Julistin tänään taistelun alkaneeksi koirankakkakasoja vastaan. En saanut niiltä varsinaisesti vastausta, ehkä ne olivat valmiita antautumaan tai ehkä eivät. Joka tapauksessa niiden piittaamatonta lojumista aurinkoisella talon seinustaa reunustavalla sepelillä ei enää kaivata.
Alunperin kuvittelimme että sepeli ikävänä materiaalina koiran tassun alla rohkaisisi kakkakasojen siirtymistä kauemmas talostamme, mutta näyttää siltä että kuvittelimme turhaan. Ja olemme saaneet huomata että kenties ikävin materiaali kasojen hävittämisen ja kompostiin siirtämisen kannalta on sepeli. Olkaat varoitetut. Varsinkin sateen jälkeen kokemus on valtaisa (eikä mitenkään miellyttävässä mielessä) kun yrittää kaapia pikkuruisten sepelikivien seasta puolisulaneita kiviin tarttuneita kakankappaleita. Helpointa onkin lapioida reilusti sepeliä joukkoon, josta taas seuraa ettei tuotosta voi laittaa kompostiin, josta seuraa jäteongelma.
Aseeksi tässä ensimmäisessä erässä olen valinnut "HusPois" -tyyppisen kemikaalin, jota levitellään metrin välein alueelle jonka halutaan pysyä kakkavapaana. Aine on kauniin smaragdinvihreää raetta, ja se tuoksuu suhteellisen voimakkaasti mentholille (myös ihmisen nenään). Koirat päättivät hetken aivasteltuaan vapaaehtoisesti pysytellä sisätiloissa loppuillan. Katsoin tämän erän siis päättyneen luovutusvoittoon.
Tässä voisi olla muuten markkinarakoa myös itikoitten varalle, sillä niitä ei juurikaan näkynyt takapihalla tuossa illanmittaan. Olivat kuuleman mukaan muuttaneet etupihalle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti