perjantaina, heinäkuuta 28, 2006

Uusi perheenjäsen <3

Siellä se nyt pihassa nököttää, Manssimobiili 2.0. Niin puhtoisena, valoisana ja kiiltävänä. Edellinen alkoikin jo aika hyvin maisemoitua tuohon metsikön kulmalle ("Pesu, onko se jotain syötävää?" sanoisi manssikin), joten nyt tarvitsee melkein aurinkolasit häikäisyn estoon kun sinne päin katselee.

No, kunhan saadaan Manssimobiili 2.0:aan koirille häkit rakennettua ja muutaman kuukauden sillä ajetaan niin se alkaa jo kummasti näyttämään meidän perheen kulkuvälineeltä. Nyt täytyy lähteä pakkaamaan autoon takaisin kaikki mitä edellisestä häthätää eilen illalla purettiin. Tai ei ehkä ihan kaikkea sillä kaikennäköistä turhaa ja vanhentunutta kamaa sitä onkin näköjään edellisessä jälkipolville säilyttänyt...

Hiphei!

Manssimobiili on kuollut, eläköön uusi Manssimobiili!

tiistaina, heinäkuuta 25, 2006

Viljon kanssa harkoissa

Voi ihanuutta! Mikä on parempaa kuin harjoitella koiran kanssa jolla intoa ja vauhtia riittää, mutta silti on kuulolla koko ajan? Aivan, ei mikään! Tänään olin siis Viljon kanssa treeneissä ja vaikka radalla oli muutama haastava kuvio, selvittiin niistäkin vähän harjoittelemalla ja kokeilemalla eri ohjauskuvioita. Kontaktit onnistuivat aivan nappiin (2-on 2-off), ja kepeillä oli vauhtia vaikka muille jakaa.

Vaikka Pajun kanssa on ihanan haasteellista ja mielenkiintoista treenata, on erittäin mukavaa silloin tällöin mennä koiran kanssa jolla on motivaatio kohdallaan ja joka oikeasti haluaa tehdä. Mutta ei Viljon kanssakaan aina ole ollut näin hyvin asiat.

Viljo oli vauhdillisesti rajoitteinen (lue: hidas) vielä ykkös- ja kakkosluokissakin (arvatkaapas montako kertaa sain nollatuloksen muutaman sekunnin yliajalla...), mutta Elinan "vauhtiryhmässä" (lähti pallit) saatiin motivaatio kuntoon erittäin runsaalla palkalla, helpoilla juoksuradoilla ja unohtamalla täysin virheiden näyttämisen koiralle. Mitä tahansa radalla tapahtui, koira palkittiin aina. Ja tulosta alkoi tulla.

Nyt ei Viljollakaan enää vauhtia puutu jos vaan ohjaaja antaa koiran mennä. Sehän siinä onkin niin hankalaa että pitäisi antaa koiran tehdä kun se kerran osaa, mutta kun siihen pitää mennä nenästä viemään ja sörkkimään... mutta ehkä tämä tästä ja vanhakin ohjaaja oppii uusia temppuja. Varsinkin kun harkat on nyt videokuvattu.


sunnuntaina, heinäkuuta 23, 2006

Plokinlukua

Viime päivät on menneet jokseenkin pelkäksi bloginluvuksi. Löysin Hippolandian ja siellä olen kahlaillut arkistoista pikkuhiljaa nykypäivään. Loistavaa!

Päätin aloittaa oman blogin Pajun treenejä varten, ja kirjata sinne myös sen mitä ollaan tähän asti tehty. Siinä tulee teille salagia tuutin täydeltä!

Kennelpoikakin teki oman blogin, sille ei tietty insinöörimäisesti nämä valmiit ohjelmat riittäneet vaan piti päästä kunnolla säätämään itse.

Paju käväisi Mäntsälässä näyttäytymässä ensimmäisessä valioluokan näytelmässään kanssani ja odotetusti seisoi takakenossa ja raahautui perässäni kuin kiviriippa. Yllätys oli siis suuri kun se voitti kuitenkin luokkansa ja oli lopulta PN2. Tarttis ehkä itsekin joskus treenata tuota koiran kehässä pyörittämistä eikä vain luottaa ammattitaitoiseen apuun... Varsinkin kun tällä kertaa kehää sai todella juosta. Ja juosta. Ja juosta. Reidet on kipeät (emännällä) kaikesta siitä loikkimisesta, mutta taisi tuomari kuitenkin painottaa liikkeiden merkitystä enemmän kuin muuta.


perjantaina, heinäkuuta 21, 2006

Boingboing töms klonk

Boingboingboing töms klonk töms viuh boingboingboing klonk töms boingboingboing klonk klonk viuh töms.

Edellä mainittu ääni ei suinkaan ole etelävenäläisen koukkunokkasapiirin soidinkutsu, vaan heräsin tuohon ääneen viime yönä. Salukin salainen yöelämä alkaa tässä pikku hiljaa avautua, sillä sen lisäksi että se on yösyöppö, se näyttää myös olevan yöriekkuja. Kurkut löydettyään (kts. alla) Paju on nyt selvästi ymmärtänyt että pöydiltä voi löytyä kaikkea kivaa mitä on jätetty sinne vain häntä varten.

Viime yönä Paju löysi narupallonsa joka odotti keittiötasolla uuden karvapäällisen asennusta. Mutta kuulosti kyllä kelpaavan ilmankin. Onneksi heittokaaret taisivat olla sen verran matalat että yölliseen äänivalikoimaan ei kuulunut räiskis.

keskiviikkona, heinäkuuta 19, 2006

Keskiviikon kuva

Kurkut? Mitkä kurkut?! Mitään en tunnusta!


tiistaina, heinäkuuta 18, 2006

Pajun matkakertomus

Viime viikonloppuna pääsin taas näyttämään agilitytaitojani koko viikonlopun kestävissä kilpailuissa Kokkolassa. Paikalla oli kaikenkokoista ja -näköistä koiraeläintä. Lähempää tuttavuutta en halunut tehdä kovinkaan moneen, sillä käytöstavat tuntuvat puuttuvan nykynuorisolta lähes tyystin. Kyllä silloin kun minä olin nuori oltiin kohteliaita ja annettiin tilaa vanhemmille.

Otin tuon emännäksi itseään tituleeraavan mukaan kolmeen kilpailuun (joskus säälittää ihmisten tarve liittää titteleitä itseään korostaakseen... Emäntä, pöh.) kun se ressukka vaikutti niin innostuneelta. Heti ensimmäisestä kisasta saimme pokaalin, Perjantain Paras. Tai pokaalissa lukee Perjantain Piristys mutta sehän on tietysti sama kuin paras. Sillä sitähän minä olin. Kuka sitä nyt jaksaa niitä touhottajia katsella, kun on kunnon tyylikästä agilitya tarjolla.


Toinenkin rata meni ihan hyvin, vaikka hieman hävettikin katsella emännän menoa. Hyvinhän se on kehittynyt, mutta tekemistä on vielä. Se on kumma miten se emäntä harjoituksissa osaa niin hyvin. Namien ajoitus, laatu ja tiheys on oikea, mutta kilpailuissa... Ei onnistu millään. Ja hyväähän se kuitenkin sillä hosumisellaan tarkoittaa, mutta vanha salukienkin sananlasku sanoo että "aivoissa säästetty, ympärysmittaan käytetty".

Kolmannen radan olikin sitten suunnitellut joku imbesilli. Saimme yliajasta hylkäyksen (Miten sellainen on mahdollista? Alennuin sentään ottamaan muutaman laukka-askeleenkin emäntää motivoidakseni!) ja sen lisäksi radalla oli kaksi putkea peräkkäin suoritettavana, peräti kaksi kertaa! Tuo ei voi olla laillista. Tuokaa sääntökirja! Teen protestin kennelliittoon, tai ainakin FCI:hin. Pöyristyttävää.


Tapasin kisapaikalla myös naapurini Mooseksen. Mooses kertoi nostaneensa oman emäntänsä kolmosluokkaan, voi miten loistavaa! Hänen emäntänsä onkin selkeästi palvelualttiimpaa linjaa kuin tuo oma joskus hieman jästipäinen ihmiseni.


