Piparilinna

Että tällaista tällä kertaa...

Sekalaisia räpsyjä

Emmin Halloweensynttäreiden tarjoiluja

tö pesue

Usva ja pari linssiludetta

Emmi ja Usva

CPU 10 vuotta

Hyvin mahtuu

Hauskaa Isänpäivää!

Sitruunainen mustikkapiiras

Sitruunainen mustikkapiiras

1 pkt valmista kauramurotaikinaa
n. 3 rkl lemon curd tahnaa
n. 300 g turkkilaista jugurttia (tai kermaviiliä/rahkaa tms.)
1 prk creme fraichea
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
n. 1 dl mustikoita

Painele kauramurotaikina voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Levitä lemon curd taikinan päälle tasaisesti. Sekoita keskenään jugurtti, creme fraiche, kananmunat sekä sokerit. Kaada vuokaan. Ripottele päälle mustikat.

Paista 200 asteessa noin 35 minuuttia.

Geishapiiraset

Geishapiiraset

(14 kpl muffinsseja tai 1 piirakkavuoallinen)

1 kpl murotaikina (pakaste, 400 g)

1 dl vanilliinikreemijauhetta
3 dl maitoa
200 g vaniljatuorejuustoa (tai esim. maitorahkaa & vaniljaesanssia 1 tl)
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
14 kpl Geishakonvehteja

Koristelu:
kermavaahtoa & suklaanmakuinen koristerae

Painele taikina muffinssivuoan pohjalle ja reunoille (vuoraa syvennökset ensin amerikanmuffinivuoilla tai käytä esim. silikonimuffinssivuokia) .
Sekoita vanilliinikreemijauheen joukkoon maito, anna saeta hetki.
Lisää joukkoon tuorejuusto tai maitorahka, sokerit ja munat ja sekoita tasaiseksi.
Aseta suklaapalat muffinivuoan syvennöksiin, kaada päälle vanilliinitäyte.

Paista 200 asteisessa uunissa 25-30 min uunin alimmalla ritilätasolla.

Anna jäähtyä kunnolla, lämpimänä täyte on löysää.

Koristele kermavaahdolla ja koristerakeella/kaakaojauheella.

Piparitalo, uusi yritys!

No niin, piti yrittää uudestaan, tällä kertaa se jopa pysyi kasassa!

Tämän vuoden piparitalo

Tämän vuoden talossa on jotain mikä ei ihan täysin miellytä silmää. Olisikohan nuo sokerilumihiutaleet sittenkin olleet liikaa?

Mansikkaropposet

Mansikkaropposet

Taikina:
100 g margariini
1 dl sokeri
1 kpl kananmuna
2.25 dl vehnäjauho
1 tl leivinjauhe
0.5 dl kaurahiutale

Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri. Lisää kananmuna. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaurahiutaleet keskenään ja lisää nopeasti vatkaten joukkoon. Laita taikina jääkaappiin kylmenemään hetkeksi.

Muotoile taikina jauhotetulla alustalla pötköksi ja jaa 12 osaan. Painele taikina voidellun muffinssivuoan (12 muffinssipaikkaa) pohjille jauhoitetuin sormin.

Paista 200 asteessa n. 10 min.

Kupposten jäähdyttyä kostuta ropposet sitruunamehu+vesi+sokeriliuoksella (noin dl verran).

Täyte:
1 dl kuohukerma
1 prk maitorahka
1 tl vaniljasokeri
2 rkl sokeri
2-3 dl mansikkapaloja + 12 kokonaista mansikkaa

Vaahdota kerma, sekoita joukkoon maitorahka, sokerit ja mansikanpalat. Säästä kunkin leivoksen päälle yksi kokonainen mansikka koristeeksi.

Raparperihyve by smittenkitchen.com

Raparperihyve by smittenkitchen.com

Taikinaan
170 g jauhoja
3 1/2 rkl sokeria
1 rkl plus 1/2 tl leivinjauhetta
2 kovaksi keitettyä kananmunan keltuaista
1/8 tl suolaa
85 g jääkaappikylmää suolatonta voita, leikattuna pieniksi kuutioiksi
190 g plus 1 rkl kermaa (kermaa ei löytynyt taloudesta joten käytin Flora Vanilla 12 %, toimi ihan ok)

Yhdistä tehosekoittimessa jauho, sokeri, leivinjauhe, keltuaiset ja suola. Pyöritä kunnes ovat kunnolla sekoittuneet. Lisää voi ja sekoita kunnes muistuttaa karkeaa jauhoa. Lisää kerma ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina jauhoitetulle alustalle ja taputtele taikina tasaiseksi pötköksi. Leikkaa parin-kolmen sentin palloiksi, taputtele tasaisemmaksi ja laita jäähtymään noin 20 minuutiksi (tätä en ehtinyt tehdä, laitoin taikinan suoraan raparperin päälle, ja hyvää tuli niinkin).

