Agilityryhmän vetäminen on kyllä hauskaa ja antoisaa! Varsinkin kun on niinkin mukavat ja paneutuneet ryhmäläiset kun on molemmissa treeniryhmissäni. Olen kyllä erityisen ylpeä jokaisesta! Paikalle on ilo tulla kun näkee että viikon aikana on omatoimisesti harjoiteltu perusasioita ja edistystä niin koirissa kuin ohjaajissakin tapahtuu joka kerta. Pikku takapakitkaan joissain osa-alueissa eivät tunnu miltään kun toisissa asioissa huomaa tapahtuneen suuriakin edistysaskelia.
Näin kotiäitinä treenivedot tuovat kaivattua aikuiskontaktia ja vaihtelua rutiiniin ja arkeen, ja antavat myös itselle puhtia oman koiran koulutukseen. Toisaalta vaarana on että alkaa taas tehdä mieli uutta koulutettavaa (vaikka entisissäkin tosiaan olisi vielä roppakaupalla työtä). Onneksi järki vielä tässä vaiheessa sanoo että kuusi koiraa on ehdoton maksimi. Ihan niinkuin aiemmin neljä koiraa oli ehdoton maksimi. Sitten ehdoton maksimi oli viisi koiraa... Mutta kuusi on siis tosiaan se maksimi. On se. Ihan varmasti.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ja mitähän johtopäätöksiä tästä plokista voisi vetää --- Minnan aivoissa kytee selvästi seitsemännen koiran hankinta ... --- toivottavasti saat pian apua ;)
Lähetä kommentti