Piparitalo, uusi yritys!

No niin, piti yrittää uudestaan, tällä kertaa se jopa pysyi kasassa!

Tämän vuoden piparitalo

Tämän vuoden talossa on jotain mikä ei ihan täysin miellytä silmää. Olisikohan nuo sokerilumihiutaleet sittenkin olleet liikaa?

Bugin fyssari, 2. kerta

Tänään oli Bugin toinen fyssarikerta. Koira oli paljon paremmassa kuosissa, ainoastaan lievää jäykkyyttä lannerangassa ja niskassa. Takajalan lihakset olivat kehittyneet hienosti, kuin myös syvien lihasten toiminta oli kokonaisuudessaan parempi. Olen kyllä huomanutkin Bugia jumpatessa että se kannattelee itseään todella paljon paremmin nyt kuin jumppaa aloittaessa.

Kotiläksyksi saatiin hieman vaativammat jumppaohjeet, ristikkäisjalkojen nostossa nostojen määrä on nyt 10-20 ja kun parikymmentä menee hyvin, siirrytäänä tekemään näitä epätasaiselle alustalle. Tämän lisäksi tehdään takajalkojen nostoja niin että etujalat ovat korkeammalla ja takajalat epätasaisella alustalla. Jatketaan myös etu- ja takanojia etujalat maassa ja takajalat epätasaisella alustalla.

Bugin hassuun istumistapaan saatiin myös ohjeet, namilla houkutellaan koiraa hieman eteenpäin, sitten nostellaan etujalkoja vuorotellen sekä "tönitään" kyljistä niin että koira hakee tasapainoa myös takaosallaan.

Peruutusharjoituksia jatketaan, nyt erilaisten pintojen yli (rullattu matto, ruohomatto, rimoja tms.) Hommaa riittää siis vielä! Kontrollikäynti on kahdeksan viikon kuluttua.

Onnea Emmi 4-v!

Välissä suklaakermavaahto sekä mansikkamousse.
Hello Kitty syötävä kakkukuva Bake & Partysta.

Onnea 4-vuotiaalle Emmille!

Miten paljon voi olettaa vääriä asioita alkaessa ohjata uutta koiraa?

Minen oo mitään tehny!

Lyhyellä kokemuksella voisin kertoa että aika paljon. Varsinkin vaihtaessa terrieristä paimenkoiraan (tai nämä ovat tietysti yleistyksiä, pitäisi varmaankin tarkentaa että vaihtaessa Viljosta Bugiin). Tässä tämän hetken oivallukset, olen varma että niitä tulee jatkuvasti lisää...

1) Bc haluaa ilman muuta tehdä ohjaajansa kanssa yhteistyötä.
Periaatteessa joo (ainakin enemmän kuin manssi), mutta ei tämäkään ilmaiseksi tule. Meidän alkutaipaleella kun päästin koiran irti hihnasta/häkistä/autosta/portista Bugi laukkaili huitsin nevadaan ja teki huvikiemuroita ympäriinsä tuskin kiinnittäen mitään huomiota allekirjoittaneeseen. Radalla kun päästiin tekemään esteitä niin se sentään halusi tehdä hommia, mutta heti kun tuli tauko, alkoi päämäärätön laukkaaminen.

Olen siis joutunut ihan alusta asti opettamaan Bugille että ensimmäinen asia mikä tehdään kun päästän sen ulos häkistä/autosta/portista/hihnasta on ottaa kontakti minuun. Samoin paikasta toiseen siirtyminen agilitykentällä tapahtuu nykyään joko hihnassa tai vieressäni kävellen ja hallitusti, ei mitään omia kierroksia.

2) Bctä voi nostella ja ottaa kiinni kuin manssia.
Joku voisi ihmetellä että miksi bctä tulisi nostella tai pitää kiinni, mutta esim. kontaktiopetuksessa yritin alussa nostaa koiraa laskevalle osuudelle, tai pitää kiinni rinnasta/niskanahasta kun pantaa ei ollut lähettyvillä. Tai (hui kauhistus) nostaa koiran valuvia takajalkoja kontaktiesteelle. Seurauksena selällään mateleva koira jonka mielestä maailma kaatuu niskaan kun mamma "käy kiinni".

Mansseja olen tottunut nostelemaan minne milloinkin, ja ne vanhoina näyttelykonkareina ovat myös tottuneet siihen että niitä kosketellaan ja pidetään kiinni milloin mistäkin. Bugi ressukka ei ole ainoan näyttelykäyntinsä jälkeen kehiä nähnytkään (eikä siis tuomarin kopeloivia käsiä) ja perusterveenä koirana ei ole joutunut pahemmin eläinlääkärissäkään käymään.

Meiltä on siis jäänyt Bugin osalta yksi tärkeä siedätys tekemättä. Noh, onneksi ei ole liian myöhäistä ja niskanahasta kiinnipitämisen olenkin nyt ruokakupilla yhdistänyt tositosikivaan juttuun (eli nyt voin pitää esim. ennen keppejä niskasta kiinni ja se vaan nostaa koiran halua tehdä, samoin kontaktilla), ja koko kropan koskettelua tulee nyt myös runsaasti fyssariterapian muodossa.