Pois lähtiessämme minut ahdettiin Vilman ja CPUn kanssa takaosan matkustusosioon. Mutta tuossa täytyi käydä joku virhe! Sanon nyt suoraan... nuo tuoksuvat... ymh, KOIRALLE! Minun täytyi päästä sieltä pois. Päästin ilmoille salukien salaisen kutsuhuudon, mutta valitettavasti yhtään rotutoveria ei ollut sitä kuulemassa. Joten jouduin alistumaan kohtalooni matkata koiraosastossa.



Olimme tehneet matkaa jo jonkin aikaa kun tunsin miten manssimobiilin sisällä ilmapiiri kiristyi ja jännittyi. Ihan siinä karvat nousivat pystyyn sen sähköisyyden voimasta. Olin kuulevani isännän mainitsevan jotain Viitosvaihteelle Jumittumisesta ja Kytkimestä, mutta en ole varma.

Sitten yhtäkkiä Sininen Savu pöllähti sisätiloihin, mobiili pysäytettiin, ihmiset poistuivat ja tuli ihan hiljaista. Kysyin varmuuden vuoksi CPUlta (joka on bordercollie ja yleisestihän tiedetään että bordercolliet ovat älykkäitä) josko hän tietäisi mitä on tapahtumassa, mutta CPU oli valitettavasti yhtä ymmällään kuin minäkin.
Kuului kolinaa, auto kallistui niin että liu-uimme matkaosastomme takaosaan ja mobiili lähti liikkeelle! Soittakaa 911! Missä ovat emäntä ja isäntä? Kuka kuljettaa mobiilia? Mihin olemme menossa?!?

Tässä vaiheessa olimme varmoja että venäläinen mafia on meidät kaapannut! Ne olivat varmasti saaneet vihiä että tässä kuljetetaan nyt arvokasta agilitykoiraa, varastivat koko mobiilin ja aikovat myydä minut kovaan hintaan venäjällä! Tai vaativat lunnaita! Katselimme toisiamme matkaosaston hämärässä valossa ja pelkäsimme pahinta. Jopa Vilmakin, joka on sentään kaiken nähnyt, ei ollut tällaista ennen kokenut. Tosin Vilma kommentoi tyypilliseen tapaansa vain toivovansa että perillä saisi ruokaa. Voi noita yksinkertaisia sieluja!


Ikuisuuden matkattuamme (matka olisi aivan varmasti riittänyt Venäjälle asti) mobiili pysähtyi, kuului taas kolinaa ja auto suoristui normaaliin asentoonsa. Ja ovesta asteli isäntä ja emäntä! Yritin hymähdellä heille paheksuvasti kohtelustani, mutta täytyy kyllä tunnustaa että olin jokseenkin helpottunut päästessäni jälleen ulos ja maankamaralle.
Pysähdyspaikka oli mahdottoman huonosti suunniteltu virkistysalueeksi (tästä kommentoinkin jo emännälleni), sillä se oli tupaten täynnä autoja, pelkkää asfalttia ja ympäröity korkealla teräsaidalla.

Onneksi lähdimme kävellen alueelta pois ja leiriydyimme pienen nurmen laitaan. Päätin käyttää tämän joutoajan parhaimmalla mahdollisella tavalla joten otin nokoset sillä aikaa kun bordercolliet sähelsivät ja manssit haukkuivat ohikulkijoita. Ajattelin jo että olemme palaneet juurilleni ja alamme kohta pystyttämään beduiinitelttaa. Mutta ei, toimeton istuksinta vain jatkui ja jatkui...


...kunnes pelastava ritari vihreässä Audi A3:ssa saapui paikalle! En ollut uskoa korviani kun kuulin että meidät kaikki aiottiin ahtaa tuohon, vaikkakin suloiseen, mutta suhteellisen pieneen autoon. Neljä ihmistä, kuusi koiraa ja matkatavarat. Jouduin bordercollieiden kanssa takaosastoon. Aivan, siis KAHDEN BORDERCOLLIEN! Kiitos, otan osanottonne vastaan.



Lopulta saavuimme kotipihallemme yön hämärtyessä, kotiavaimetkin löytyivät ja pääsin omaan sohvaani nukkumaan. Tiukkaa teki, mutta kestin kaiken kuin saluki!



perjantaina, heinäkuuta 14, 2006

Pelkkää menestystä!

Raskaan työn raataja



Viikonlopun tavoitteet on saavutettu, Paju teki tuloksen! Saldona kielto muurillta ja parikymmentä sekunttia yliaikaa. Aivan loistavaa! Lisäksi Paju sai erikoispalkinnon, "Perjantain piristykset", perusteena "teki ohjaajastaan huolimatta tyylikkäästi omaan vauhtiinsa radan loppuun asti". Mamman mussu <3


Kahta en vaihda


karavaani pysähtyi ysiltä valtatien varteen stop lostai huutomerkki stop telkkari ja digiboksi esiin pikaisesti stop kennelpoika ruokki ja ulkoilutti koirat sillä aikaa kun olin lostin pauloissa stop viikottaisen annoksen saatuani jatkoimme matkaa virkistyneenä stop koukkuun en myönnä jääneeni stop

keskiviikkona, heinäkuuta 12, 2006

Manssilandia, manssilandia manssipuisto mahtava!


Elämyspuisto Manssilandia on persoonallinen ja rento ajanviettopaikka moneen makuun. Koko perheen suosikkina Manssilandia on kesän ehdoton matkakohde, josta löytyy jokaiselle jotakin. Vietä sinäkin ikimuistoinen päivä Manssilandiassa!

Muutamia laitteitamme:

SolarSoaker
Maksimimäärä uv-säteilyä minimikustannuksella! Virvokkeet ja ylellisen pehmeä aurinkopatja sisältyy hintaan.

Nimettömäksi jäänyt vieras SolarSoakerin hellässä huomassa.


Lintukoto
Oletko rautahermo? Pelihallimme uutuus testaa kärsivällisyytesi rajat!
HUOM! Voittoja rajoitettu määrä.

Manssilandian oma työntekijä testaa lintukotoa. Tuleeko jättipotti?


Myyrämaa
Seikkailullinen myyrämaa on tarkoitettu kaikenikäisille ja kokoisille mansseille ja tarjoaa huikeat puitteet jännittävään jahtiin. Lisämyyrät sopimuksen mukaan. Alle 3-kuiset pennut puoleen hintaan.

Oppaamme myyrämaan safarin alkumetreillä.


Á la carte Ravintola Manssion
Savuton Ravintola Manssion tarjoaa kotimaisen ja ulkomaisen keittiön parhaita paloja. À la carte –listamme pystyy vastaamaan vaativankin asiakkaan tarpeisiin. Ravintolan aukioloajat klo 21:00-22:00 tai sopimuksen mukaan. Keskeisellä paikalla sijaitseva aulabaari tarjoaa miellyttävän hetken rentoutumiseen. Valikoimista löytyvät parhaat pullovedet puhumattakaan Manssionin omasta kuuluisuuttakin saavuttaneesta helmeilevän kirkkaasta lähdevedestä.


Eksoottiset makuelämykset odottavat!


Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen!



maanantaina, heinäkuuta 10, 2006

Plokivapaa päivä

Ei jaksa. Kuuma.

Joku on asentanut pillin Viljon kurkkuun kun kuuluu jatkuvaa piipitystä. Piippiiippiiiiip. Veera nukkuu ulkona, Vilmalla kurlaa maha ja beeseet makaavat lötköinä pitkin parkettia. Salukia ei näy, on varmaan takkahuoneen sohvalla avoimen oven luona viilenemässä. Pitäisköhän nukkua terassilla jos vaikka vähän virkistäis...


Ai mut ei tästä nyt tullutkaan plokivapaata päivää, täytyy säästää se vaikka huomiseksi.

sunnuntaina, heinäkuuta 09, 2006

Täällä Intopallerot, Turenki.

Huh, taas kotona! Intopalleron tiimi kävi kääntymässä Turengissa Agirodussa eikä tiukkoja tilanteita ja dramatiikkaa puuttunut tältäkään matkalta. Manssimobiili tosin toimi moitteettomasti joten draama koettiin radalle pääsyä odotellessa. Ensi alkuun näytti siltä että Kennelpoika ehtisi hyvin suunnitelmien mukaan ohjata Viljoa "Black Bandits" -joukkueessa ja sen jälkeen rynnätä "Lähti lapasesta" -joukkuen radalle ohjaamaan CPUa. Mutta homma ei tietenkään sujunut ihan niin yksinkertaisesti.

Rataantutustuminen meni vielä suunnitelmien mukaan, mutta kun oli enää yksi joukkue välissä radansuoritusvuorossa, kuulutettiin jo lapasjoukkuetta radalle. Ei kuin pikainen päätös että minä ohjaan sekä Viljoa (lähti ensimmäisenä) että Veeraa (lähti viimeisenä), pientä panikointia, hihnojen ojentelua puoleen ja toiseen, Veera nopsasti lähipuskaan kiinni, Jari hakemaan juosten CPUa autosta ja minä Viljon kanssa radalle ihan kylmiltään. Meni yllättävän hyvin siihen nähden että olin tutustunut rataan olettaen ohjaavani pelkästään Veeraa. Sitten maaliinpäästyä ryntäys Veeran luo, Viljo kiinni (ja toivomus agilityjumalalle ettei kukaan tule syöttämään koiraansa Viljolle) ja epätoivoinen yritys sormenpäät verillä saada Veeran hihnaa auki Kennelpojan sitoman solmun jäljiltä. Ehdin kuitenkin juuri parahiksi lähtöviivalle omalle vuorolleni. Yllättäen samat ohjauslinjat pätivät sekä Viljoon että Veeraan, ja vain hieman hengästyneenä (hehheh) päästiin koko joukkue kunnialla maaliin. Ja ehdin vielä nähdä lapasjoukkueenkin suorituksen!

"Lähti lapasesta" -joukkueen nimi oli kyllä enne. Ensi vuonna heidän nimensä tulee kuulemma olemaan "Homma hanskassa" (saas nähdä tuleeko tuolla nimellä nollia). Tänä vuonna nimittäin saimme useassa kohdassa todistaa miten koira irtoaa erinäisille esteille. Ihan itsenäisesti.

"Tahtoessaan nopeat" -salukijoukkue ilahdutti yleisöä hulmuavilla korvakarvoilla ja arvokkuuden säilyttävällä hitaaaaaaaaaahkolla "juoksulla". Kaikki joukkueen itämaan ihmeet vetivät yhtäköyttä (tosin viimeinen joukkueen jäsen meinasi ikävästi pettää porukan, hylätä arvokkuuden ja loikkia epäsalukimaiseen tyyliin jopa laukka-askelin) ja astelivat tyynesti esteeltä toiselle, sillä mitä sitä nyt huhkimaan turhaan kun kuumassa tulee säästää energiaa paljon tärkeämpiin tehtäviin. Kuten citypupujen ajoon. Joita ei onneksi näkynyt kisapaikalla.

Intopallerot päättää täältä tähän.
Todistusaineistoa (18 MB)

lauantaina, heinäkuuta 08, 2006

Todellista kauneutta!

Tässä näette kauneuden multihuipentuman! Pajusta tuli tänään FIN MVA Aziz Siah! Loistavaa! Ja kiitos handlerille joka jaksoi paahteesta huolimatta tsempata Pajulle viimeisen sertin!

Ja onkohan tässä postauksessa jo tarpeeksi huutomerkkejä?!!! Laitetaan muutama vielä varmuuden vuoksi: !!!!

perjantaina, heinäkuuta 07, 2006

Ensimmäisen erän voitto

Mikä on tässä kuvassa niin merkittävää?





Aivan... ei kasoja.


torstaina, heinäkuuta 06, 2006

Kakkataistelu alkakoon!

Julistin tänään taistelun alkaneeksi koirankakkakasoja vastaan. En saanut niiltä varsinaisesti vastausta, ehkä ne olivat valmiita antautumaan tai ehkä eivät. Joka tapauksessa niiden piittaamatonta lojumista aurinkoisella talon seinustaa reunustavalla sepelillä ei enää kaivata.

