Chilly ja Stephanie Saksasta ottivat viime viikonlopun MM-kisoissa medien yksilöhopeaa! Aivan upeeta! Tämän parin finaalia jännäsin melkein enemmän kuin suomalaisten (no ei oikeesti), sillä olisihan se kiva saada "oma" rotu palkintopalleille. Ja sinnehän se suhahti toiseksi medikokoisen bordercollien voittaessa. Nyt vielä puuttuu että joku vie salukin joskus palkinnoille...
Itse en päässyt oikein kunnon kannustusfiilikseen koska lapset olivat mukana. Alunperin vanhimman piti mennä hoitoon, mutta aikataulut eivät sitten menneetkään yksiin lastenhoitajan kanssa. Huomio kiinnittyikin enemmän vanhemman vahtimiseen ja nuoremman viihdyttämiseen kuin kisasuoritusten seuraamiseen. Noh, aikaansa kutakin ja tulihan tytölle sentään elämyksiä vaikkei hän juurikaan itse kisan seuraamisesta välittänyt (pojan saamat elämykset olivatkin luokkaa "jalkoja näkyy-vaimeaa mölinää-ruokaa-unta-lisää jalkoja-lisää mölinää-ruokaa-unta-mölinää-jne...."). Siilikoniset korvatulpat näyttivät toimivan tehokkaasti äänenvaimentimena ainakin pojalle, tyttöhän ei sellaisia suostunut korviinsa laittamaan (joo, ei ne taskussa paljon vaimenna). Suurin kiitos tytön viihtymisestä pitkien päivien aikana kuuluu kyllä samalla rivillä istuneille ystäville jotka jaksoivat olla tytön touhuissa mukana. Kiitos!
Ensi vuodelle on kuitenkin hotellit jo varattu Itävallasta, ja lasten/koirienhoitajaa pitääkin alkaa etsiä hetimiten.
maanantaina, syyskuuta 29, 2008
sunnuntai, syyskuuta 21, 2008
Paju - Bugi 3 - 0
Pajun ja Bugin keskinäisessä agilitykisassa Paju johtaa nyt 3 - 0. Kolme viimeistä kisaa Paju on saanut tuloksen ja Bugi hylkäyksen. Tänäänkin Paju teki tutun ja turvallisen 25+ tuloksen ollen tällä tuloksella neljäs! Läheltä liippaa, melkein päästiin siis palkinnoille!
Kohta Pajua pitää varmaan oikeasti ruveta ohjaamaan, sillä tänäänkin se oli varsin vauhdikas ja jopa juoksi koko loppusuoran kaukana edelläni. Virheet tulivat ajasta sekä puomin kiellosta ja muurin ohituksesta.
Ja ei, tällä kertaa ei ole videota sillä Pajun vuoro oli heti Bugin jälkeen eikä lapsenhoitaja ollut mukana kaitsemassa lapsukaisia. Tehtiin siis Kennelpojan kanssa lastenvaunujen lentävä vaihto maali/lähtölinjalla.
Kohta Pajua pitää varmaan oikeasti ruveta ohjaamaan, sillä tänäänkin se oli varsin vauhdikas ja jopa juoksi koko loppusuoran kaukana edelläni. Virheet tulivat ajasta sekä puomin kiellosta ja muurin ohituksesta.
Ja ei, tällä kertaa ei ole videota sillä Pajun vuoro oli heti Bugin jälkeen eikä lapsenhoitaja ollut mukana kaitsemassa lapsukaisia. Tehtiin siis Kennelpojan kanssa lastenvaunujen lentävä vaihto maali/lähtölinjalla.
perjantaina, syyskuuta 19, 2008
perjantaina, syyskuuta 12, 2008
Väärää hammastahnaa
Lasten ilmaantuminen elämäämme on tuonut uusia, joskus omituisiakin asioita päivittäisiin rutiineihimme. Kuten jokailtainen tähtien nyppiminen pois tytön hammastahnasta. Kyllä, sinisen hammastahnan joukossa on pienen pieniä vaaleita tähtiä. Varmaan ihqua jonkun mielestä (mutta ei ainakaan meidän tytön).