3) Bc joka taistelee makuualustansa kanssa pitää taisteluleikillä palkkaamisesta.
Oletin ilman muuta että taistelu ohjaajan kanssa on Bugille paras palkka, retuuttaahan se kaikkea minkä irti saa muutenkin. Meillä kävi kuitenkin niin että halu leikkiä taistelemalla hiipui hiipumistaan, kunnes tuntui että Bugi teki sitä vain koska halusin niin. Yksi osatekijä voi olla se että meidän alkutaipaleemme oli oikea "teholähtö", ja voihan olla että yhtäkkinen rasitus koiran niskaan/selkään taisteluleikeillä (vaikka yritin tehdä sen "oikein") aiheutti jumeja ja liikarasitusta koiralle, eikä se sen tähden enää halunut taistella. Tai sitten se paineistui siitä että lähes vaadin sitä. Tiedä häntä.

Joka tapauksessa kun tajusin muuttaa leikin enemmän saalispainoitteiseksi, tuntui että meillä loksahti taas yksi osatekijä paikoilleen. Nyt Bugi leikkii vapautuneesti ja taisteluhalu lelusta kasvaa koko ajan, kun taistelu ei ole pakollinen osatekijä leikissä, vaan koira voi tehdä sitä silloin kun haluaa.

4) Ei ole väliä millä tuulella on bctä ohjatessa.
Kyllähän manssikin kulkee lujempaa kun itse on oikeassa vireessä, mutta yleensä se menee kyllä oikeat esteet namin toivossa, oli itse minkälaisessa mielentilassa vaan. Bugi taasen alkaa vanhan "laukkailenpa tässä ympäriinsä" - käytöksensä heti jos itse en ole tilanteessa skarppina, läsnä ja kunnon tekemisvireessä. On pitänyt oikein tsempata itseään ja ajatuksiaan jotta saa oikean vireen harkkoihin ja kisoihin. Valitettavasti tässä osiossa taitaa olla eniten töitä ja olemmekin vasta ihan alkutaipaleella...

5) Bctä voi ohjata kuten manssia.
Edes minä en sentään ihan näin ajatellut, mutta kyllä se yllätyksenä tuli miten erilaista Bugin ohjaaminen on. Vanhat tutut ja turvalliset ohjauskuviot eivät enää toimikaan tai koira kääntyy niillä ihan vikasuuntaan. Radat jotka aiemmin tuntuivat naurettavan helpoilta ovat nyt ydinfysiikkaa kun ei saa koiraa kääntymään, ei sitten millään. Onneksi tämän kauden valmentaja on bc-ihminen ja bcitä löytyy tuttavapiiristä paljon jolloin voi aina kysyä vinkkejä. Nämä kun vielä osaisi omassa päässään yhdistää oikeisiin paikkoihin rataantutustumisessa niin oltaisiin oikealla tiellä.


Olen nyt ollut Bugin ohjaimissa kesäkuusta asti, ja siitä lähtien olen painiskellut enemmän ja vielä enemmän näiden asioiden parissa. Paljon olemme menneet eteenpäin, mutta paljon on vielä tekemistä. Yhdenkään koiran kanssa en ole joutunut näin paljon ajattelemaan syntyjä syviä, tuntuu että joka harkkojen jälkeen päälimmäisenä on "miksi, miten ja mitä pitää muuttaa?". Kasvamisen paikka siis.

Bugin fyssari

Kotitekoinen fyssarikeskus: nurinpäin käännetty ja jumppamatolla päällystetty lasten lelulaatikko sekä patjalla päällystetty tasapainolauta (pelkällä laudalla ei jalat pysyneet millään).

Bugi pääsi tänään fyssarille ekaa kertaa. Kyseessä oli ihan perustarkastus sillä nyt kun Bugilla on aloitettu kunnon treenaus ajattelin että on hyvä tarkistuttaa että perusasiat ovat kunnossa ennenkuin syntyy rasitusvammoja mahdollisten heikkouksien johdosta. Mitään varsinaista ongelmaa ei ole vielä ilmaantunut harkoissa tai Bugin terveydentilassa, mutta rimat on kyllä putoilleet hieman turhankin usein ja taipuminen tiukista kulmista tai nopeasta vauhdista pujotteluun on selkeästi näyttänyt vaikealta.

Tutkimuksessa paljastui että Bugilla on ahtaat takaliikkeet (tämän olen toki tiedostanut itsekin) sekä takaosan hallinta heikko. Lantio/lanne on liikkeessä jäykkä ja siinä löytyi myös lievää epäsymmetriaa, ristiluu on kiertynyt oikealle ja rintarangan keskiosassa oli arkuutta. Jäykkyyttä löytyi myös lannerangasta sivuttaissuuntaisesti.

Käsittelyn jälkeen arkuus hävisi, sekä liikkuvuus oli selkeästi parempi. Jotta tulevaisuudessa vältytään mahdollisilta ongelmilta, aloitamme nyt takaosan tiedostamis-/hallintaharjoitukset.

Joka päivä saa tehdä jalkojen ristikkäisnostoja. Joka toinen päivä taas takajalkojen nostelua niin että etupää on n. 20 cm korkeudella (esim. jakkaralla/rappusilla), sekä pelkkää seisomista takajalat epätasaisella alustalla (esim. tasapainolauta) samassa asennossa. Myös lattialla takajalat tasapainolaudan päällä painonsiirtoja eteen ja taakse pitää tehdä. Näitä kaikkia noin 5-10 toistoa.

Lisäksi aloitamme hyppyseminaarista tutut ponnistusharjoitukset jotta Bugi oppii tuomaan takajalat kunnolla alle ponnistaessaan sekä taipumisharjoitukset epätasaisessa maastossa pienillä ympyröillä.

Eiköhän tässä riitä puuhaa joksikin aikaa, kontrollikäynti sovittiin kuuden viikon päähän.

