Tänään Kennelpojan tyhjentäessä postilaatikkoamme löytyi postien seasta nätille vaaleanpunaiselle paperille kirjoitettu tulenkatkuinen viesti naapuriltamme. Veeran itseaiheutetut karkureissut olivat innoittaneet uudehkot naapurimme kaunokirjallisuuden polulle (hyvä että olikin, mieluiten itsekin pitäisin tuon otuksen aitojemme sisäpuolella) ja lapussa kerrottiin "murisevan pikku pedon" varastavan ruokaa ja pissivän talonseinustalle.
Kennelpoika lähti välittömästi hyvittelemään tilannetta lahjukseksi tarkoitettu punaviinipullo kourassa, sekä kyselemään menetettyjen ruokien vahingonkorvausvaadetta. Onneksi varastettu ruoka osoittautui syödyn jugurttipurkin jämiksi ja naapuruussuhteet saatiin palautettua ilman sen suurempia korvauksia.
Nyt kennelpoika on trimmaamassa aitojen sisäpuolia, josko sieltä löytyisi Veeran viimeisin karkuaukko(aukot). Ja tarttis varmaan taas kerran viritellä paimenpoikaan sähköt.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Saisinko minä tuon pedon ilmaiseksi :D On ihan ikävä sitä, vaikkei se mulle koskaan murissutkaan, puri vain ;). Mulla ei edes ole sitä pihaa mistä karata. Ja hyvä jos ruokaakaan löytyy...
Pistetäänkö pikana vai riittääkö matkahuollon nopeus) ;D
Englannissa tämä rotu ehkä saalisti rottia ja kaneja, mutta Suomessa jogurttipurkkeja ja mansikoita ihan villinä :)
Nimim. meitin manssin vipellys loppui mansikkaverkkoon *huoh*
Terveiset Intopalleron Duracell Druidilta, nimi pätee yhä :D
Heh, ja siksi meillä ei harrasteta mansikkaverkkoja vaan mansikkarivit ovat piha-aidan ulkopuolella. Paitsi että eiväthän ne aidat tätä houdinia pidättele... ;D
Voi Veera, voi Veera. Eikö ne oo kertonu sulle, ettei kannata jäädä kiinni! Nyt sun pitää vain hienosäätää tätä toimintaa hieman.. Sietäisi kotiväkesi olla tyytyväisiä, kun haet itse itsellesi ruuat ja tyhjennät vielä rakkosikin kauemmas kotipihasta. Ymmärtämättömiä nuo ihmiset.
:D
Lähetä kommentti