Omituinen päivä!

Paju tässä pitkästä aikaa moi! Piti ihan tarttua näppäimistöön kun tänään oli niin kummallinen päivä. Aamu alkoi ihan normaalisti (herääminen, laiska lönkytys ulos pissalle ja takaisin sohvalle jatkamaan unia) ja kuten monena viikonlopun aamuna aiemminkin, ihmiset alkoivat pakata autoa. Luulin asian olevan sillä selvä, lähdemme siis joko agilitykilpailuihin tai näyttelyyn.

Automatkan aikana otin nokoset, ja vasta perille päästyämme huomasin hommassa jotain epäilyttävää. Paikanpäällä oli liian hiljaista ja vähäväkistä. Eikä esteitäkään näkynyt missään. Emäntä jutteli hetken joutavia erään tädin kanssa, ja minä keskityin ihailemaan ympäröivän metsikön vihreän eri vivahteita. Tainiin, kävin tervehtimässä sitä tätiäkin kun täti näytti niin ilahtuneelta minut tavatessaan. Mikä oli tietysti itsestäänselvyys sillä eihän näin upeaa salukia usein tule vastaan.
Video

Samainen täti innostui minut tavattuaan suuresti isosta vihreästä matolelusta, ja kohteliaisuudesta teeskentelinkin olevani etäisesti kiinnostunut siitä. Aika lyhytpinnainen se täti kyllä oli luonteeltaan sillä hän kyllästyi lelulla leikkimiseen suhteellisen pian. Onneksi hänellä ei kuitenkaan ollut jäljelle jäävää resurssinvartiointipiirrettä sillä tuo oma ihmiseni nappasi lelun tädiltä ja lähti juoksentelemaan ympäri kenttää matoa heilutellen. Yritin yleisölle vihjaista ettei tuo suinkaan ollut jokapäiväistä, mikä lie auringonpistos käynyt tuon ihmiseni päänuppiin. Jolkottelin kuitenkin riehuvan emäntäni perässä varmistaakseni että hän toipuu kohtauksestaan. Yritin myös saada häntä rauhoittumaan, sillä eihän sellaista menoa kestänyt katsella salukikaan. Eteeni pudotettiin myös tennispallo, josta totesin että tennispallohan se siinä. Emäntä vaikutti jotenkin tyytymättömältä reaktiooni, en tiedä mitä sillä pallolla olisi pitänyt tehdä, jonglöörata vai?
Video

Sen jälkeen metsästä tuli aika omituinen ihminen. Sillä oli lippis, mutta ei jalkoja, ja se piti omituista kolinaa. Se vaikutti kääpiöltä, mutta ollakseni poliittisesti korrekti sanon että se vaikutti jalasten päällä istuvalta lyhytkasvuiselta ihmiseltä. Katsoin parhaaksi ottaa muutaman askeleen taaksepäin kun otus vaan tuli ja tuli kohti (aika epäkohteliasta). Lopulta se pysähtyi emännän viereen jolloin kävin sitä nuustamassa varovasti takaapäin. Samassa tajusin että otus oli kelkka jossa oli vaatemytty päällä! Mitä huiputusta tämä tällainen on?
Video

Seuraavaksi luulin jo että me lähdemme pois tuosta omituisesta paikasta, mutta kulman takaa hyppäsikin joku setä estämään meidän matkaa ja heilutti pitkää keppiä meitä uhaten! Hetken aikaa mietin että onko se setä oikeasti tosissaan, sitten katsoin parhaimmaksi varmuuden vuoksi väistää takaoikealle, hieman emännän taakse. Helpotukseni oli suunnaton kun setä heittikin kepin pois ja osoittautui ihan kivaksi hemmoksi.
Video

Käydessämme emännän kanssa pikku lenkillä ensin eteen lehahti jätesäkki, ja sitten öljytynnyri meinasi vieriä päällemme. Että hyvät kanssasisaret, jos käytte noissa metsissä lenkillä niin varautukaa kaikenlaiseen ihmisen roskaamisen aikaansaamaan häiriöön! Yritin emännälle vihjaista että ne roskat voisi kerätä pois ettei joku vaikka pelästy niitä yhtäkkiä kohdatessaan, muttei emäntä (taaskaan) ottanut kuuleviin korviinsa.
Video

Ajattelin jo pääseväni autoon kuivattelemaan (tässä vaiheessa satoi aika rankasti), mutta emäntäni päättikin leikkiä piilosta kentällä olevassa vajassa. Ajatelkaa, kesken kaiken se vain ampaisi piiloon! Aina saa hävetä... Siellä se istui pimeässä nurkassa tuolissa, kävin ainakin kolme kertaa kulman takaa sitä kurkkimassa, mutta ei se tajunut sieltä mihinkään lähteä. Luuli todennäköisesti olevansa ovelassakin piilossa. Sitten emäntää varmaankin alkoi pelottaa ja hän alkoi huudella minua, joten kävin sen ressukan sitten hakemassa pois sieltä.

Emäntä jätti minut kiinni seinään siksi aikaa kun kävi jossain (todennäköisesti kahvilla). Ja aatelkaa, se sama täti joka innostui siitä madosta oli metsästä löytänyt jonkun risun ja tuli sitä heiluttaen minua treffaamaan! En oikein tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua, joten en suhtautunut mitenkään. Ennenkaikkea on muistettava säilyttää tyyni ja arvokas olemus.
Video

Teimme vielä vihoviimeisen lenkin kentällä, jonka aikana kuului pari laukausta, mutta niihin tuskin jaksoin reagoida. Aloin jo kyllästyä tuohon kaikkeen päättömään toimintaan, varsinkin kun olin jo läpimärkä.
Video

Vielä piti jäädä kuuntelemaan "tuomio". Toimintakyky oli kuulemma pieni, eikä minulla ole tädin mukaan juurikaan moottoria. No haloo, enhän minä nyt mikään ruohonleikkuri ole! Onneksi olin myös epäterävä, sillä olisihan se kurja joutua laastaroimaan sormiaan joka kerta kuin minua rapsuttelee.

Vielä viimeiseksi ennenkuin lähdimme kotiin minua pistettiin piikillä, emäntä puhui jotain dna-näytteestä... Anna mun kaikki kestää. Onneksi tämän jälkeen lähdimme mummilaan kylään jossa sain syödä lattialla lojuvat kissanruoat. Niiden voimin alan pikkuhiljaa toipua tämän päivän omituisista koetuksista!

Luonnetesti 09.08.08 (Suomen Salukikerho ry)
tuomarit Marja Malmisalo ja Jorma Piiroinen

Aziz Siah
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
tulos +93