Nektariinipiiras

Smitten Kitchenin "nectarine galette" inspiroi tämän piiraan tekoon. Koska en jaksanut ruveta sillä hetkellä muuntamaan mittayksiköitä deseiksi ja grammoiksi, loppujen lopuksi tässä reseptissä samaa on vain nektariinit ja mantelijauho. Mutta hyvää tuli näinkin, ja erityisen hyvää kermavaahdon kanssa! (Mikä ei olisi hyvää kermavaahdon kanssa....?)

Nektariinipiiras

1 murotaikinapohja (valmis pakaste)
vajaa paketti (ehkä noin 200 g) paistonkestävää vadelmamarmeladia
n. 3 rkl mantelijauhoa
n. 6 rkl sokeria
4-5 nektariinia
n. 1/2 dl mantelilastuja (ei välttämätön, mutta tuo rapeutta)

Painele sulanut murotaikinapohja voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pohjalle tasaisesti vadelmamarmeladi. Ripottele mantelijauhot ja n. 3 rkl sokeria marmeladin päälle. Asettele nektariinit kiinno toisiinsa ympyrän muotoon nahkapuoli alaspäin. Ripottele päälle loppu sokeri.

Paista 200 asteisen uunin alatasolla n. 20 minuuttia. Lisää mantelilastut ja paista vielä n. 10-15 minuuttia. Nauti esim. kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Viljolle GO!

Viljolla oli eilen fyssarin kontrollikäynti eikä etujaloissa tai lavoissa näkynyt enää lainkaan jälkiä onnettomuudesta. Aavistuksen Viljo oli epävarmempi nostettaessa ristikkäisiä jalkoja (oej-vtj), mutta se olikin ainoa merkki että jotain on tapahtunut. Mutta siis paluulle normaaliin harjoitteluun ja kisaamiseen ei ole esteitä, jihuu!

Jäykkyyttä löytyi kuitenkin selästä ja lannerangasta (saattaa johtua huonoista takakulmauksista), joten siihen saimme erikoisvenytysohjeet joita tulisi lisätä alkulämmittelyyn. Pallojumppaa saa jatkaa ylläpitävästi pari kertaa viikossa, ja siitä pitääkin tyttö huolen koska hänen mielestään on niin hauskaa syöttää pallon päällä tasapainottelevaa Viljoa.

Seuraavaksi (noin kuukauden kuluttua) vien fyssarille Bugin, ihan vaan tarkastettavaksi. Bugin on kuitenkin hankala koota itseään vauhdissa (eikä se enää leiki niin innokkaasti kuin ennen), joten josko Annalta tulisi ihan erityisohjeita miten saadaan Bugin mahdollisia jumeja avatuksi.

Persikka-cremefraichepiirakka

Edellisen postauksen syy. Kallein tekemäni piirakka koskaan (jos lasketaan mukaan henkiset säryt, nyyh). Tosin voisin kyllä itsekin napata jos joku tulis mun palaa härkkimään.
*ja koska kukaan ei ollut ymmärtänyt selkokielisestä selostuksestani mitä tässä oikein tapahtui, niin Paju ja Bugi päättivät taistella (eivät koskaan ennen) samasta pudonneesta piirakanpalasesta (Pajukin, huomhuom!). Poika ei osallistunut taisteluun, eikä isäntäväkikään, paitsi karjaisemalla, johon nujakka sitten päättyikin.*
Kuvaa en ehtinyt piiraasta napata, meni parempiin suihin ennen sitä. Mut jos kiinnostaa niin tuolla voi käydä kurkkaamassa. Näytti ihan samalta, paitsi että mulla oli päällä iiiiso kerros vaahtoutuvaa vaniljakastiketta.

Persikka-cremefraichepiirakka

1 valmis piirakkapohja (muro- kauramuro- tms. toimii hyvin) tai voihan tässä hifistellä ja tehdä pohjan ohjeen mukaan

Levitä taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita viileään siksi aikaa kun teet taikinamurun ja täytteen, tai esipaista uunissa. Uuni päälle 190 asteeseen.

taikinamuru:
33 g tomusokeria
1/4 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
6+ kukkuraista rkl jauhoja (mulla meni tosi paljon ennenkuin taikina murustui)
55 g kylmää suolatonta voita leikattu kuutioiksi (oho, mä käytin normaalisuolaista, mut ei haitannu makua!)

Sekoita kuivat aineet keskenään, nypi voi ja kuivat aineet keskenään murumaiseksi seokseksi. Lisää jauhoja jos taikina ei murustu.

täyte:
4-5 kypsää persikkaa (mulla ei ollut kovin kypsiä, mut toimi silti)
4 rkl sokeria
ripaus suolaa
purkki creme fraichea

Lohko persikat sopiviksi lohkoiksi, sekoita sokeri & suola persikoiden joukkoon. Anna muhentua n. 10 minuuttia.

Levitä 2 rkl creme fraichea piirakan pohlalle. Lisää tämän päälle 1/3 muruseoksesta. Lisää persikkapalat haluamaasi muodostelmaan ja pudottele loppu creme fraiche persikoiden päälle. Voit tasoitella jos haluat. Lisää loppu taikinamuru tasaisesti päälle ja laita uuniin n. 50 minuutiksi.

Tarjoile vanilijakastikkeen, -vaahdon tai -jäätelön kanssa. Poista kuitenkin pöydän välittömästä läheisyydestä ensin ahneimmat nelijalkaiset, varsinkin jos pöydässä on mukana alle 2 vuotias ruokaa ympäriinsä heittävä ruokailija.

Lisää tapaturmia

Nyt oli Pajun vuoro:

Nuo lähimmät kaksi etuhammasta ovat täysin poissa purulinjalta. Ja eläinlääkäriin matkaa tiemme taas...

Eläinlääkärissä Paju rauhoitettiin, kuvattiin ja hammaskivi poistettiin jotta suu olisi mahdollisimman vähäbakteerinen. Kitalaessa oli pieni murtuma (kulmahammas mennyt siitä läpi nenäonteloon? ...jonka takia nenästä tuli siis eka verta), mutta hampaat olivat onneksi tiukasti vielä kiinni.

Olihan kuitenkin kallis piirakanpala. (Kulut vähennetään Atten tulevista viikkorahoista, luulis oppivan että ruoat pidetään pöydällä eikä viskota minne sattuu, nih!)

Uusi panta

Hmmm.... oliskohan tuo sittenkin aavistuksen liian tyttömäinen Viljolle...

Jumppaajumppaa!

Viljo ei jostain kumman syystä suostunut makaamaan yksin mallina pallon päällä
joten jouduin käyttämään vastahakoista sijaista mallina.

Käytiin Aistissa fyssari Anna Boströmillä tsekkaamassa Viljon tämänhetkinen tilanne. Sillä aikaa kun ollaan odoteltu tätä fyssariaikaa niin Petteri on hieronut Viljon kerran viikossa, ja tämä onkin auttanut paljon Viljon kuntoutuksessa. Viljo ei enää ontunut liikkuessa lainkaan, mutta seistessä sekä kevensi hieman oikeaa etujalkaa että piti sitä hieman ulkokierrossa. Lihasmassa oli myös selkeästi surkastunut vasempaan etujalkaan verrattuna.

Manuaalisessa käsittelyssä tuli ilmi että vaikka Viljolla ei ole enää kipuja etujalan alueella (hyvähyvä!), sillä on kuitenkin jäykkyyttä ja arkuutta kauttaaltaan rintarangassa sekä kylkiluiden 8-11 alueella. Lihaskireyksiä löytyi lannerangan alueelta, todennäköisesti johtuen suorista takakulmauksista.

Hoitosuunnitelma on seuraava:

2 seuraavan viikon aikana:
- lisätään liikuntaa remmissä, lyhyitä juoksulenkkejä
- 2-3 kertaa päivässä, muutaman minuutin ajan tehdyt harjoitukset lavan seudun kehittämiseksi (terveen etujalan nosto, vasemman takajalan nosto, työntö oikealta, kävely hitaasti epätasaisessa maastossa, pallon päällä makaaminen; hypytys, kurkotus ylös-alas-sivuille sekä rauhallinen keinutus puolelta toiselle)
2 viikon kuluttua:
- lisätään remmiliikuntaa, pdennetään juoksulenkkejä, lyhyitä jaksoja vapaata riehumista muiden koirien kanssa
- agilityn ohjausharjoitukset, putki, hypyt rimat erittäin alhaalla
Kuukauden kuluttua:
- jos kaikki hyvin siirrytään normaaliin elämään ja treeniin.

Asia selvä

Tyttö (3,5 v) tuo huoneestaan valokuvakehyksen valmiilla mallikuvalla olohuoneeseen ja asettelee sen huolellisesti kajarin päälle.


Tyttö: Jos meidän koirat kuolee, sitten pitää ostaa tämmöinen koira.
Minä: ....gghhnnfggfh.

....että tunnistaako kukaan rotua, joko tässä pitää ruveta kasvattajia tiirailemaan?

Viljon kuulumisia

Käytiin toiseen kertaan eläinlääkärillä koska jalka ei näyttänyt paranemisen merkkejä. Ihan hitaassa kävelyssä Viljo astui ontuen jalalle, mutta aina kun Viljo seisoi, jalka roikkui ylhäällä. Onneksi kuitenkin eläinlääkärin mukaan jalan ei pitäisi enää olla kovinkaan kipeä, joten nyt aloitetaan hidaskävely-kuurit sekä niskan/lavan alueen jokailtainen hieronta. Myös tasapainolaudalla saa kuulemma varovasti harjoitella tasapainottelemista.

Varasin Viljolle ajan fysioterapeutille juhannuksen jälkeiselle viikolle ja siihen asti pyritään käyttämään se kerran viikossa hierottavana jotta muualla kropassa olevat jumit saadaan auki ennenkuin ne aiheuttavat mitään pysyvämpää.

Ainakin nyt jo tuntuu että parempaan päin ollaan menossa koska Viljo astuu jalalle jo paremmin todella hidasta kävelyä nopeammassakin vauhdissa. Se kylläkin vinkaisee aika herkästi jos joku toinen koira sattuu tuuppimaan tms. mutta voi olla että se on "ennaltaehkäisevää" varoitustakin.

Rata pikakelauksena

...siltä ainakin tuntui tänään kun pääsin ihan kylmiltäni ohjaamaan auskel Milaa Lägin kisoissa Milan ohjaajan loukattua jalkansa ekalla radalla. Paju oli jo ekalla radalla haahuillut tiensä hylätyksi joten Milan ohjaaminen vei ajatukset kivasti pois Pajun tulevasta toisesta radasta. Sen verran ehdin harjoitella että lämppäriesteillä kokeilin miten Mila jää lähtöön ja kääntyy putkesta. Jo tässä huomasin että saa olla näytöissään tosi ajoissa jos meinaa saada sitä kääntymään ilman iiisoa kaarrosta.

Radalle Milalla oli kova hinku, ja ajattelin jo ettei se millään voi pysyä paikoillaan tuollaisen ratavetovoiman edessä. Mutta hyvin on koira koulutettu sillä siihen se päjähti sivulle istumaan ja lähti vastä käskystä vaikka nytkähteli siihen malliin että menohaluja oli vaikka muille jakaa. Lähdön jälkeen en sitten ehtinytkään enää ajatella vaan yritin vain ehtiä seuraavaan paikkaan suunnitelman mukaan. Kepeillä jäin miettimään että pitäisikö minun olla koiran sivulla vai jättäytyä taakse, ja siinä samassa Mila jätti viimeiset kepit tekemättä ja karkasi pussiin joten saatiin hylky (ehkä Mila aisti mun epävarmuuden?). Otin kepit uusiksi ja sillä kertaa mentiin loppuun asti.

Loppuradalta muistan sen että kontaktien tekoa jännitin (enhän halunut pilata Elinan opettamia hyviä kontakteja hätäilemällä), ja ne tehtiinkin ihan kivasti, tosin Mila taisi olla vähän epävarma koska se piti viedä kädellä osoittamalla oikeaan paikkaan. Sitten taas vaan piti juosta niin pirusti seuraavalle kontaktiesteelle.

On se kyllä aivan ihana otus, sellaista paloa ja intoa lajiin on harvoin päässyt kokeilemaan. Ja tämä kokemus kyllä lyö kiilaa karjakoiran hankintaan (yhtäkkiä tulikin toinen varteenotettava rotuvaihtoehto kehiin, hui!), mutta se taisi ollakin Elinan taka-ajatus päästäessään mut Milan ohjaksiin. Mitä viekkautta!

Mansikkaropposet

Mansikkaropposet

Taikina:
100 g margariini
1 dl sokeri
1 kpl kananmuna
2.25 dl vehnäjauho
1 tl leivinjauhe
0.5 dl kaurahiutale

Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri. Lisää kananmuna. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaurahiutaleet keskenään ja lisää nopeasti vatkaten joukkoon. Laita taikina jääkaappiin kylmenemään hetkeksi.

Muotoile taikina jauhotetulla alustalla pötköksi ja jaa 12 osaan. Painele taikina voidellun muffinssivuoan (12 muffinssipaikkaa) pohjille jauhoitetuin sormin.

Paista 200 asteessa n. 10 min.

Kupposten jäähdyttyä kostuta ropposet sitruunamehu+vesi+sokeriliuoksella (noin dl verran).

Täyte:
1 dl kuohukerma
1 prk maitorahka
1 tl vaniljasokeri
2 rkl sokeri
2-3 dl mansikkapaloja + 12 kokonaista mansikkaa

Vaahdota kerma, sekoita joukkoon maitorahka, sokerit ja mansikanpalat. Säästä kunkin leivoksen päälle yksi kokonainen mansikka koristeeksi.

Lähti vähän käsistä...

Toi furminointi...

ennen:

jälkeen (huomaa asiakkaan tyytyväinen olemus):

...no ei vaiskaan, kesäkampaushan se vaan pojalle tuli.

Raparperihyve by smittenkitchen.com

Raparperihyve by smittenkitchen.com

Taikinaan
170 g jauhoja
3 1/2 rkl sokeria
1 rkl plus 1/2 tl leivinjauhetta
2 kovaksi keitettyä kananmunan keltuaista
1/8 tl suolaa
85 g jääkaappikylmää suolatonta voita, leikattuna pieniksi kuutioiksi
190 g plus 1 rkl kermaa (kermaa ei löytynyt taloudesta joten käytin Flora Vanilla 12 %, toimi ihan ok)

Yhdistä tehosekoittimessa jauho, sokeri, leivinjauhe, keltuaiset ja suola. Pyöritä kunnes ovat kunnolla sekoittuneet. Lisää voi ja sekoita kunnes muistuttaa karkeaa jauhoa. Lisää kerma ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina jauhoitetulle alustalle ja taputtele taikina tasaiseksi pötköksi. Leikkaa parin-kolmen sentin palloiksi, taputtele tasaisemmaksi ja laita jäähtymään noin 20 minuutiksi (tätä en ehtinyt tehdä, laitoin taikinan suoraan raparperin päälle, ja hyvää tuli niinkin).

Raparperiosioon
900 g raparperia, leikattuna pieniksi noin sentin pätkiksi (käytin itse vain 700 g, ja tämäkin määrä aiheutti nestetulvan taikinan alle)
100 g sokeria
Vaniljatanko (ei löytynyt tätäkään joten käytin vaniljaesanssia ja vaniljasokeria)
2 rkl maissitärkkelystä
1 rkl turbinado sugar (ei aavistustakaan mitä tämä on, käytin raesokeria)

Laita pilkottu raparperi uunivuokaan ja ripottele sokeri, vanilja sekä maissitärkkelys raparperin päälle. Selkoita ja anna muheentua 15 min.

Asettele taikinapalloset raparperin päälle, jättäen vähän väliä (taikina kohoaa). Voitele taikinapalloset kermalla (en tehnyt) ja ripottele päälle "turbinado sugar" (eli omassa tapauksessani raesokeri).

Paista 180 asteisessa uunissa noin 40-45 minuuttia, kunnes raparperi kuplii ja taikina on kullanruskeaa.