Raparperiosioon
900 g raparperia, leikattuna pieniksi noin sentin pätkiksi (käytin itse vain 700 g, ja tämäkin määrä aiheutti nestetulvan taikinan alle)
100 g sokeria
Vaniljatanko (ei löytynyt tätäkään joten käytin vaniljaesanssia ja vaniljasokeria)
2 rkl maissitärkkelystä
1 rkl turbinado sugar (ei aavistustakaan mitä tämä on, käytin raesokeria)

Laita pilkottu raparperi uunivuokaan ja ripottele sokeri, vanilja sekä maissitärkkelys raparperin päälle. Selkoita ja anna muheentua 15 min.

Asettele taikinapalloset raparperin päälle, jättäen vähän väliä (taikina kohoaa). Voitele taikinapalloset kermalla (en tehnyt) ja ripottele päälle "turbinado sugar" (eli omassa tapauksessani raesokeri).

Paista 180 asteisessa uunissa noin 40-45 minuuttia, kunnes raparperi kuplii ja taikina on kullanruskeaa.

Tarjoile jäätelön tai ranskankerman kanssa (vaahtoutuva Flora Vanilla toimii myös hyvin).

Suklaatorttu ála Pioneer Woman

Taas kävin kaivelemassa Pioneerinaisen blogia ja löysin tämän suklaatortun ohjeen. Koska aineet löytyivät kaapista (jaa-no, sokeria piti käydä hakemassa) niin eikun hommiin!

Tästä tulee pieni pellillinen, tai itselläni kaksi piirakkavuokaa (suorakaide 23x30 cm sekä pyöreä 23 cm). Yhteensä sivistyneen kokoisia paloja 36 kpl (suurempaa palaa ei edes voisi syödä, usko huviksesi). Tämä on siis hyvää, mutta erittäin makeaa!

Suklaatorttu

Yhdistä kulhossa:
vajaa 5 dl jauhoja
vajaa 5 dl sokeria
¼ tl suolaa

Sulata kattilassa
230 g voita
Lisää sulaneeseen voihin reilu 4 rkl kaakaota.
Sekoita tasaiseksi.
Lisää 2,4 dl kiehuvaa vettä, anna kiehua noin 30 sekuntia ja ota sitten kattila sivuun. Kaada seos jauhojen joukkoon ja sekoita kevyesti jotta kaakaoneste jäähtyy hieman.

Ota erilliseen kulhoon
reilu 1 dl piimää.
Lisää siihen:
2 munaa (rakenne rikottu)
1 tl ruokasoodaa
1 tl luontaista vanilja-aromia
Sekoita piimäseos jauho/kaakaomassan joukkoon. Kaada pellille (tai laakeaan astiaan) ja paista 180 asteessa 20 minuuttia.

Sillä aikaa kun suklaatorttu paistuu, tee kuorrute:
Pilko 60 g pekaanipähkinöitä hienoksi.
Sulata 20 g voita kattilassa.
Lisää 4 reilua rkl kaakaota, sekoita jotta seos tasoittuu ja sitten ota pois liedeltä.
Lisää massan joukkoon:
6 rkl maitoa
1 tl luontaista vanilja-aromia
390 g tomusokeria
Sekoita keskenään tasaiseksi. Lisää pekaanipähkinät, sekoita ja kaada lämpimän tortun päälle.
Tortun kanssa sopisi mainiosti kermavaahto, vanilijakastike tms.

Must on tuuuulluuuu urheiluhuuulluuuuuuu

Täysin aiheeseen kuulumaton kuva tämän vuoden piparitalostamme.

Äsken vielä tuntui että tämänhetkinen urheiluinnostukseni meni tänään vähän liiallisuuksiin. Ensin aamulla jumppattiin stereotyyppisesti kaikkien kotiäitien liikunta-alttarin, eli television edessä puolisen tuntia. Siitä siirryttiin lasten ja koirien kanssa ulos lumileikkeihin (vaunuille piti lapioida kulku-ura, sekä tietenkin tehdä liukumäki sekä lumiukko). Kennelpojan tultua kotiin lähdin puolen tunnin juoksulenkille Viljon kanssa, ja siitä hetkosen kuluttua olikin jo aika rynnätä parin tunnin agilitytreeneihin.

Kyllä oli taivaallista päästä agilitytreeneistä suoraan kuumaan saunaan, ja poikkeuksellisesti jopa ihan itsekseen (poika nukkui ja tyttö oli jo käynyt Kennelpojan kanssa saunassa).

Kriikunapiirakka

Tein tänä vuonna ensimmäistä kertaa kriikunoista hillotyyppistä säilykettä ja olen miettinyt että mihin sitä sitten käyttäisi.

