin kärryillä toistoista ja mahdollisesta (toivottavasta) edistymisestä. CPUn treeniblogi löytyy täältä:
http://cputreenaa.blogspot.com/

torstaina, maaliskuuta 01, 2007

Vilman tilanteen päivitystä

Ohutneulanäytteet tulokset tulivat, mutta valitettavasti niistä ei selvinnyt onko kyseessä hyvä- vai pahalaatuinen kasvain.

Seuraavaksi Vilma ultrataan uudestaan spesialistin toimesta ensi keskiviikkona, ja katsotaan kertoisiko sen ultrauksen tulos jotain enemmän (esim. voiko leikata).

Suurkiitokset tässä täytyy välittää Elinalle, olet ollut aivan korvaamaton!


keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007

CPUn taivuttelua

Eilen päästiin taas harjoittelemaan käännöksiä kun Nanna Mikalahti tuli vetämään kakkos-kolmosryhmän treenit. Me pääsimme CPUn kanssa peruutuspaikalle. Nannan rata olikin täynnään juuri CPUlle hankalia kohtia, nopeaa suoraa jonka päässä täyskännös.

Saimme lisää hyviä vinkkejä, kuten riman laittaminen vinoon niin että koiran on helpompi tajuta että kannattaa hypätä sisäkulmasta koska se on matalammalla. CPUlle erittäin tehokas kääntymisharjoitus näytti olevan namisukan tiputtaminen juuri käännöksen puoleisen siivekkeen eteen tai taakse (vaihdellen). Tässä rata:



Oikeastaan muissa kohdissa ei ollutkaan vaikeuksia kuin noissa tiukoissa käännöksissä. CPUlla kun on tuo perusopetus kuitenkin niin hyvin tehty että sitä on ihan ilo ohjata. (Kun vielä saisi sen oppimaan ettei omaa vuoroa odotellessa tarvitse päättömästi haukkua... taino, saanhan mä sen nytkin olemaan hiljaa taukoamattomalla tekemisen tarjoamisella... istumaahanodotaistumaahanistu...)

maanantaina, helmikuuta 26, 2007

Note to self

Vältä riisiä yli vuoden ikäisen syömään opettelevan lapsen ruokavaliossa. Keitettyjä riisejä (kanakastikkeella) on yllättävän hankala nyppiä salukin pitkien korvakarvojen seasta.

lauantaina, helmikuuta 24, 2007

Treenejä pukkaa

Tänään meitä kävi treenaamassa B-maajoukkueesta Riikka Honkaranta. Taas tuli hyviä vinkkejä harjoitteluun, erityisesti CPUn kääntämiseen hypyillä. Tässä rata (kaksi eri harjoitusta, valkoisilla palloilla merkityn teimme ensin).


Rataa tehdessä tuli muutamia ahaa-elämyksiä (itselle mahdollisimman lyhyet juoksulinjat, ei turhia (suom. lainkaan) peruutuksia ja koiran toispuolisuus sylikäännöksissä) ja tosiaan, hyviä vinkkejä siihen miten saadaan CPUn hyppykaarrokset pienemmiksi. Ja saimme myös kehoituksen haltuunottosanan harjoitteluun (siinä olen kyllä ollutkin aivan liian saamaton).

En nyt lähde tässä ruotimaan noita ratoja yksityiskohtaisesti sillä tästä tulisi pieni romaani. Riittää kun kerron että lähes kaikki käännökset otettiin uusiksi ja hiottiin mahdollisimman pieniksi (...ja joku voisi kysyä että mitä muuta kuin käännöksiä tuolla radalla oli? No niinpä!)

Ensi viikon tiistaina pääsen peruutuspaikalle Nannan treeneihin, (ja torstaisin on omat ryhmätreenit) joten jos ei tällä harkkamäärällä edistytä johonkin suuntaan niin sitten ei millään.


perjantaina, helmikuuta 23, 2007

Näin ne projektit etenee...


Kennelpoika työn touhussa:
Wii are working very hard!


tiistaina, helmikuuta 20, 2007

Voi mummokoiraa...

Vilma on tänään viettänyt päivänsä yliopistollisessa eläinsairaalassa Elinan kanssa. Vilma on noin puolen vuoden aikana laihtunut ja menettänyt lihasmassaa sen verran ettei sitä enää voinut laskea pelkän vanhuuden piikkiin.

Nyt on selvinnyt että kyseessä on iso maksakasvain, ja koepalan ottamisen jälkeen selviää enemmän jatkosta ja mahdollisesta lääkityksestä.

Muoks: Koepalan tulokset tulevat viikon päästä, joten siihen asti on odotettava lisätietoja.


sunnuntaina, helmikuuta 18, 2007

Keinuhevosen tuunausta

Tytölle piti saada oma keinuhevonen jo yksivuotislahjaksi (kennelpojan tekemänä), mutta muiden projektien paljouden vuoksi se on vaan jäänyt ja jäänyt. Kennelpoika sattuikin sitten löytämään kaupasta edullisesti keinuhevosen, ja päätti tarjota sille uuden kodin meiltä.



Minun silmiini tuo näytti vain kovin aliravitulta ja valjulta, joten asialle piti välittömästi tehdä jotain! Eikun porailemaan reikiä ja katkomaan hamppuköyttä sopiviksi pätkiksi. Tällä toimenpiteellä päästiinkin alla olevaan rastalookkiin.



Liiman kuivuttua oli aika lähteä purkamaan köyttä auki. Iltahan siinä vierähti, mutta kyllä tulos oli vaivan arvoinen. Valjusta ponista kuoriutui näin kaunis liinaharja!



Kaikki hepat tarvitsevat tietenkin myös varusteet, joten tänään oli niiden vuoro. Nyt heppa on valmis lähtemään ratsastusreissulle!



Heppa on kuulemma hyvin tottelevainen ja kiltti, joten sillä on mukava ratsastella.




sunnuntaina, helmikuuta 11, 2007

CPUn hyllyputki katkaistu!

Tänään Purinalla oli siis kaksi kisaa kolmosille, agilityrata (Savioja) ja hyppyrata (Salonen).

Saviojan rata oli reunalta katsellessa erittäinkin haastavan oloinen, mutta kun pääsi itse tutustumaan, se alkoikin tuntua ihan mukavalta. Tälläkin radalla tavoitteena oli tehdä hyvät kontaktit ja mielellään tulos, tässä järjestyksessä. Kontaktit onnistuivatkin todella hyvin, ja vaikka pari "oho"-kohtaa radalla olikin, päästiin maaliin yhden rimantiputuksen verran (mitä, eikö koira osaakaan hypätä kylki edellä kun ensin ohjaaja ohjaa sen hypyn ohi ja sitten viime hetkellä koira yrittää epätoivoisesti korjata ohjaajan mokaa?!) ja kontakteille pysäyttämisestä johtuneen hulppean aikavirheen kera. Olin siis todella tyytyväinen! Osittain ohjaukseni oli jopa ihan ajallaan (ja noissa kohdissa CPU kulkikin ihan kivasti). Video löytyy tästä.

Kennelpoika teki Viljolle kolmannen SM-agiratanollan, hyppyratanolliahan Viljolla on jo nelisen kappaletta (vain kaksi lasketaan mukaan). Pari agiratanollaa siis vielä uupuu! Video radasta.

Salosen hyppyradalta ei mini- ja mediluokassa montakaan tulosta hommattu. Hylkyrivistö oli aika mittava tuloslistassa. Rata koostui suorista juoksupätkistä suorine putkineen ja päissä oli tiukat täyskäännökset esteille joissa kaikissa suunnissa oli ansaesteet. Tällä tavalla mentiin edes takaisin kentän mittaa kuusi kertaa. CPUhan irtoaa kyllä kivasti, mutta se hallinta irtoamisen jälkeen on aivan hukassa. Kuten nytkin. Hauskaa oli kyllä molemmilla, mutta meno oli täysin hallitsematonta joten hylkyhän sieltä napsahti. Lohdutuksena voin todeta ettemme todellakaan olleet ainoita. Sen verran jäi kyllä tuo rata kaivelemaan että pitää se tehdä jossain vaiheessa uudestaan ja opetella kunnolla ne hankalimmat paikat.

Viljon rata oli melkein tulos, "henkinen nolla". Vain sarjaesteen keskimmäisellä hypyllä tapahtunut kielto (ja koska sitä ei korjattu sarjan ensimmäisen esteen kautta) aiheutti hylyn. Video radasta.

lauantaina, helmikuuta 10, 2007

Hallicup 10.2.

HalliCupin kolmas osakilpailu pidettiin tänään juuri sopivasti ajatellen huomisia Purinan kolmosluokan kisoja. Sekä CPU että Viljo kävivät kontakteilla palkattavana ja itse toimin vielä möllien tuomarina. Elina oli piirtänyt mukavat radat joissa tuomarinkaan ei tarvinut paljon juosta, vain puomilla meinasi tulla välillä kiire. Möllien ratapiirros tässä:



Kisaavien radalle pääsivät siis Viljo Kennelpojan ohjastuksessa ja CPU allekirjoittaneen. Kerrankin molemmilla meni kaikki putkeen! Kontaktit onnistuivat loistavasti ja koirat pysyivät hanskassa koko ajan (CPUlle tuli pari pitempää kaarrista, mutta ei mitään hälyyttävää kuitenkaan). Tahallista kontaktinamitushyllyä lukuunottamatta siis molemmille "henkiset nollat".

Nyt on edes hieman luottavaisempi olo huomista kisaa varten, mutta saas nähdä miten meille käy virallisilla kisakentillä. Tässä vielä kisaavien rata: