sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2008

Pennuntuoksuista arkea

...näistä kuvista voi suorastaan aistia pennuntuoksun! (Kuvat Stina Jalkanen)


Ylettää, ylettää...


Baari auki!


Osataan me jo syödäkin!


keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008

Liimatassuja

Oooh, nyt Pajun pennut osaavat jo seistä! Ja ihan asennossakin vielä! Välillä kyllä epäillyttää että tassut on liimattu pöytään, eihän tuon ikäiset muuten pysy asennossa... ;D

Käyt katsomassa todistusaineistoa tuolta!

perjantaina, maaliskuuta 21, 2008

Silmät aukee!

Pajun pennuilla alkaa simmut aueta! Käy katsomassa uusimmat kuvat täältä!

...voih, noista kuvista tulee ihan Pajun vauva-aika mieleen...

lauantaina, maaliskuuta 15, 2008

Viljo vastaa haasteeseen

Mila haastoi mut tähän juttuun, joten tässä 7 totuutta MUSTA. Tässä blogissa on ollutkin ihan liian vähän asiaa omasta persoonastani.

1. Mulla on maailman parhaat korvat. Ne on isot ja pystyt ja niillä kuulee hyvin varsinkin sen milloin ruokaa laitetaan kippoihin.
2. Silloin kun mä otan nokosia peiton alla, kukaan ei saa liikkua siinä välittömässä läheisyydessä. Näillä isoilla korvilla mä kuulen hyvin koska joku hiippailee läheisyydessä. Ja koska ne kuitenkin rojahtais epähuomiossa mun päälle niin mä ilmoitan aina sieltä peiton alta isolla äänellä että "MÄ OON TÄÄLLÄ, TÄNNE EI OO TULEMISTA!"
3. Mull on tosi upeet reisilihakset! Mä joka ilta harjoitan niitä just ennen ruoka-aikaa pomppimalla paikallani ainakin metrin korkeuteen. Toi emäntä vaan sulkee mut ikävästi portin taakse aina tuohon aikaan kun sen mielestä mä en sais ottaa vauhtia sen takapuolesta pomppiessani. Mä en oikeen ymmärrä tuota kun siitä lähtee niin mukavan pehmeä ja joustava pomppu (ja siihen on helppo osua)!
4. Mä en voi sietää pentuja tai nuoria koiria. Niillä ei oo mitään tapoja ja ne vaan hyppii mun nenille. Ja munhan nenälle ei KUKAAN hypi. Sitten kun ne on vanhempia ja järkeviä niin mä voin just ja just sietää niiden olemassaolon. Varsinkin jos ne tajuaa väistää ja kunnioittaa mua tarpeeksi.
5. Pari kertaa vuodessa tapahtuu jotain mitä mä en ite oikein ymmärrä. Mulle tulee vastustamaton hinku leikkiä ja flirttailla Pajun ja Bugin kanssa. Mä en oikeen tiedä mistä se johtuu, mutta sellainen pakkomielle vaan tulee. Emäntä naureskelee niitä touhuja kun se sanoo että mä oon leikattu (mut kyllä mulla on häntä ja korvat ja kaikki tallelle, et en tiiä sitten mistä se puhuu). Varsinkaan mä en ymmärrä miks mä haluaisin leikkiä Bugin kanssa, se kun on aina niin ärsyttävä! Ja Paju on niin korkealla ett yleensä siitä näkyy vaan jalat. Et aika omituinen juttu.
6. Mä tykkään agilitysta! Varsinkin kun siellä saa yleensä hyvää ruokaa ja joskus se ruoka jopa menee karkuun niin että sitä pitää ajaa takaa ennenkuin sen saa kiinni!
7. Meill on aika kiva piha kun siinä voi itse pitää huolta kunnostaan. Lintuja on kiva ajaa takaa, myyriä voi kaivaa ja joskus tänne eksyy jopa oravia! Ne vasta onkin kivoja, ne vaan ei tajua pysytellä samalla puolella aitaa kuin missä mä olen. Et jonkun katon vois noi ihmiset tuohon pihalle rakentaa jotta noikin otukset pysyis siellä missä pitää!

Ja sit mä haluan haastaa Dinon (joka on niitä ainoita järkeviä tyyppejä tässä lähipiirissä) ja
Poppan (kun oon kuullut että se on aika hyvä tuossa agilityssa, vähän niinkuin mäkin).

torstaina, maaliskuuta 06, 2008

Pajun pennut 6 pv

Mikä ihana kasa! (kuva Stina Jalkanen)

Pennuilla paino nousee ja kasvavat hyvin!



lauantaina, maaliskuuta 01, 2008

Pajunvitsoja kuvina

Pienen pieniä Pajunvitsoja 1 päivän ikäisinä (kaikissa kuvaajana Sanja Ekblad)

Poika1

Poika2
Tyttö1


Tyttö2

Tyttö3

Tyttö4
Tyttö5
Paju hoitaa


Paju vastaa haasteeseen

*Puh* Kiire tulee tässä seitsemän lapsen yksinhuoltajana, mutta tottahan sitä pitää Kujeen heittämään haasteeseen vastata! Pitäisi siis kertoa seitsemän asiaa/totuutta itsestään.

1. Koska mä haluan pitää huolta linjoistani niin syön yleensä vain yöllä. Mulle (siis vain mulle, ei muille) jätetäänkin yöksi ruoka josta mä käyn sitten napsimassa yöpalaa kun vatsassa tuntuu tyhjältä. Yöllä syöminenhän kun ei lihota (näin mä olen ainakin ymmärtänyt).

2. Juokseminen on maailman parasta hommaa! Vielä jos voi leikkiä takaa-ajoa tai (mikä vielä parempaa) juosta jotakin pientä ja karvasta kiinni, ei siitä voi juuri ajanviete parantua. Se tuossa odostusajassa tuppasi harmittamaan kun eihän sen mahan kanssa voinut enää juostakaan kunnolla!

3. Mä olen ainoa joka saa nukkua yöni olohuoneessa sohvilla! Toisaalta sehän on ihan itsestäänselvää, sillä sohvahan on ainoa mun arvolle sopiva nukkumapaikka. Silloin tällöin päiväseltään käyn kyllä koenukkumassa tuon takkahuoneenkin sohvan, mutta se ei kerta kaikkiaan ole yhtä pehmeä kun olohuoneen sohvat. Kun nuo ihmiset ei vielä ole tajunneet mua niitten sänkyynkään päästää...

4. Nuo muut koirat täällä ovat vähän omituisia otuksia, yksi ei kuule (eikä varmaan näekään) enää juuri mitään, kaksi läähättävät vain isännän perään ja haluisivat koko ajan tehdä jotain (äärimmäisen omituista), ja yksi on muuten vain outo otus (toisaalta sehän on poika, joten se ehkä selittää asian...). Mä siis ainoana täysjärkisenä vähän niinkuin johdan tätä joukkiota. Noi ihmisetkin yleensä saan loppujen lopuksi tekemään mitä haluan, joten mulla on oikeastaan aika hyvä diili täällä.

5. En tiedä kehtaako tätä tunnustaakaan, mutta noi lapsukaiset saivat alkunsa ekoilla treffeillä, ja ne oli vielä sokkotreffit! Mut mähän oon nykyaikainen nainen joka kantaa vastuunsa, joten tuskinpa kukaan tästä tunnustuksesta nyt niin pahasti järkyttyy...

6. Aina silloin tällöin käyn ulkoiluttamassa noita ihmisiä myös agilitykentällä, ja se on kyllä hauskaa katsottavaa kun ne tekevät itsensä ihan naurunalaiseksi siellä heiluessaan ja riehuessaan. Mä otan yleensä suht rauhallisesti kuitenkin sen homman ja jossain vaiheessa nuo ihmisetkin sitten rauhoittuvat ja päästävät mut rauhassa kommentoimaan radan varrella muitten suorituksia. Haukkuvia ja pienia karvaisia koiria kommentoinkin yleensä sitten oikein pontevasti, ne jotenkin vetoavat mun villikoiran perimään.

7. Vaikken ollut ihan varma että miten tää seitsemän lapsen huoltaminen lähtee käyntiin niin ihan kivastihan tuo näyttää menevän. Ne ovat selkeästi tulleet äitiinsä kun ovat niin pirteitä ja söpöisiä!

Ja tässähän sitten pitää varmaankin haastaa pari muutakin... Doris pitää ainakin saada mukaan ja Elkie.


Loppusaldo

...taitaa olla 2 poikaa ja 5 tyttöä! Kaikki muut mustia paitsi grizzletyttö.