Alunperin kuvittelimme että sepeli ikävänä materiaalina koiran tassun alla rohkaisisi kakkakasojen siirtymistä kauemmas talostamme, mutta näyttää siltä että kuvittelimme turhaan. Ja olemme saaneet huomata että kenties ikävin materiaali kasojen hävittämisen ja kompostiin siirtämisen kannalta on sepeli. Olkaat varoitetut. Varsinkin sateen jälkeen kokemus on valtaisa (eikä mitenkään miellyttävässä mielessä) kun yrittää kaapia pikkuruisten sepelikivien seasta puolisulaneita kiviin tarttuneita kakankappaleita. Helpointa onkin lapioida reilusti sepeliä joukkoon, josta taas seuraa ettei tuotosta voi laittaa kompostiin, josta seuraa jäteongelma.

Aseeksi tässä ensimmäisessä erässä olen valinnut "HusPois" -tyyppisen kemikaalin, jota levitellään metrin välein alueelle jonka halutaan pysyä kakkavapaana. Aine on kauniin smaragdinvihreää raetta, ja se tuoksuu suhteellisen voimakkaasti mentholille (myös ihmisen nenään). Koirat päättivät hetken aivasteltuaan vapaaehtoisesti pysytellä sisätiloissa loppuillan. Katsoin tämän erän siis päättyneen luovutusvoittoon.

Tässä voisi olla muuten markkinarakoa myös itikoitten varalle, sillä niitä ei juurikaan näkynyt takapihalla tuossa illanmittaan. Olivat kuuleman mukaan muuttaneet etupihalle.



keskiviikkona, heinäkuuta 05, 2006

Se on manssi-ilmaa sitten tiedossa

...koko viikonlopulle. Näyttää pahasti siltä että saadaan nähdä sekin ihme että manssi läähättää. Tuon useimmille koirille niin tavanomaisen toiminnon välttämisessä manssi on yleensä yhtä ehdoton kuin oksentamisessa. Läähättämistä ei siis suosita, johtuen ehkä siitä että Suomen ilmasto ei ole erityisen manssiystävällinen. No nyt tulee olemaan!

Tuskin tuleva helle saisi terroristejamme muuten toimimaan edellä mainitulla tavalla (täysin vastoin rotuominaisuuksiaan), mutta kun viikonloppuna on kaikkien agilitistien pyhiinvaelluskohde Agirotu, niin sinne on tietty matkattava kisaamaan. Tosin vain rotujoukkueisiin tällä kertaa. Todistettavasti seurastamme löytyy niinkin urheiluhenkisiä (hurmoshenkisiä?) ohjastajia että starttiviivalla piipahdetaan viikonlopun aikana yli kolmekymmentä kertaa. Siinä saa kulautella urheilujuoman jos toisenkin.

Noh, nesteytyksestä on tietenkin huolehdittava hihnan molemmissa päissä, mutta miten teet sen koiralle joka ei suostu juomaan? Aavikko-oloista periytyvä saludomme säästää juomisen yleensä äärimmäiseen hätätilaan, ja pakkojuotolla (kuono auki ja suihkupulloa sisään) ei saada aikaan kuin täysin yhteistyöhaluton koipeliini (mikä ei ole kovinkaan toivottavaa kun pitäisi kisata "täyden yhteistyön ja harmonian vallitessa").

Jos vanhat merkit paikkansa pitää perheemme prosessoria tuskin tarvitsee ylikellottaa radalle, sillä joka tapauksessa se todennäköisesti lähtee lapasesta. Alikellotus ja jäähdytys voisi olla siis kannattavampaa CPUn tapauksessa. Saas nähdä.

tiistaina, heinäkuuta 04, 2006

A-luokan tytsyt

Tänään käytiin tarkistuttamassa Pajun ja Bugin silmät ja polvet virallisissa tutkimuksissa. Mitään varsinaista syytä tähän ei ollut, muuta kuin että tilaisuus teki varkaan (ja muita suomalaisia sananlaskuja). Joku voisi ajatella että sekin "parikymppiä" oli hukkaanheitettyä rahaa, mutta kun nyt kerran oltiin siellä...

Paju olikin ensimmäinen saluki jolle ell teki polvitutkimuksen. Pajun itsetunnolle otti kyllä kovasti kyljelleen kaataminen polvitutkimusta varten, saa nähdä miten pitkään loukkaantuneet silmäykset seuraavat kulkuani sohvanpohjalta.

On mielenkiintoista nähdä tulevatko Pajun terveystulokset aikanaan salukien lehteen tai vuosikirjaan, saludoja kun ei pahemmin kaiketi tutkita.

Ainiinjoo, ja ne tulokset: silmät terveet ja polvet 0/0 molemmilla.

Ei voi enää edes hitsi vieköön vedota koiran näkökykyyn jos se juoksee esteen ohi tai ei "huomaa" kontaktia. Mutta toisaalta nythän voimme aloittaa numeroiden opettamisen, kun koira todistettavasti ainakin näkee hyvin!

maanantaina, heinäkuuta 03, 2006

Pitääkö vai eikö pidä

Portin kahva ulkopuolelta


Portin kahva sisäpuolelta. Huom, ei kahvaa.


...meinaan salukin (joka avaa niin sisä- kuin ulko-ovetkin elleivät ne ole takalukossa) portin sisäpuolella? Tuossa iltana eräänä saludomme koki taas klaustrofobisen kohtauksen pienellä pihallamme (5000 vaivasta neliötä aidattua pihaa) ja päätti lähteä katsastamaan naapuruston uroot. Ei siinä mitään, mutta sillä oli tietenkin juoksu parhaimmillaan...

Tällä erää tarkastin edellisestä kerrasta jotain oppineena ensin sisätilat, ja löysinkin sekä bordercolliet että Veeran helposti sisältä. Vilma tuli vastaan pihatiellämme ja Viljo oli tulossa postilaatikollemme päin. Ja Paju juoksi vastaan jonkin matkan päässä omakotitalon pihalta sitä autolla etsiskellessäni. Onneksi.

Kennelpojalle ei tarvinnut paljonkaan vihjailla että josko ne kaapissa kaksi vuotta maanneet kahvat saataisiin kerrankin paikoilleen. Takaisintullessani ne olivatkin jo odottamassa eteisessä. Suorastaan ajatustenlukua. Tai olisiko kenties ollut jopa perherauhan säilyttämisen ennakointia?

Sen verran muutimme asennusta että portin sisäpuolella ei ole nyt näkyvää kahvaa lainkaan (ei ole mitään mitä saludo voi kuonollaan tai tassullaan vääntää, nostaa, painaa tai vetää). Hämmennetään meillä vierailevia ihmisiä vielä lisää, nytkin talostamme ulospääsyyn vaaditaan lähes houdinmaiset kyvyt. Mutta saluki on sentään pysynyt viime aikoina talon sisällä niin halutessamme. Seuraavaksi odotammekin jännityksellä että pitääkö tuo uusi kahvakonfiguraatio saludon aidan sisäpuolella ja jos niin kuinka pitkään. Veikkauksia vastaanotetaan.

P.S. Jos kahden kuukauden kuluttua tällä plokilla mainostetaan sekarotuisia salukinpentuja niin joku tästä perheestä lähtee steriloitavaksi.


sunnuntaina, heinäkuuta 02, 2006

FAQ

Tässä Intopalleron tiimin FAQ osio:

Q: "Hei, tiesittekste et teillähän on lammessa kaloja!!!"
A: Ei oo totta! Mistä ihmeestä ne on sinne päässeet?

Q: "...kuusi koiraa? Eikö vähempikin riittäisi? Nehän syökin varmaan ihan hirveästi, miten paljon teillä oikein menee koiranruokaan?"
A: Hyvä että huomautit, en mä osanut itse laskeakaan noin pitkälle enkä tajunut että niitä on noin paljon! Mut mehän voidaan varmaan syöttää noi pienemmät noille isommille niin säästetään ruokakuluissakin...

Q: (salukista) "Voikun se on laiha, eikö se saa ruokaa ollenkaan?"
A: Jooei, sille annetaan ruokaa vaan kerran kuussa, ja loput joutuu metsästämään itse.

Q: (mansseista) "Onko ne oikeasti näin pieniä?"
A: Jooeiole, me laitettiin ne kuivuriin että kutistuisivat vähän.

Q: "Miten te jaksatte reissata ja kisata jatkuvasti? Voitoista täytyy saada paljon rahaa!"
A: Joo, me ajateltiin jättäytyä ammattilaisiksi ja sanoutua irti työpaikoistamme. Jostain täytyy löytää vielä myös se merenrantahuvila johon voi käyttää edes osan noistä kaikista voittorahoista.

....not.

Totuus kuuluu... jne

lauantaina, heinäkuuta 01, 2006

Pajusta on moneksi



Pajua käytetään nykyisin lähinnä koriste- ja taide-esineenä. Pajun käyttömahdollisuudet nähdään kuitenkin monipuolisempina ja uusia tapoja käyttöpajuksi ollaan kehittämässä. Viljellystä pajusta joudutaan valitettavasti maksamaan veroa. Nykyisin paju on uhanalainen sillä pajuja on tällä hetkellä maailmassa vain yksi kappale. Pajun sukulaisia sen sijaan onneksi löytyy vielä, ja niitä pyritäänkin viljelemään yhä paremman ja tasaisemman laadun takaamiseksi.




Pajun käyttökohteet


Paju on kestävä, taipuisa ja kaunis materiaali, joka on valitettavan harvinainen kaikkialla Suomessa. Paju soveltuu paitsi koriste-esineeksi, myös moneen käyttöön. Nuorena pajunvesana sitä voi käyttää sisustuksen uusimiseen, erityisesti ovenkarmien ja seinien uudelleenmuotoiluun. Myös monet huonekalut (pöydät, sohvat ja kirjahyllyt vain muutamia mainitakseni) kokevat arvonlisäyksen lisäämällä hippunen pajua niiden ulkomuotoon.


Mielenkiintoinen uusi sovellus pajun käytössä ovat hyppyesteiden rimanpidikkeiden viimeistely, jota kehiteltiin aikuiskoulutuskeskuksen projektissa viime talvena. Intopalleron tiimi Lohjalta onkin tehnyt merkittävää tuotekehitystyötä pajun suhteen viime aikoina. Omena- ja kirsikkapuiden leikkaus ja karsinta onnistuu nyt yllättävän hyvin pajua hyväksikäyttämällä, ja "pajun käyttö portin kahvana" -erikoisprojekti edistyy hyvää vauhtia.

Uusia pajun käyttömuotoja on myös maanmuokkaustyö vesistöjen rannoilla, kasvimaalla, nurmikentillä ja muilla eroosiolle alttiina olevilla paikoilla. Maisemointiin pajua kannattaa kuitenkin käyttää harkiten, sillä paju villiintyy varsin helposti, ja täten lopputulos voi poiketa toivotusta.



Pajun kasvatus ja hoito

Käyttöön tarvittavat pajut pyritään nykyisin yhä enemmän viljelemään, sillä viljelty paju on tasalaatuisempaa, suorempaa, ominaisuuksiltaan parempaa sekä värivalikoimaltaan monipuolisempaa. Viljely ja nuorten pajunvesojen kasvatus on pinta-alaa vaativaa, sillä paju vaatii perinteisesti paljon tilaa ympärilleen, eikä viihdy pitkään kovin ahtaissa sisätiloissa. Suomeen tuodaan vuosittain jonkin verran pajuun verratavaa materiaalia ulkomailta, mutta mikään ei vedä vertoja kotimaisen pajun ylivertaiselle laadulle. Nuoren pajun kouliminen vaatii ammattitaitoa ja kärsivällisyyttä jotta kasvu olisi mahdollisimman tasapainoista ja pienestä vitsasta muodostuisi taipuisa ja elegantti, täysikasvuinen paju. Täysikasvuisena paju taasen on erittäin helppohoitoinen; säännöllinen lannoitus, ulkoilma ja auringonvalo pitävät pajusi tyytyväisenä pitkään.