Raparperiyllätys

En ole koskaan ollut suuri raparperin ystävä, ja tästä johtuen pihallamme kasvava iso raparperipensas/rykelmä/kasa/mikälie on saanut vapaasti rehottaa jo useamman vuoden. Nyt kuitenkin hetkellisessä mielenhäirössä kävin karsimassa sieltä parhaimman näköiset varret, pilkoin osan pakkaseen, ja lopusta tein hilloketta (jotta tämän vaatimattoman oloisen lausahduksen oikea painoarvo selkiytyisi, mainittakoon tässä että en ole eläissäni tehnyt minkään valtakunnan säilöhedelmiä/vihanneksia/kasvinvarsia/mitälie). Ja koska Kennelpoika vannoi syövänsä raparperipiirakan, jos vain sellaisen saisin aikaan, niin eikun tuumasta toimeen.

Kuka muuten tarvitsee enää keittokirjoja kun netti on pullollaan toinen toistaan maukkaampia reseptejä? "Lisää vain vesi"... tai tässä tapauksessa "kirjoita vain hakukoneeseen oikea hakusana", niin makujen aarreaitta avautuu edessäsi. Raparperi+resepti hakusanoilla löytyikin aimo kasa erilaisia raparperiaiheisia tuttavuuksia, mutta piirakkaresepteistä yksi näytti mielenkiintoisemmalta kuin muut, ihan sen takia etten ollut sen tyyppistä raparperipiirakkaa ennen maistanut.

Jännitys tiivistyi kun ajanottolaite kertoi piirakan olevan syöntikunnossa, ja yllätys oli suuri kun avattuani luukun se näytti ihan.... piirakalta. Koemaiston jälkeen voin melkein pyörtää sanani raparperin kulinaarisesta arvosta sillä tämä piirakka on loistavaa! Kennelpojankaan ei tarvinnut turvautua oluenmaistajien vanhaan fraasiin "mielenkiintoinen tuttavuus", sillä santsikierros tuli haettua molemmille. Piirakka on sopivan makeaa mutta mukana on kuitenkin hiven kirpeyttä ja raikkautta, joten se sopii näin helleiltaan kuin saluki sohvalle.

Tässä todisteena vielä jäljellä oleva piirakanpala sekä pakkaseen menoa odotteleva hillokepurkki: