torstaina, elokuuta 28, 2008

Sukkaa, nam!

Kuka on käynyt vaihtamassa meidän nirson hienohelmasalukin ahne p******seen?!?! Tunnusta heti!

Tänään nähtiin sitten sekin ihme että saluki syö sukan. SUKAN! Myönnettäköön että sukan sisällä oli nakkeja, mutta silti...

Onneksi suolapallo teki tehtävänsä ja saatiin sukka tulemaan samaa kautta ulos kun se menikin.



sunnuntaina, elokuuta 17, 2008

Aiwan waltawa wauhti!

...nimittäin salukilla eilen Lohjan kisoissa. Kerrassaan mahtava rata, Paju teki kontaktiesteet hyvin (!), hyppäsi renkaan hienosti (!!) ja irtosi putkiin (!!!). Radalla ei ollut keinua ja rataprofiili oli hyvin virtaava. Sadekin lakkasi juuri sopivasti maksiykkösten ajaksi. Ainoa virhe tuli muurilla kun jätin koiran selän taakse ja Paju seurasi omaa linjaani muurin ohi (emmekä ole kyllä muuria juuri harjoitelleetkaan, täytyykin kasata se kotikentälle heti ensi tilassa).




Bugi juoksi Kennelpojan kanssa hienosti, vain kepeiltä tuli kymppi (+aikavirhettä) kun Bugi ei millään olisi malttanut pujotella kaikkia välejä. Muuten meno näytti hallitulta ja sujuvalta.

Viljon radat menivät suht hyvin, ekalla radalla putosi toinen rima kun vedätin liikaa ja tuomarin käden noston huomatessani otin sitten kontaktit ilman kiirettä (eli tuli myös yliaikaa). Toisella radalla selvisimme ilman ratavirheitä, mutta yliaikaa tuli hieman yli sekunti (sekin johtui pääosin hitaasti tehdyistä kontakteista). Erittäin iloinen olin onnistuneesta poispäin käännöksestä, sillä se on ollut meille todella hankala ohjausliike.

CPUlla Kennelpoika otti tuplahyllyt, tosin ekalla radalla meno näytti epäilyttävän hyvältä.

Kisapaikalla oli taas kerran mukavaa vaikka vettä vihmoi välillä melkein vaakatasossa. Lämmin ja kuiva matkailuauto sekä mummi mukana lapsenvahtina ovat ylellisyyksiä joiden avulla pitkä kisapäivä näyttää sujuvan kaikkien osalta mahdollisimman mukavasti.


torstaina, elokuuta 14, 2008

Koirakerrossänky


Vanha häkki + vanha iso peitto + idea netistä =



koirakerrossänky

testiryhmä testaa


maanantaina, elokuuta 11, 2008

Myydään muriseva pikku peto

Tänään Kennelpojan tyhjentäessä postilaatikkoamme löytyi postien seasta nätille vaaleanpunaiselle paperille kirjoitettu tulenkatkuinen viesti naapuriltamme. Veeran itseaiheutetut karkureissut olivat innoittaneet uudehkot naapurimme kaunokirjallisuuden polulle (hyvä että olikin, mieluiten itsekin pitäisin tuon otuksen aitojemme sisäpuolella) ja lapussa kerrottiin "murisevan pikku pedon" varastavan ruokaa ja pissivän talonseinustalle.

Kennelpoika lähti välittömästi hyvittelemään tilannetta lahjukseksi tarkoitettu punaviinipullo kourassa, sekä kyselemään menetettyjen ruokien vahingonkorvausvaadetta. Onneksi varastettu ruoka osoittautui syödyn jugurttipurkin jämiksi ja naapuruussuhteet saatiin palautettua ilman sen suurempia korvauksia.

Nyt kennelpoika on trimmaamassa aitojen sisäpuolia, josko sieltä löytyisi Veeran viimeisin
karkuaukko(aukot). Ja tarttis varmaan taas kerran viritellä paimenpoikaan sähköt.


P.S. Myydään hämmästyttävän pirteässä kunnossa oleva kuuro mutta erittäin ahne manssivanhus.
P.S.2. Vain maahankaivetulla panssariaidalla ympäröityyn pihaan.

P.S.3. Ruoatkin mielellään lukituissa kaapeissa.

lauantaina, elokuuta 09, 2008

Omituinen päivä!

Paju tässä pitkästä aikaa moi! Piti ihan tarttua näppäimistöön kun tänään oli niin kummallinen päivä. Aamu alkoi ihan normaalisti (herääminen, laiska lönkytys ulos pissalle ja takaisin sohvalle jatkamaan unia) ja kuten monena viikonlopun aamuna aiemminkin, ihmiset alkoivat pakata autoa. Luulin asian olevan sillä selvä, lähdemme siis joko agilitykilpailuihin tai näyttelyyn.

Automatkan aikana otin nokoset, ja vasta perille päästyämme huomasin hommassa jotain epäilyttävää. Paikanpäällä oli liian hiljaista ja vähäväkistä. Eikä esteitäkään näkynyt missään. Emäntä jutteli hetken joutavia erään tädin kanssa, ja minä keskityin ihailemaan ympäröivän metsikön vihreän eri vivahteita. Tainiin, kävin tervehtimässä sitä tätiäkin kun täti näytti niin ilahtuneelta minut tavatessaan. Mikä oli tietysti itsestäänselvyys sillä eihän näin upeaa salukia usein tule vastaan.
Video

Samainen täti innostui minut tavattuaan suuresti isosta vihreästä matolelusta, ja kohteliaisuudesta teeskentelinkin olevani etäisesti kiinnostunut siitä. Aika lyhytpinnainen se täti kyllä oli luonteeltaan sillä hän kyllästyi lelulla leikkimiseen suhteellisen pian. Onneksi hänellä ei kuitenkaan ollut jäljelle jäävää resurssinvartiointipiirrettä sillä tuo oma ihmiseni nappasi lelun tädiltä ja lähti juoksentelemaan ympäri kenttää matoa heilutellen. Yritin yleisölle vihjaista ettei tuo suinkaan ollut jokapäiväistä, mikä lie auringonpistos käynyt tuon ihmiseni päänuppiin. Jolkottelin kuitenkin riehuvan emäntäni perässä varmistaakseni että hän toipuu kohtauksestaan. Yritin myös saada häntä rauhoittumaan, sillä eihän sellaista menoa kestänyt katsella salukikaan. Eteeni pudotettiin myös tennispallo, josta totesin että tennispallohan se siinä. Emäntä vaikutti jotenkin tyytymättömältä reaktiooni, en tiedä mitä sillä pallolla olisi pitänyt tehdä, jonglöörata vai?
Video

Sen jälkeen metsästä tuli aika omituinen ihminen. Sillä oli lippis, mutta ei jalkoja, ja se piti omituista kolinaa. Se vaikutti kääpiöltä, mutta ollakseni poliittisesti korrekti sanon että se vaikutti jalasten päällä istuvalta lyhytkasvuiselta ihmiseltä. Katsoin parhaaksi ottaa muutaman askeleen taaksepäin kun otus vaan tuli ja tuli kohti (aika epäkohteliasta). Lopulta se pysähtyi emännän viereen jolloin kävin sitä nuustamassa varovasti takaapäin. Samassa tajusin että otus oli kelkka jossa oli vaatemytty päällä! Mitä huiputusta tämä tällainen on?
Video

Seuraavaksi luulin jo että me lähdemme pois tuosta omituisesta paikasta, mutta kulman takaa hyppäsikin joku setä estämään meidän matkaa ja heilutti pitkää keppiä meitä uhaten! Hetken aikaa mietin että onko se setä oikeasti tosissaan, sitten katsoin parhaimmaksi varmuuden vuoksi väistää takaoikealle, hieman emännän taakse. Helpotukseni oli suunnaton kun setä heittikin kepin pois ja osoittautui ihan kivaksi hemmoksi.
Video

Käydessämme emännän kanssa pikku lenkillä ensin eteen lehahti jätesäkki, ja sitten öljytynnyri meinasi vieriä päällemme. Että hyvät kanssasisaret, jos käytte noissa metsissä lenkillä niin varautukaa kaikenlaiseen ihmisen roskaamisen aikaansaamaan häiriöön! Yritin emännälle vihjaista että ne roskat voisi kerätä pois ettei joku vaikka pelästy niitä yhtäkkiä kohdatessaan, muttei emäntä (taaskaan) ottanut kuuleviin korviinsa.
Video

Ajattelin jo pääseväni autoon kuivattelemaan (tässä vaiheessa satoi aika rankasti), mutta emäntäni päättikin leikkiä piilosta kentällä olevassa vajassa. Ajatelkaa, kesken kaiken se vain ampaisi piiloon! Aina saa hävetä... Siellä se istui pimeässä nurkassa tuolissa, kävin ainakin kolme kertaa kulman takaa sitä kurkkimassa, mutta ei se tajunut sieltä mihinkään lähteä. Luuli todennäköisesti
olevansa ovelassakin piilossa. Sitten emäntää varmaankin alkoi pelottaa ja hän alkoi huudella minua, joten kävin sen ressukan sitten hakemassa pois sieltä.

Emäntä jätti minut kiinni seinään siksi aikaa kun kävi jossain (todennäköisesti kahvilla). Ja aatelkaa, se sama täti joka innostui siitä madosta oli metsästä löytänyt jonkun risun ja tuli sitä heiluttaen minua treffaamaan! En oikein tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua, joten en suhtautunut mitenkään. Ennenkaikkea on muistettava säilyttää tyyni ja arvokas olemus.
Video

Teimme vielä vihoviimeisen lenkin kentällä, jonka aikana kuului pari laukausta, mutta niihin tuskin jaksoin reagoida. Aloin jo kyllästyä tuohon kaikkeen päättömään toimintaan, varsinkin kun olin jo läpimärkä.
Video

Vielä piti jäädä kuuntelemaan "tuomio". Toimintakyky oli kuulemma pieni, eikä minulla ole tädin mukaan juurikaan moottoria. No haloo, enhän minä nyt mikään ruohonleikkuri ole! Onneksi olin myös epäterävä, sillä olisihan se kurja joutua laastaroimaan sormiaan joka kerta kuin minua rapsuttelee.

Vielä viimeiseksi ennenkuin lähdimme kotiin minua pistettiin piikillä, emäntä puhui jotain dna-näytteestä... Anna mun kaikki kestää. Onneksi tämän jälkeen lähdimme mummilaan kylään jossa sain syödä lattialla lojuvat kissanruoat. Niiden voimin alan pikkuhiljaa toipua tämän päivän omituisista koetuksista!

Luonnetesti 09.08.08 (Suomen Salukikerho ry)
tuomarit Marja Malmisalo ja Jorma Piiroinen

Aziz Siah
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
tulos +93



lauantaina, elokuuta 02, 2008

Pehmeä lasku agilityn pariin

Noin puolen vuoden totaalisen tauon jälkeen pääsimme viimeinkin agilitaamaan taas kunnolla (Hiiden Haukkujen kisoihin). Olin ilmoittanut Pajun, Bugin ja Viljon, mutta sitten iski kesäflunssa. Onneksi kennelpoika suostui ohjaamaan Bugia, joten itselleni jäi vain Paju ja Viljo.

Pajun rata meni ihan kivasti, suht vauhdikkaasti (Pajuksi), rengas tehtiin ihan ensimmäisellä yrittämällä, putkiin Paju meni jopa innoissaan ja siellä sun täällä intouduttiin jopa muutaman laukka-askeleen verran. Vanha keinuongelma nosti taas päätään ja sen suorittamiseen meni aikaa. Kepit oli toinen virheen paikka, en saanut koiraa millään kääntymään toiseen väliin ennenkuin otin kunnon käsiohjauksen käyttöön. Ratavirhepisteitä tuli viitisentoista ja aikavirhettä yli kolmekymmentä sekunttia joten saldo oli vähän yli 50 vp. Ja video uteliaille:



Kennelpojan rata Bugin kanssa meni enimmäkseen yleisön hauskuuttamiseksi, mutta innoitti miehen kuitenkin uudelleen lajin hellään huomaan. Tarkoituksena on kuulemma harkata ja kisata Bugin ja CPUn kanssa lähitulevaisuudessa (kotikentällä ovat jo käyneet kertaalleen harjoittelemassa!)

Viljon rata oli ihan ok, flunssa vei voimat jaloista viimeisillä esteillä (toivottavasti se oli flunssa, olisi karmeata huomata olevansa oikeasti noin huonossa kunnossa...), joten Viljo pääsi pyörähtelemään edessäni ilman selvää suuntimaa parissakin kohtaa. Pituudelta tuli kosketusvirhe ja keinu oli lentokeinu, joten 10 vp radalta sekä jonkin verran yliaikaa. Erityisen positiivista oli että kaikki kontaktit (paitsi se lentokeinu) otettiin erittäin mallikkaasti! Videoita ei ole muista kuin Pajun radasta sillä muistikortti täyttyi juuri parahiksi...