Rataantutustuminen meni vielä suunnitelmien mukaan, mutta kun oli enää yksi joukkue välissä radansuoritusvuorossa, kuulutettiin jo lapasjoukkuetta radalle. Ei kuin pikainen päätös että minä ohjaan sekä Viljoa (lähti ensimmäisenä) että Veeraa (lähti viimeisenä), pientä panikointia, hihnojen ojentelua puoleen ja toiseen, Veera nopsasti lähipuskaan kiinni, Jari hakemaan juosten CPUa autosta ja minä Viljon kanssa radalle ihan kylmiltään. Meni yllättävän hyvin siihen nähden että olin tutustunut rataan olettaen ohjaavani pelkästään Veeraa. Sitten maaliinpäästyä ryntäys Veeran luo, Viljo kiinni (ja toivomus agilityjumalalle ettei kukaan tule syöttämään koiraansa Viljolle) ja epätoivoinen yritys sormenpäät verillä saada Veeran hihnaa auki Kennelpojan sitoman solmun jäljiltä. Ehdin kuitenkin juuri parahiksi lähtöviivalle omalle vuorolleni. Yllättäen samat ohjauslinjat pätivät sekä Viljoon että Veeraan, ja vain hieman hengästyneenä (hehheh) päästiin koko joukkue kunnialla maaliin. Ja ehdin vielä nähdä lapasjoukkueenkin suorituksen!
"Lähti lapasesta" -joukkueen nimi oli kyllä enne. Ensi vuonna heidän nimensä tulee kuulemma olemaan "Homma hanskassa" (saas nähdä tuleeko tuolla nimellä nollia). Tänä vuonna nimittäin saimme useassa kohdassa todistaa miten koira irtoaa erinäisille esteille. Ihan itsenäisesti.
"Tahtoessaan nopeat" -salukijoukkue ilahdutti yleisöä hulmuavilla korvakarvoilla ja arvokkuuden säilyttävällä hitaaaaaaaaaahkolla "juoksulla". Kaikki joukkueen itämaan ihmeet vetivät yhtäköyttä (tosin viimeinen joukkueen jäsen meinasi ikävästi pettää porukan, hylätä arvokkuuden ja loikkia epäsalukimaiseen tyyliin jopa laukka-askelin) ja astelivat tyynesti esteeltä toiselle, sillä mitä sitä nyt huhkimaan turhaan kun kuumassa tulee säästää energiaa paljon tärkeämpiin tehtäviin. Kuten citypupujen ajoon. Joita ei onneksi näkynyt kisapaikalla.
Intopallerot päättää täältä tähän.
Todistusaineistoa (18 MB)
1 kommentti:
Great site loved it alot, will come back and visit again.
»
Lähetä kommentti