Ainakin tässä piirakassa hillo(ke?) on ihan hyvää (muokkasin punaviinimarjapiirakan ohjeesta):

Pohja:
75 g margariinia
3/4 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Päälle:
n. pilttipurkillinen kriikunahillo(ketta)
1 muna
3/4 dl sokeria

Sekoita margariini ja sokeri kulhossa keskenään pohjaa varten. Lisää joukkoon muna ja sekoita. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää sitten koko jauhoseos taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Levitä hillo pohjan päälle tasaisesti. Vatkaa kulhossa keskenään muna ja sokeri ja levitä hillon päälle. Paista uunissa 175C n. 30 min. Tarjoa vaniljajätskin tai vaniljakastikkeen kera.


Ilmeisesti oli ihan hyvää (tein vielä vaniljakreemijauheesta kastikkeen) kun tämän verran oli jäljellä kuvaa ottaessa. Jos joku kysyy niin mä en syönyt neljää palaa. Urp.

Whoa, uusi blogimerkintä!

Jee, tämän joulun piparitalo on nyt tehty. Saa nähdä miten pitkään se on hengissä, sen verran innokkaasti sitä haluaisi tutkia tyttö 2-vuotiaan innokkuudella... Ekaa kertaa myös sain sulalla sokerilla leikkiessäni palohaavan, ja mihin muualle kuin nenääni tietysti! (ja miten tämä on mahdollista, joku voisi kysyä... Kaikki on mahdollista kun meikäläinen on keittiöhommissa!)

Ja agilityuutisiin: sunnuntaina kisattiin pitkästä aikaa kolmosen koirilla, ja kolmesta kisasta Viljo toi kotiin yhden nollan (tosin hyppyradalta josta SM-nollat ovat jo kasassa) ja CPU toisen! CPUn tulos olikin juhlimisen arvoinen sillä se oli ensimmäinen kennelpojan kolmosessa CPUlla saama tulos ja samalla siis nolla! Jihuu! Täältä voi käydä kurkkaamassa miltä CPUn rata näytti.

Bebebebebebe....

Bebe-leivokset ovat lempparileivoksiani. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä niitä itse ja tässä tulos:



Paremmin onnistui kuin osasin arvatakaan! Resepti on täältä: "Ei makeaa mahan täydeltä"

Pipareita!

Kun meille ei jouluna kuusta tule sisälle niin tein piparista meille joulukuusen. Kennelpoika jo kyseli vesi kielellä että milloin tuo on tarkoitus syödä? Annoin luvan ruveta tuhoamaan sitä joulun jälkeen, ja siinä tuleekin olemaan hommaa sillä tuohon meni kilon verran piparitaikinaa... Onneksi täällä on kuusi innokasta auttajaa kuono pitkällään. Voipi olla ettei kuusi edes selviä hengissä jouluun asti jos kiusaus käy jollekin ylivoimaiseksi...

Raparperiyllätys

En ole koskaan ollut suuri raparperin ystävä, ja tästä johtuen pihallamme kasvava iso raparperipensas/rykelmä/kasa/mikälie on saanut vapaasti rehottaa jo useamman vuoden. Nyt kuitenkin hetkellisessä mielenhäirössä kävin karsimassa sieltä parhaimman näköiset varret, pilkoin osan pakkaseen, ja lopusta tein hilloketta (jotta tämän vaatimattoman oloisen lausahduksen oikea painoarvo selkiytyisi, mainittakoon tässä että en ole eläissäni tehnyt minkään valtakunnan säilöhedelmiä/vihanneksia/kasvinvarsia/mitälie). Ja koska Kennelpoika vannoi syövänsä raparperipiirakan, jos vain sellaisen saisin aikaan, niin eikun tuumasta toimeen.

Kuka muuten tarvitsee enää keittokirjoja kun netti on pullollaan toinen toistaan maukkaampia reseptejä? "Lisää vain vesi"... tai tässä tapauksessa "kirjoita vain hakukoneeseen oikea hakusana", niin makujen aarreaitta avautuu edessäsi. Raparperi+resepti hakusanoilla löytyikin aimo kasa erilaisia raparperiaiheisia tuttavuuksia, mutta piirakkaresepteistä yksi näytti mielenkiintoisemmalta kuin muut, ihan sen takia etten ollut sen tyyppistä raparperipiirakkaa ennen maistanut.

Jännitys tiivistyi kun ajanottolaite kertoi piirakan olevan syöntikunnossa, ja yllätys oli suuri kun avattuani luukun se näytti ihan.... piirakalta. Koemaiston jälkeen voin melkein pyörtää sanani raparperin kulinaarisesta arvosta sillä tämä piirakka on loistavaa! Kennelpojankaan ei tarvinnut turvautua oluenmaistajien vanhaan fraasiin "mielenkiintoinen tuttavuus", sillä santsikierros tuli haettua molemmille. Piirakka on sopivan makeaa mutta mukana on kuitenkin hiven kirpeyttä ja raikkautta, joten se sopii näin helleiltaan kuin saluki sohvalle.

Tässä todisteena vielä jäljellä oleva piirakanpala sekä pakkaseen menoa odotteleva hillokepurkki: