Eilen huonokuuloista Veeraa silitellen herättäessäni iltapissalle muistui mieleen Veeran isän vierailu täällä meillä.
Fellow taisi olla tuolloin 14-v harmaahapsinen herrasmies ja jo täysin kuuro. Fellow oli siis meillä hoidossa pari päivää ja toisena päivänä töistä tullessani päästin omat koirat ulos (aika metelillä) ja ihmettelin kun ei takkahuoneesta kuulu mitään. Menin katsomaan ja Fellow makasi täysin liikkumatta kyljellään jalat suorana.
Huutelin siinä porttia avatessani muutamaan otteeseen Fellown nimeä ja mielessä kävi jo kauhuskenaariot siitä miten kerron koiran omistajalle että nyt on sitten sen elontie päättynyt...
Onneksi koira tuntui kuitenkin lämpimältä ja aikani sitä "tökittyäni" Fellow nostikin päätään ja mulkaisi siihen malliin että olin herättänyt kesken makeimpien unien. Koskaan en ollut koiran nähnyt noin sikeästi nukkuvan. Fellow elikin sitten 16 vuoden kunnioitettavaan ikään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti