Kennelpoika suorittamassa vastuullista tehtävää
Jokaiselle jotakin
Juhlinta oli tietenkin sivistynyttä ja hillittyä, jopa siinä määrin että pakkaseen jäähtymään laitettu Laitilan panimon Kukko -olut tuli sunnuntaina vastaan osittain nestemäisessä ja osittain kidemäisessä muodossa ympäri jääkaappia. Nyt on testattu sekin että Kukko ei kestä äärimmäisissä olosuhteissa. Pitäisiköhän vaihtaa Kurkoon.
Rokualta jatkoimme matkaa Kennelpojan kotipaikkaan Lieksaan. Veera näyttää valitettavasti kärsivän samasta mäkäräiskuumeesta kun taannoisella Norjan-Ruotsin matkallamme. Veera oli ulkona aitauksessa noin 15 minuuttia ja sisään tullessa sillä oli joka paikka täynnään puremia, ja kutina ja turvotus oli tietty sen mukaista. Onneksi kyypakkaus kuuluu vakiovarustukseen, joten saatiin ainakin kutina laantumaan aika nopsaan.
Kutiaakutiaa
Brittiläinen virtahepo?
Kuin kaksi marjaa:
Veera & Kennelpoika
Tämän matka ei mennyt hukkaan senkään vuoksi että saimme uutta tietoa Vilman ja Pajun syömätottumuksista. Pajulla on selkeitä syömishäiriön oireita, sillä se ei halua kenenkään näkevän popsimistaan, ja ruokaileekin siis öisin. Kotonahan se on tehnyt tuota jo pitkään, nyt vain paksukalloiset omistajat tajusivat tarjota salukille ruokaa öiseen aikaan myös retkioloissa. Ja menekki on taattu! Vilmalla taas näyttää siltä että vanhuudenoireet lisääntyvät, ruoka uppoaa kuivana erittäin hitaasti, joten sille täytynee turvottaa nappuloita niiden pehmentämiseksi. Kotiin päästyä odottaakin sitten soitto koirien hampilääkärille, tarkistetaan kunnolla onko siellä purukalustossa jotain vikaa...
Salasyöppö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti