Paju vastaa haasteeseen

*Puh* Kiire tulee tässä seitsemän lapsen yksinhuoltajana, mutta tottahan sitä pitää Kujeen heittämään haasteeseen vastata! Pitäisi siis kertoa seitsemän asiaa/totuutta itsestään.

1. Koska mä haluan pitää huolta linjoistani niin syön yleensä vain yöllä. Mulle (siis vain mulle, ei muille) jätetäänkin yöksi ruoka josta mä käyn sitten napsimassa yöpalaa kun vatsassa tuntuu tyhjältä. Yöllä syöminenhän kun ei lihota (näin mä olen ainakin ymmärtänyt).

2. Juokseminen on maailman parasta hommaa! Vielä jos voi leikkiä takaa-ajoa tai (mikä vielä parempaa) juosta jotakin pientä ja karvasta kiinni, ei siitä voi juuri ajanviete parantua. Se tuossa odostusajassa tuppasi harmittamaan kun eihän sen mahan kanssa voinut enää juostakaan kunnolla!

3. Mä olen ainoa joka saa nukkua yöni olohuoneessa sohvilla! Toisaalta sehän on ihan itsestäänselvää, sillä sohvahan on ainoa mun arvolle sopiva nukkumapaikka. Silloin tällöin päiväseltään käyn kyllä koenukkumassa tuon takkahuoneenkin sohvan, mutta se ei kerta kaikkiaan ole yhtä pehmeä kun olohuoneen sohvat. Kun nuo ihmiset ei vielä ole tajunneet mua niitten sänkyynkään päästää...

4. Nuo muut koirat täällä ovat vähän omituisia otuksia, yksi ei kuule (eikä varmaan näekään) enää juuri mitään, kaksi läähättävät vain isännän perään ja haluisivat koko ajan tehdä jotain (äärimmäisen omituista), ja yksi on muuten vain outo otus (toisaalta sehän on poika, joten se ehkä selittää asian...). Mä siis ainoana täysjärkisenä vähän niinkuin johdan tätä joukkiota. Noi ihmisetkin yleensä saan loppujen lopuksi tekemään mitä haluan, joten mulla on oikeastaan aika hyvä diili täällä.

5. En tiedä kehtaako tätä tunnustaakaan, mutta noi lapsukaiset saivat alkunsa ekoilla treffeillä, ja ne oli vielä sokkotreffit! Mut mähän oon nykyaikainen nainen joka kantaa vastuunsa, joten tuskinpa kukaan tästä tunnustuksesta nyt niin pahasti järkyttyy...

6. Aina silloin tällöin käyn ulkoiluttamassa noita ihmisiä myös agilitykentällä, ja se on kyllä hauskaa katsottavaa kun ne tekevät itsensä ihan naurunalaiseksi siellä heiluessaan ja riehuessaan. Mä otan yleensä suht rauhallisesti kuitenkin sen homman ja jossain vaiheessa nuo ihmisetkin sitten rauhoittuvat ja päästävät mut rauhassa kommentoimaan radan varrella muitten suorituksia. Haukkuvia ja pienia karvaisia koiria kommentoinkin yleensä sitten oikein pontevasti, ne jotenkin vetoavat mun villikoiran perimään.

7. Vaikken ollut ihan varma että miten tää seitsemän lapsen huoltaminen lähtee käyntiin niin ihan kivastihan tuo näyttää menevän. Ne ovat selkeästi tulleet äitiinsä kun ovat niin pirteitä ja söpöisiä!

Ja tässähän sitten pitää varmaankin haastaa pari muutakin... Doris pitää ainakin saada mukaan ja Elkie.