Note to self: osta seuraavaksi jotain muuta hammastahnaa.
Note to self: osta seuraavaksi jotain muuta hammastahnaa.
lauantaina, syyskuuta 06, 2008
Liskojen yö
Vähän väsyttää. Kennelpoika on Briteissä olutmatkalla eikä siis ole täällä hoitamassa öistä koirienpissatusvelvollisuuttaan. Eilen illalla tyttö rauhoittui nukkumaan vasta puoli kahdentoista jälkeen noin puolentoistatunnin sängyssä riekkumisen jälkeen. Pojalla tuli sen jälkeen nälkä, syötin ja nukkumaan pääsin itse noin kahdeltatoista.
Puoli yhdeltä heräsin koiran haukkuun (sellainen harvoin tuleva Vuh, äärimmäisen ärsyttävää jos tiedätte mitä tarkoitan). Kävin karjaisemassa kuiskaten (jottei lapset herää) HILJAA. Puoli kahdelta syötin pojan ja haukku alkoi taas. Koska olin jo hereillä niin päätin käydä päästämässä koirat ulos. Noh lattialta löytyi sitten tietysti pissat. Olisi pitänyt päästää ne jo sillä ensimmäisellä haukkukerralla...
Lattian moppaus, koirat sisälle ja nukkumaan. Neljän-viiden maissa koirat vuhittelee taas. Käyn karjumassa(kuiskaamassa) ne taas hiljaiseksi. Kuudelta sama homma, paitsi että päästän koirat tällä kertaa ulos. Jätän takaoven auki jotta pääsevät sisään ja ulos kun haluavat eivätkä herätä minua. (Joo, on vähän liian kylmä pitää ovia auki, mutta olkoon.)
Kahdeksalta poika haluaa syödä.
Yhdeksältä puhelin soi ja joku haluaa saada Kennelpojalta ATK-apua. (Ja soitti mulle kun ei ole suoraa numeroa Kennelpojalle, aaarrrggghhhh!). Yritän vielä epätoivoisesti palata nukkumaan, mutta poika on heränyt eikä suostu enää nukahtamaan. Tyttö sentään nukahti uudestaan. Luovutan ja nousen ylös.
Onneksi on kahvia.
Puoli yhdeltä heräsin koiran haukkuun (sellainen harvoin tuleva Vuh, äärimmäisen ärsyttävää jos tiedätte mitä tarkoitan). Kävin karjaisemassa kuiskaten (jottei lapset herää) HILJAA. Puoli kahdelta syötin pojan ja haukku alkoi taas. Koska olin jo hereillä niin päätin käydä päästämässä koirat ulos. Noh lattialta löytyi sitten tietysti pissat. Olisi pitänyt päästää ne jo sillä ensimmäisellä haukkukerralla...
Lattian moppaus, koirat sisälle ja nukkumaan. Neljän-viiden maissa koirat vuhittelee taas. Käyn karjumassa(kuiskaamassa) ne taas hiljaiseksi. Kuudelta sama homma, paitsi että päästän koirat tällä kertaa ulos. Jätän takaoven auki jotta pääsevät sisään ja ulos kun haluavat eivätkä herätä minua. (Joo, on vähän liian kylmä pitää ovia auki, mutta olkoon.)
Kahdeksalta poika haluaa syödä.
Yhdeksältä puhelin soi ja joku haluaa saada Kennelpojalta ATK-apua. (Ja soitti mulle kun ei ole suoraa numeroa Kennelpojalle, aaarrrggghhhh!). Yritän vielä epätoivoisesti palata nukkumaan, mutta poika on heränyt eikä suostu enää nukahtamaan. Tyttö sentään nukahti uudestaan. Luovutan ja nousen ylös.
Onneksi on kahvia.
torstaina, elokuuta 28, 2008
Sukkaa, nam!
Kuka on käynyt vaihtamassa meidän nirson hienohelmasalukin ahne p******seen?!?! Tunnusta heti!
Tänään nähtiin sitten sekin ihme että saluki syö sukan. SUKAN! Myönnettäköön että sukan sisällä oli nakkeja, mutta silti...
Onneksi suolapallo teki tehtävänsä ja saatiin sukka tulemaan samaa kautta ulos kun se menikin.
Tänään nähtiin sitten sekin ihme että saluki syö sukan. SUKAN! Myönnettäköön että sukan sisällä oli nakkeja, mutta silti...
Onneksi suolapallo teki tehtävänsä ja saatiin sukka tulemaan samaa kautta ulos kun se menikin.
sunnuntai, elokuuta 17, 2008
Aiwan waltawa wauhti!
...nimittäin salukilla eilen Lohjan kisoissa. Kerrassaan mahtava rata, Paju teki kontaktiesteet hyvin (!), hyppäsi renkaan hienosti (!!) ja irtosi putkiin (!!!). Radalla ei ollut keinua ja rataprofiili oli hyvin virtaava. Sadekin lakkasi juuri sopivasti maksiykkösten ajaksi. Ainoa virhe tuli muurilla kun jätin koiran selän taakse ja Paju seurasi omaa linjaani muurin ohi (emmekä ole kyllä muuria juuri harjoitelleetkaan, täytyykin kasata se kotikentälle heti ensi tilassa).
Bugi juoksi Kennelpojan kanssa hienosti, vain kepeiltä tuli kymppi (+aikavirhettä) kun Bugi ei millään olisi malttanut pujotella kaikkia välejä. Muuten meno näytti hallitulta ja sujuvalta.
Viljon radat menivät suht hyvin, ekalla radalla putosi toinen rima kun vedätin liikaa ja tuomarin käden noston huomatessani otin sitten kontaktit ilman kiirettä (eli tuli myös yliaikaa). Toisella radalla selvisimme ilman ratavirheitä, mutta yliaikaa tuli hieman yli sekunti (sekin johtui pääosin hitaasti tehdyistä kontakteista). Erittäin iloinen olin onnistuneesta poispäin käännöksestä, sillä se on ollut meille todella hankala ohjausliike.
CPUlla Kennelpoika otti tuplahyllyt, tosin ekalla radalla meno näytti epäilyttävän hyvältä.
Kisapaikalla oli taas kerran mukavaa vaikka vettä vihmoi välillä melkein vaakatasossa. Lämmin ja kuiva matkailuauto sekä mummi mukana lapsenvahtina ovat ylellisyyksiä joiden avulla pitkä kisapäivä näyttää sujuvan kaikkien osalta mahdollisimman mukavasti.
Bugi juoksi Kennelpojan kanssa hienosti, vain kepeiltä tuli kymppi (+aikavirhettä) kun Bugi ei millään olisi malttanut pujotella kaikkia välejä. Muuten meno näytti hallitulta ja sujuvalta.
Viljon radat menivät suht hyvin, ekalla radalla putosi toinen rima kun vedätin liikaa ja tuomarin käden noston huomatessani otin sitten kontaktit ilman kiirettä (eli tuli myös yliaikaa). Toisella radalla selvisimme ilman ratavirheitä, mutta yliaikaa tuli hieman yli sekunti (sekin johtui pääosin hitaasti tehdyistä kontakteista). Erittäin iloinen olin onnistuneesta poispäin käännöksestä, sillä se on ollut meille todella hankala ohjausliike.
CPUlla Kennelpoika otti tuplahyllyt, tosin ekalla radalla meno näytti epäilyttävän hyvältä.
Kisapaikalla oli taas kerran mukavaa vaikka vettä vihmoi välillä melkein vaakatasossa. Lämmin ja kuiva matkailuauto sekä mummi mukana lapsenvahtina ovat ylellisyyksiä joiden avulla pitkä kisapäivä näyttää sujuvan kaikkien osalta mahdollisimman mukavasti.
torstaina, elokuuta 14, 2008
maanantaina, elokuuta 11, 2008
Myydään muriseva pikku peto
Tänään Kennelpojan tyhjentäessä postilaatikkoamme löytyi postien seasta nätille vaaleanpunaiselle paperille kirjoitettu tulenkatkuinen viesti naapuriltamme. Veeran itseaiheutetut karkureissut olivat innoittaneet uudehkot naapurimme kaunokirjallisuuden polulle (hyvä että olikin, mieluiten itsekin pitäisin tuon otuksen aitojemme sisäpuolella) ja lapussa kerrottiin "murisevan pikku pedon" varastavan ruokaa ja pissivän talonseinustalle.
Kennelpoika lähti välittömästi hyvittelemään tilannetta lahjukseksi tarkoitettu punaviinipullo kourassa, sekä kyselemään menetettyjen ruokien vahingonkorvausvaadetta. Onneksi varastettu ruoka osoittautui syödyn jugurttipurkin jämiksi ja naapuruussuhteet saatiin palautettua ilman sen suurempia korvauksia.
Nyt kennelpoika on trimmaamassa aitojen sisäpuolia, josko sieltä löytyisi Veeran viimeisin karkuaukko(aukot). Ja tarttis varmaan taas kerran viritellä paimenpoikaan sähköt.
P.S. Myydään hämmästyttävän pirteässä kunnossa oleva kuuro mutta erittäin ahne manssivanhus.
P.S.2. Vain maahankaivetulla panssariaidalla ympäröityyn pihaan.
P.S.3. Ruoatkin mielellään lukituissa kaapeissa.
Kennelpoika lähti välittömästi hyvittelemään tilannetta lahjukseksi tarkoitettu punaviinipullo kourassa, sekä kyselemään menetettyjen ruokien vahingonkorvausvaadetta. Onneksi varastettu ruoka osoittautui syödyn jugurttipurkin jämiksi ja naapuruussuhteet saatiin palautettua ilman sen suurempia korvauksia.
Nyt kennelpoika on trimmaamassa aitojen sisäpuolia, josko sieltä löytyisi Veeran viimeisin karkuaukko(aukot). Ja tarttis varmaan taas kerran viritellä paimenpoikaan sähköt.
P.S. Myydään hämmästyttävän pirteässä kunnossa oleva kuuro mutta erittäin ahne manssivanhus.P.S.2. Vain maahankaivetulla panssariaidalla ympäröityyn pihaan.
P.S.3. Ruoatkin mielellään lukituissa kaapeissa.
lauantaina, elokuuta 09, 2008
Omituinen päivä!
Paju tässä pitkästä aikaa moi! Piti ihan tarttua näppäimistöön kun tänään oli niin kummallinen päivä. Aamu alkoi ihan normaalisti (herääminen, laiska lönkytys ulos pissalle ja takaisin sohvalle jatkamaan unia) ja kuten monena viikonlopun aamuna aiemminkin, ihmiset alkoivat pakata autoa. Luulin asian olevan sillä selvä, lähdemme siis joko agilitykilpailuihin tai näyttelyyn.
Automatkan aikana otin nokoset, ja vasta perille päästyämme huomasin hommassa jotain epäilyttävää. Paikanpäällä oli liian hiljaista ja vähäväkistä. Eikä esteitäkään näkynyt missään. Emäntä jutteli hetken joutavia erään tädin kanssa, ja minä keskityin ihailemaan ympäröivän metsikön vihreän eri vivahteita. Tainiin, kävin tervehtimässä sitä tätiäkin kun täti näytti niin ilahtuneelta minut tavatessaan. Mikä oli tietysti itsestäänselvyys sillä eihän näin upeaa salukia usein tule vastaan.
Video
Samainen täti innostui minut tavattuaan suuresti isosta vihreästä matolelusta, ja kohteliaisuudesta teeskentelinkin olevani etäisesti kiinnostunut siitä. Aika lyhytpinnainen se täti kyllä oli luonteeltaan sillä hän kyllästyi lelulla leikkimiseen suhteellisen pian. Onneksi hänellä ei kuitenkaan ollut jäljelle jäävää resurssinvartiointipiirrettä sillä tuo oma ihmiseni nappasi lelun tädiltä ja lähti juoksentelemaan ympäri kenttää matoa heilutellen. Yritin yleisölle vihjaista ettei tuo suinkaan ollut jokapäiväistä, mikä lie auringonpistos käynyt tuon ihmiseni päänuppiin. Jolkottelin kuitenkin riehuvan emäntäni perässä varmistaakseni että hän toipuu kohtauksestaan. Yritin myös saada häntä rauhoittumaan, sillä eihän sellaista menoa kestänyt katsella salukikaan. Eteeni pudotettiin myös tennispallo, josta totesin että tennispallohan se siinä. Emäntä vaikutti jotenkin tyytymättömältä reaktiooni, en tiedä mitä sillä pallolla olisi pitänyt tehdä, jonglöörata vai?
Video
Sen jälkeen metsästä tuli aika omituinen ihminen. Sillä oli lippis, mutta ei jalkoja, ja se piti omituista kolinaa. Se vaikutti kääpiöltä, mutta ollakseni poliittisesti korrekti sanon että se vaikutti jalasten päällä istuvalta lyhytkasvuiselta ihmiseltä. Katsoin parhaaksi ottaa muutaman askeleen taaksepäin kun otus vaan tuli ja tuli kohti (aika epäkohteliasta). Lopulta se pysähtyi emännän viereen jolloin kävin sitä nuustamassa varovasti takaapäin. Samassa tajusin että otus oli kelkka jossa oli vaatemytty päällä! Mitä huiputusta tämä tällainen on?
Video
Seuraavaksi luulin jo että me lähdemme pois tuosta omituisesta paikasta, mutta kulman takaa hyppäsikin joku setä estämään meidän matkaa ja heilutti pitkää keppiä meitä uhaten! Hetken aikaa mietin että onko se setä oikeasti tosissaan, sitten katsoin parhaimmaksi varmuuden vuoksi väistää takaoikealle, hieman emännän taakse. Helpotukseni oli suunnaton kun setä heittikin kepin pois ja osoittautui ihan kivaksi hemmoksi.
Video
Käydessämme emännän kanssa pikku lenkillä ensin eteen lehahti jätesäkki, ja sitten öljytynnyri meinasi vieriä päällemme. Että hyvät kanssasisaret, jos käytte noissa metsissä lenkillä niin varautukaa kaikenlaiseen ihmisen roskaamisen aikaansaamaan häiriöön! Yritin emännälle vihjaista että ne roskat voisi kerätä pois ettei joku vaikka pelästy niitä yhtäkkiä kohdatessaan, muttei emäntä (taaskaan) ottanut kuuleviin korviinsa.
Video
Ajattelin jo pääseväni autoon kuivattelemaan (tässä vaiheessa satoi aika rankasti), mutta emäntäni päättikin leikkiä piilosta kentällä olevassa vajassa. Ajatelkaa, kesken kaiken se vain ampaisi piiloon! Aina saa hävetä... Siellä se istui pimeässä nurkassa tuolissa, kävin ainakin kolme kertaa kulman takaa sitä kurkkimassa, mutta ei se tajunut sieltä mihinkään lähteä. Luuli todennäköisesti olevansa ovelassakin piilossa. Sitten emäntää varmaankin alkoi pelottaa ja hän alkoi huudella minua, joten kävin sen ressukan sitten hakemassa pois sieltä.
Emäntä jätti minut kiinni seinään siksi aikaa kun kävi jossain (todennäköisesti kahvilla). Ja aatelkaa, se sama täti joka innostui siitä madosta oli metsästä löytänyt jonkun risun ja tuli sitä heiluttaen minua treffaamaan! En oikein tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua, joten en suhtautunut mitenkään. Ennenkaikkea on muistettava säilyttää tyyni ja arvokas olemus.
Video
Teimme vielä vihoviimeisen lenkin kentällä, jonka aikana kuului pari laukausta, mutta niihin tuskin jaksoin reagoida. Aloin jo kyllästyä tuohon kaikkeen päättömään toimintaan, varsinkin kun olin jo läpimärkä.
Video
Vielä piti jäädä kuuntelemaan "tuomio". Toimintakyky oli kuulemma pieni, eikä minulla ole tädin mukaan juurikaan moottoria. No haloo, enhän minä nyt mikään ruohonleikkuri ole! Onneksi olin myös epäterävä, sillä olisihan se kurja joutua laastaroimaan sormiaan joka kerta kuin minua rapsuttelee.
Vielä viimeiseksi ennenkuin lähdimme kotiin minua pistettiin piikillä, emäntä puhui jotain dna-näytteestä... Anna mun kaikki kestää. Onneksi tämän jälkeen lähdimme mummilaan kylään jossa sain syödä lattialla lojuvat kissanruoat. Niiden voimin alan pikkuhiljaa toipua tämän päivän omituisista koetuksista!
Luonnetesti 09.08.08 (Suomen Salukikerho ry)
tuomarit Marja Malmisalo ja Jorma Piiroinen
Aziz Siah
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
tulos +93
Automatkan aikana otin nokoset, ja vasta perille päästyämme huomasin hommassa jotain epäilyttävää. Paikanpäällä oli liian hiljaista ja vähäväkistä. Eikä esteitäkään näkynyt missään. Emäntä jutteli hetken joutavia erään tädin kanssa, ja minä keskityin ihailemaan ympäröivän metsikön vihreän eri vivahteita. Tainiin, kävin tervehtimässä sitä tätiäkin kun täti näytti niin ilahtuneelta minut tavatessaan. Mikä oli tietysti itsestäänselvyys sillä eihän näin upeaa salukia usein tule vastaan.
Video
Samainen täti innostui minut tavattuaan suuresti isosta vihreästä matolelusta, ja kohteliaisuudesta teeskentelinkin olevani etäisesti kiinnostunut siitä. Aika lyhytpinnainen se täti kyllä oli luonteeltaan sillä hän kyllästyi lelulla leikkimiseen suhteellisen pian. Onneksi hänellä ei kuitenkaan ollut jäljelle jäävää resurssinvartiointipiirrettä sillä tuo oma ihmiseni nappasi lelun tädiltä ja lähti juoksentelemaan ympäri kenttää matoa heilutellen. Yritin yleisölle vihjaista ettei tuo suinkaan ollut jokapäiväistä, mikä lie auringonpistos käynyt tuon ihmiseni päänuppiin. Jolkottelin kuitenkin riehuvan emäntäni perässä varmistaakseni että hän toipuu kohtauksestaan. Yritin myös saada häntä rauhoittumaan, sillä eihän sellaista menoa kestänyt katsella salukikaan. Eteeni pudotettiin myös tennispallo, josta totesin että tennispallohan se siinä. Emäntä vaikutti jotenkin tyytymättömältä reaktiooni, en tiedä mitä sillä pallolla olisi pitänyt tehdä, jonglöörata vai?
Video
Sen jälkeen metsästä tuli aika omituinen ihminen. Sillä oli lippis, mutta ei jalkoja, ja se piti omituista kolinaa. Se vaikutti kääpiöltä, mutta ollakseni poliittisesti korrekti sanon että se vaikutti jalasten päällä istuvalta lyhytkasvuiselta ihmiseltä. Katsoin parhaaksi ottaa muutaman askeleen taaksepäin kun otus vaan tuli ja tuli kohti (aika epäkohteliasta). Lopulta se pysähtyi emännän viereen jolloin kävin sitä nuustamassa varovasti takaapäin. Samassa tajusin että otus oli kelkka jossa oli vaatemytty päällä! Mitä huiputusta tämä tällainen on?
Video
Seuraavaksi luulin jo että me lähdemme pois tuosta omituisesta paikasta, mutta kulman takaa hyppäsikin joku setä estämään meidän matkaa ja heilutti pitkää keppiä meitä uhaten! Hetken aikaa mietin että onko se setä oikeasti tosissaan, sitten katsoin parhaimmaksi varmuuden vuoksi väistää takaoikealle, hieman emännän taakse. Helpotukseni oli suunnaton kun setä heittikin kepin pois ja osoittautui ihan kivaksi hemmoksi.
Video
Käydessämme emännän kanssa pikku lenkillä ensin eteen lehahti jätesäkki, ja sitten öljytynnyri meinasi vieriä päällemme. Että hyvät kanssasisaret, jos käytte noissa metsissä lenkillä niin varautukaa kaikenlaiseen ihmisen roskaamisen aikaansaamaan häiriöön! Yritin emännälle vihjaista että ne roskat voisi kerätä pois ettei joku vaikka pelästy niitä yhtäkkiä kohdatessaan, muttei emäntä (taaskaan) ottanut kuuleviin korviinsa.
Video
Ajattelin jo pääseväni autoon kuivattelemaan (tässä vaiheessa satoi aika rankasti), mutta emäntäni päättikin leikkiä piilosta kentällä olevassa vajassa. Ajatelkaa, kesken kaiken se vain ampaisi piiloon! Aina saa hävetä... Siellä se istui pimeässä nurkassa tuolissa, kävin ainakin kolme kertaa kulman takaa sitä kurkkimassa, mutta ei se tajunut sieltä mihinkään lähteä. Luuli todennäköisesti olevansa ovelassakin piilossa. Sitten emäntää varmaankin alkoi pelottaa ja hän alkoi huudella minua, joten kävin sen ressukan sitten hakemassa pois sieltä.
Emäntä jätti minut kiinni seinään siksi aikaa kun kävi jossain (todennäköisesti kahvilla). Ja aatelkaa, se sama täti joka innostui siitä madosta oli metsästä löytänyt jonkun risun ja tuli sitä heiluttaen minua treffaamaan! En oikein tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua, joten en suhtautunut mitenkään. Ennenkaikkea on muistettava säilyttää tyyni ja arvokas olemus.
Video
Teimme vielä vihoviimeisen lenkin kentällä, jonka aikana kuului pari laukausta, mutta niihin tuskin jaksoin reagoida. Aloin jo kyllästyä tuohon kaikkeen päättömään toimintaan, varsinkin kun olin jo läpimärkä.
Video
Vielä piti jäädä kuuntelemaan "tuomio". Toimintakyky oli kuulemma pieni, eikä minulla ole tädin mukaan juurikaan moottoria. No haloo, enhän minä nyt mikään ruohonleikkuri ole! Onneksi olin myös epäterävä, sillä olisihan se kurja joutua laastaroimaan sormiaan joka kerta kuin minua rapsuttelee.
Vielä viimeiseksi ennenkuin lähdimme kotiin minua pistettiin piikillä, emäntä puhui jotain dna-näytteestä... Anna mun kaikki kestää. Onneksi tämän jälkeen lähdimme mummilaan kylään jossa sain syödä lattialla lojuvat kissanruoat. Niiden voimin alan pikkuhiljaa toipua tämän päivän omituisista koetuksista!
Luonnetesti 09.08.08 (Suomen Salukikerho ry)
tuomarit Marja Malmisalo ja Jorma Piiroinen
Aziz Siah
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
tulos +93
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)