Ei ihan turha reissu!

Nyt kun savu on hieman hälvennyt CPUn ja Kennelpojan tämän päiväisen nollavoiton juhlinnan jälkeen, (ja kyllä, olemme ihme kyllä kaikki vielä suhteellisen selvinpäin ja valmiina iltakisaa varten sillä säästämme sen oikean juhlinnan iltaan. Kohta alkava iltakisa onkin sitten CPUn ensimmäinen kolmosluokan kisa!) on hetki aikaa raportoida tähän astisia tapahtumia.

Suunnitelmanamme oli lähteä ajamaan to yönä kello 12 Rokualle,ajaa koko yö ja olla perillä noin yhdentoista paikkeilla. Puoli yhdeltä kävin varovasti ilmoittamassa kellonaikaa nukkuvalle Kennelpojalle. Matkaan päästiinkin sitten yhden maissa, mukana 6 koiraa, 2 aikuista ja yksi 8-kuinen vauva. Sekä tavaraa vaikka Grönlannin ympäriajoa varten. Uskollinen kuormajuhtamme, manssi-mobiili, oli saanut juhannuksen kunniaksi oikein ammattiliikkeessä kesäkumit alleen ja eikun luottavaisin mielin matkaan!

Tyttö nukahti kivasti turvakaukaloonsa, ja allekirjoittanut samoin takapenkille. Kunnes Lahdentien liittymässä hätkähdin hereille epätavalliseen kolinaan ja jytinään. Eikun matkailuauto pysähdyksiin tien varteen ja Kennelpoika ulos sateeseen arvioimaan vahinkoja.
Ammattimiehet olivat viisaasti jättäneet pyörien pultit löysille (sillä niitähän on tietenkin ikävä yrittää pyörien vaihdon yhteydessä saada auki jos ovat kovinkin jumittuneet kiinni), joten vasen takapyörä oli melkein irti, vain sentin-pari olivat pultit enää kiinni. Onneksi sentään olivat vielä kuitenkin kiinni. En tahdo edes ajatella mahdollisuutta että pyörä olisi lähtenyt ajossa irti.

Pyörien kiristämiseen tarkoitetut välineet onneksi löytyivät takapoksista, joten matkaa pääsimme jatkamaan suhteellisen nopeasti. Tyttö vaan oli tietenkin heränyt hälinään, eikä sitten enää osanut nukkua, vaan seuraavat kolme tuntia matkasimmekin yliväsyneen itkun säestämänä. Kuuden maissa aamulla Kennelpoika luovutti viisaasti ja pysähdyimme seuraavalle levikkeelle nukkumaan. Eikun koirat pissille, pedit kuntoon ja unta palloon rekkojen ympäröimänä. Kello piippasi kymmeneltä, koirat pissille, pikainen aamupala ja taas matkaan! Tässä vaiheessa kävi mielessä tämän harrastuksen mielekkyys, varsinkin jos saldona tulisi olemaan 14 hylkyä (kuten pahimmassa tapauksessa voisi käydä... tai no pahin olisi jos ei päästäisi kisaamaan ollenkaan koska unohdin tietenkin ottaa kuitin kisamaksuista mukaan...). Noooh, ainakin nähtäisiin paljon hyviä muiden suorituksia, tavattaisiin mukavia ihmisiä ja voitaisiin hurrata ja tsempata seurakavereita ja muita tuttuja. Voisihan sitä juhannusta viettää hullumminkin! Ei ihan heti kylläkään tule mieleen miten, mutta varmasti voisi!

Perillä oltiin sen enemmittä kommelluksitta kahden-kolmen maissa, joten meille jäi hyvää aikaa asettua taloksi leirintäalueelle ennen Bugin ekaa virallista kisastarttia. Joka menikin ihan ok, hylky tuli, mutta muuten rata oli hallittu ja meno oli jouhevaa ja hyvännäköistä. Viljokin pääsi starttaamaan jo perjantaina tuloksena hylky kun en huomanut että kepeillä meni pari väliä vikaan ja oltiin jo seuraavalla esteellä ennenkuin tuomari vihelsi pilliinsä. Muuten Viljon rata meni ihan kivasti. On ilo ohjata koiraa joka menee halukkaasti sinne minne on ajatellut, silloin kun on ajatellut (vrt. Paju). Tänään ekalla radalla Viljo pudotti ekan riman, mutta muuten rata meni loistavasti!

Lägiläisittäin ajateltuna viikonloppu näyttää tällä hetkellä oikein hyvältä, Ruska & Jaana tulivat perjantaina toiseksi ja Rontti & Liisa kolmanneksi mini2-luokassa. Lauantain ekassa kisassa Uni & Terhi tulivat toiseksi medi2-luokassa ja Rontti & Liisa olivat taas palkintopallilla, tällä kertaa toisina. Ja tietenkin CPU & Jari voittivat maxi2-luokan nousten kolmosluokkaan (jo pelkästään tämän takia kannatti kyllä ajaa 605 kilometriä agilitykisoihin)! Juuri kuulimme kuulutuksen että Hiisi & Petteri ottivat päivän toisesta kisasta nollan tullen neloseksi, joten hyvin jatkuu toisessakin kisassa meiniki!

Mitäs tästä kaikesta opimme? Luottakaa ammattilaisten kädenjälkeen ja LÄGI tulee ja voittaa!