Tarjoile jäätelön tai ranskankerman kanssa (vaahtoutuva Flora Vanilla toimii myös hyvin).

Meilläkin on nyt oma Furminaattori!

Furminointia tarvitsivat tietenkin perheemme beeseet joilla on karvanlähtö parhaimmillaan. Toki ne olisivat tavallisella kammalla ja karstallakin jonkin verran lähteneet, mutta kyllä tuo Furminaattori oli ihan etevä peli.

Bugilla oli karva ihan kypsää lähtemään ja siltä sainkin lähes kaiken irtoavan pohjavillan irti, mutta CPUlla karva oli kovemmin kiinni eikä vielä ihan niin valmis irtoamaan. Voipi olla että CPUn karva on muutenkin hankalampaa laadultaan, onhan CPU leikattu narttu.

ennen

jälkeen

ennen

jälkeen

...joo, ja huomaako kuvista mitenkään että seisotusta ei ole harjoiteltu miesmuistiin?

Kesän kaunein kukka?

Mitäs sitä muutakaan haluaisi kukkapenkissään katsella?

Kumpi antaa periksi, manssi vai kallio?

Ai että kompakysymys? Noh, tällä kertaa se taisi olla manssi. Viljo oli todennäköisesti aamulla törmänyt/pudonnut pihalla kallioon/lle (onneksi ei ollut purema, ei koiran eikä käärmeen), ja sen seurauksena Viljolla on nyt koko eturinnan peittävä mustelma, iho rikki oikealta puolelta sekä syvälle kudoksiin ulottuva verenpurkauma. Viljo ei myöskään varaa painoa oikealle jalalle ja oikea lapa tuntui "löysältä".

Hoitosuunnitelmana täyslepoa viikko, ja sen jälkeen kuukauden verran taukoa harkoista. Kipulääkitys ja antibiootit kuuluu myös suunnitelmaan. Tällä hetkellä Viljo on taas pirteä (tod.näk. morfiinihumalassa), mutta aamulla se oli kyllä aika surkea näky turvonneine etuosineen. Sen on nyt vaan vaikea ymmärtää miksi se on karanteenissa pentuaitauksessa (morfiinilaastari on erittäin vaarallinen jos joutuu lasten käsiin/suuhun/tms.).

Aurinkoista Äitienpäivää!

Onnea Atte 1-v!

Suklaakakku appelsiinituorejuustokermavaahtotäytteellä. Nam!

Niin se vaan meidän vauvakin täytti jo yhden vuoden. Miten se voi olla mahdollista?

Kalanongintapeli

Takuuvarma hitti taapero- ja leikki-ikäisten keskuudessa!

Tarvikkeet:
1 kätevä kennelpoika
vaneria
jääkaappimagneetteja
askartelumaaleja
puurimaa
narua
askartelusilmiä
netistä printattuja kalankuvia

Ohjeet:
Anna kennelpojalle kalankuvat ja kerro muut speksit suullisesti. Tarkista työn jälki ja anna mahdollinen palaute. Kun kalojen laatu on toivotulla tasolla, valmistele keittiön pöytä ja esikoinen maalausurakkaa varten. Tässä vaiheessa kennelpoika onkin vapaa vahtimaan kuopusta.

Käytä taiteellista vapautta maalatessanne kalojen ulkomuotoa, muista myrkytön askartelumaali. Kun olette tyytyväisiä tulokseen, pese lapsi, pöytä, maalaustarvikkeet ja pöydän ympäristö. Kalojen kuivuttua liimatkaa silmät paikoilleen.

Hauskaa ongintaa!

Toimii!

Kolmannen kansion kolmas kuva

Sain kuvahaasteen Krisseltä.

1. Avaa kolmas kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse kolmas kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin

Kuvan löytyminen ei tietenkään ollut mitenkään näin yksinkertaista, sillä kolmannessa kansiossa on vain lisää kansioita ja siellä lisää kansioita (ai keillä on muka paljon kuvia?). Joten menin sitten niin pitkälle että löytyi uusien kansioiden lisäksi myös yksittäisiä kuvia. Niistä tämä on siis kolmas. Kyseessä on juhannuksena 2004 otettu kuva jossa Doris näyttäisi laukkaavan lähiniityllämme.

Ai nii, sit pitäis haastaa joku. No vaikka n-elikot, Terri-monsteri, Riepun & kump. ja LiiTo&co.

Kebabliha & pitaleipä

...tästä on näköjään tulossa kovaa vauhtia ruokablogi. Sen siitä saa kun koiramäärässä tai harrastuksissa ei tapahdu mitään uutta (ja jos olette havaitsevinanne katkeran sävyn niin kyllä, pentukuumeeseen en ole löytänyt vielä vastalääkettä. Aika harvinaisen sitkeä virus kyseessä näemmä.)

Sen sijaan törmäsin netissä itsetehtyyn kebablihaan ja sitähän piti kokeilla. En tosin ihan pitäytynyt ohjeissa vaan vähän piti soveltaa. Itse en kauhean paljon ole kebablihaan perehtynyt joten en osaa sanoa tuliko tästä autenttisen makuista, mutta hyvää se on!

Lihan annoshinnaksi (yksi annos on n. 100 g) kebablihaa tulee tällä reseptillä maksamaan noin 1,3 EUR, mutta meillä annoshinnaksi tuli noin 11 EUR sillä kennelpojan mielestä kun aletaan tekemään niin tehdään sitten kunnolla alusta asti. Eli kaupasta tuli mukaan samaan syssyyn lihamyllyosio meidän Kenwoodiin. Normaalit ihmiset kyllä pärjää ihan ostamalla jauhelihan jo valmiiksi jauhettuna.

Mutta siis itse reseptiin:



Kebabliha
700 g naudan paistijauhelihaa
400 g lampaan jauhelihaa
20 g aromisuolaa
10 g jeeraa eli juustokuminaa (Älä missään nimessä sekoita tätä tavalliseen kuminaan, kyseessä on kaksi eri maustetta!)
0,3 dl pippurisekoitus (valmis pussi, tästä määrästä tulee aika pippurista, käytä vähemmän jos et tykkää niin mausteisesta)

Sekoita kaikki yleiskoneessa taikinakoukulla hyvin sekaisin. Painele vielä nyrkillä lihaseosta saadaksesi kaiken ilman pois lihaseoksen sisältä. Tästä määrästä tulee 2 kpl viiden sentin halkaisijalla olevaa 20 cm mittaista pötköä. Tee mahdollisimman tiiviit pötköt käyttämällä apuna vaikka leivinpaperia (kuin tekisit kääretorttua) ja sen jälkeen kääri pötköt (ilman leivinpaperia) erittäin tiukasti folion sisään. Paista 100 asteessa 3,5 - 4 tuntia. (Itse paistoin noin 3 h 40 min, sitten käänsin lämmön pois, annoin olla vielä kymmenisen minuuttia uunissa ja otin pois uunista.)

Ota pötköt uunista, anna vetäytyä folion sisällä 10 minuuttia ennenkuin alat vuolemaan lihaa.
Jos käytät lihan vasta seuraavana päivänä, paista suikaleet pannulla voin kera.
Voit myös pakastaa vuollut lihasuikaleet vaikka minigrip-pusseissa valmiina annospakkauksina, ja sulatuksen jälkeen paistaa pannulla.

Pitaleipä (6 kpl)
20 gr hiivaa (tai yksi pussi kuivahiivaa)
3 dl vettä
1 tl suolaa
2 tl sokeria
6-7 dl jauhoja (durumjauho olisi paras)
3 rkl öljyä

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi tai hiivapakkauksen ohjeen mukaan. Lisää hiiva joko veteen tai jauhoihin (kuivahiiva) Lisää suola, sokeri ja jauhot useammassa erässä. Alusta kimmoisaksi. Sekoita öljy joukkoon ja anna kohota.
Tee taikinasta pellille 6 ohutta noin 15 cm halkaisijaltaan olevaa leipää. Paista 250 asteessa noin 10 min. Anna jäähtyä liinan alla.

Muut lisukkeet:
Salaatti (kiinankaalta, tomaattia kurkkua)
Kastike (1 purkki tomaattimurskaa, 1 purkki Chunky Salsaa: murskaa sauvasekoittimella niin että kastikkeesta tulee tasaista, keitä hiljalleen n. 10 minuuttia)
Maustamaton jogurtti tai vastaava
Valkosipulikastiketta salaatille
Jalopenoja

MMMmmmmm....

Suklaatorttu ála Pioneer Woman

Taas kävin kaivelemassa Pioneerinaisen blogia ja löysin tämän suklaatortun ohjeen. Koska aineet löytyivät kaapista (jaa-no, sokeria piti käydä hakemassa) niin eikun hommiin!

Tästä tulee pieni pellillinen, tai itselläni kaksi piirakkavuokaa (suorakaide 23x30 cm sekä pyöreä 23 cm). Yhteensä sivistyneen kokoisia paloja 36 kpl (suurempaa palaa ei edes voisi syödä, usko huviksesi). Tämä on siis hyvää, mutta erittäin makeaa!

Suklaatorttu

Yhdistä kulhossa:
vajaa 5 dl jauhoja
vajaa 5 dl sokeria
¼ tl suolaa

Sulata kattilassa
230 g voita
Lisää sulaneeseen voihin reilu 4 rkl kaakaota.
Sekoita tasaiseksi.
Lisää 2,4 dl kiehuvaa vettä, anna kiehua noin 30 sekuntia ja ota sitten kattila sivuun. Kaada seos jauhojen joukkoon ja sekoita kevyesti jotta kaakaoneste jäähtyy hieman.

Ota erilliseen kulhoon
reilu 1 dl piimää.
Lisää siihen:
2 munaa (rakenne rikottu)
1 tl ruokasoodaa
1 tl luontaista vanilja-aromia
Sekoita piimäseos jauho/kaakaomassan joukkoon. Kaada pellille (tai laakeaan astiaan) ja paista 180 asteessa 20 minuuttia.

Sillä aikaa kun suklaatorttu paistuu, tee kuorrute:
Pilko 60 g pekaanipähkinöitä hienoksi.
Sulata 20 g voita kattilassa.
Lisää 4 reilua rkl kaakaota, sekoita jotta seos tasoittuu ja sitten ota pois liedeltä.
Lisää massan joukkoon:
6 rkl maitoa
1 tl luontaista vanilja-aromia
390 g tomusokeria
Sekoita keskenään tasaiseksi. Lisää pekaanipähkinät, sekoita ja kaada lämpimän tortun päälle.
Tortun kanssa sopisi mainiosti kermavaahto, vanilijakastike tms.

BBQ lihapullat

Nyt on pakko jakaa tämä resepti, niin hyviä nämä olivat! Alunperin bongasin tämän lihapullaohjeen The Pioneer Woman Cooks! -blogista.

BBQ lihapullat
(noin 30 keskikokoista lihapullaa)

600 g naudan jauhelihaa
60 g kaurahiutaleita
2,4 dl maitoa
3 rkl erittäin hienoksi silputtua sipulia
1,5 tl suolaa
runsaasti jauhettua mustapipputia (ei rouhetta)

Kastike:
2,4 dl ketsuppia
2 rkl sokeria
3 rkl punaviinietikkaa (muukin viinietikka käy)
2 rkl Worcestershire sauce
4-6 rkl hienoksi silputtua sipulia
(Tabascoa maun mukaan, voi jättää poiskin)

Lämmitä uuni 180 asteeseen.
Yhdistä kaikki lihapullien ainesosat, sekoita ja pyöritä pyöryköiksi leivinpaperin päälle. Laita lihapullat 5 minuutiksi jääkaappiin.
Ota lihapullat jääkaapista ja pyörittele ne nopeasti jauhossa (ihan tavallinen vehnäjauho käy).
Ruskista lihapullat öljytyllä pannulla ja laita uuniastiaan.
Yhdistä kaikki kastikkeen ainekset ja kaada lihapullien päälle. Paista 180 asteessa noin 45 minuuttia.
Nauti raikkaan salaatin ja perunamuusin tai vaikka munanuudeleiden kanssa.

Browniesjuustokakku

Leipominen on ollut pitkän aikaa tauolla joten päätin nyt kokeilla tätä "Hannan keittiössä" -blogista löytämääni browniespohjaista juustokakkua. Aika tuhtia ja hyvää, täytyy sanoa!

Browniesjuustokakku

Pohja:

100 g suolatonta voita
115 g tummaa suklaata
2,5 dl sokeria
2 munaa vatkattuna
0,5 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele kevyesti ja jauhota irtopohjainen kakkuvuoka jonka halkaisija on noin 23 cm. Sulata voi ja suklaa kattilassa miedolla lämmöllä ja usein hämmentäen, kunnes seos on tasaista. Nosta tulelta ja vatkaa sekaan sokeri.

Lisää munat ja maito kunnolla vatkaten. Sekoita jauhot joukkoon huolellisesti. Siirrä seos lusikalla vuokaan ja levitä tasaiseksi. Paista uunissa 25 minuuttia. Laske uunin lämpö 160 asteeseen.

Juustokakkukerros:

5 dl tuorejuustoa
1,5 dl sokeria
3 munaa vatkattuna
1 tl vaniljauutetta
1 dl maustamatonta jugurttia
( tummaa suklaata koristeluun )

Vatkaa huolellisesti yhteen juusto, sokeri, munat ja vaniljauute. Hämmennä mukaan jugurtti ja kaada seos browniepohjalle. Paista vielä 45-55 minuuttia tai kunnes keskiosa on lähes kiinteä.

Irrota kakku veitsellä vuuan reunoista, mutta anna kakun jäähtyä ennen kuin otat sen vuuasta. Nosta jääkaappiin 4 tunniksi tai yön yli ennen kuin viipaloit. Koristele valuttamalla päälle suklaata.

Saalisleikitystä

Eilen olin Lägin järjestämällä kurssilla jonne oli kutsuttu Salme Mujunen kertomaan ja opettamaan saalisleikittämistä. Olin jo etukäteen hankkinut Salmen DVD:n aiheesta joten alustavasti aihe oli tuttu. Paljon kysymyksiä DVD toki nosti esiin, ja kurssi vastasikin niihin ihan kivasti.

Alunperin piti ottaa Paju harjoituskoirakoksi (sen kanssa on enemmän vaikeuksia leikittämisessä), mutta pahaksi onneksi Paju aloitti juoksun. Onneksi meillä noita koiria riittää joten Viljo pääsi Pajun sijaiseksi.

Viljon ongelmat ovat enimmäkseen siinä että se ei minun kanssani halua pitkään leluilla leikkiä (eipä silti että olisin osanut sitä opettaakaan kunnolla ja tarpeeksi ajoissa). Kurssille piti ottaa kaksi täysin identtistä koiran lempilelua, joten päädyin namisukkiin. Karvalaukkulelu olisi ollut hyvä, mutta niitä minulla on vain yksi. Namisukat olivat siitä hyvät että Viljo innostui niistä, kantovaihe sujui hyvin sillä Viljo kanniskeli niitä ylpeänä ja syöksyi myös puremaan pitelemääni lelua kivasti. Ongelmat tulivat siinä että kunnon kahden käden otetta ei namisukasta saanut, eikä Viljo tietenkään pudottanut sukkaa rauhoitusvaiheessa vaan jäi rentona jyystämään sukkaa suussaan. Siinä vaiheessa kun sukan kärki oli jo melkein mahalaukussa päätettiin lopettaa odottaminen ja vedin limaisen sukan pois koiran suusta.

Läksyksi saatiin paremman lelun etsintä tuohon loppuvaiheeseen sekä treenausta päivittäin. Voin kyllä nyt jo sanoa että treenaus päivittäin ei tule onnistumaan, mutta toivottavasti edes pari kertaa viikossa voisi tuota kunnolla harjoitella. Ensin pitää tosin keksiä joku patukkamainen lelu mistä saa kunnon otteen ja mistä Viljokin innostuu tarpeeksi.

Leikittäminen oli yllättävän rankkaa fyysisesti ohjaajalle (reidet on kipeät!) vaikka tuntui että oma vuoro oli tosi lyhyt aika. Mutta toisaalta, harvoin sitä montaa(kymmentä) minuuttia hyppii ja loikkii kyyryssä pitkin hallia.