lauantaina, syyskuuta 06, 2008

Liskojen yö

Vähän väsyttää. Kennelpoika on Briteissä olutmatkalla eikä siis ole täällä hoitamassa öistä koirienpissatusvelvollisuuttaan. Eilen illalla tyttö rauhoittui nukkumaan vasta puoli kahdentoista jälkeen noin puolentoistatunnin sängyssä riekkumisen jälkeen. Pojalla tuli sen jälkeen nälkä, syötin ja nukkumaan pääsin itse noin kahdeltatoista.

Puoli yhdeltä heräsin koiran haukkuun (sellainen harvoin tuleva Vuh, äärimmäisen ärsyttävää jos tiedätte mitä tarkoitan)
. Kävin karjaisemassa kuiskaten (jottei lapset herää) HILJAA. Puoli kahdelta syötin pojan ja haukku alkoi taas. Koska olin jo hereillä niin päätin käydä päästämässä koirat ulos. Noh lattialta löytyi sitten tietysti pissat. Olisi pitänyt päästää ne jo sillä ensimmäisellä haukkukerralla...

Lattian moppaus, koirat sisälle ja nukkumaan. Neljän-viiden maissa koirat vuhittelee taas. Käyn karjumassa(kuiskaamassa) ne taas hiljaiseksi. Kuudelta sama homma, paitsi että päästän koirat tällä kertaa ulos. Jätän takaoven auki jotta pääsevät sisään ja ulos kun haluavat eivätkä herätä minua. (Joo, on vähän liian kylmä pitää ovia auki, mutta olkoon.)

Kahdeksalta poika haluaa syödä.

Yhdeksältä puhelin soi ja joku haluaa saada Kennelpojalta ATK-apua. (Ja soitti mulle kun ei ole suoraa numeroa Kennelpojalle, aaarrrggghhhh!). Yritän vielä epätoivoisesti palata nukkumaan, mutta poika on heränyt eikä suostu enää nukahtamaan. Tyttö sentään nukahti uudestaan. Luovutan ja nousen ylös.

Onneksi on kahvia.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Voi sua! Niin tuttua tuollaiset tuskaiset yöt (paitsi ne lasten syöttämiset). Kukas siellä koirista öisin vaatii ulos? Onneksi meillä ei nykyisin enää tarvi öisin ulos lähteä kuin satunnaisesti.

Toivottavasti saat jossain välissä hieman levähtääkin!

Intopallerot kirjoitti...

Ensin luulin että se oli Paju, mut herättyäni huomasin että se oli joko CPU tai Bugi. ;D

#krissenjutut -blogi kirjoitti...

Ihanasti herätät muistoni - elämänihän on oikeasti helppoa nykyään. :D

Ihan potaskaa se sananalasku: pienet lapset - pienet murheet, isot lapset - isot murheet.

Kaikki vaiheethan ne on jaksettava - tsemppiä vaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tää nyt ei tähän postaukseen liity, mut miks sulla on viljon treeniblogissa tommonen suppea kommentointimahdollisuus? Mie en ainakaan onnistu siellä kommentoimaan. Vai olenko tosiaan aivan käsi näiden koneiden kans? Tai siis olenhan minä, mutta miten saan kommentoitua sinne?

Intopallerot kirjoitti...

Jaahas, täytyy käydä katsomassa asetukset, tarkoitus ei kyllä ole olla mitenkään suppea ;D

Intopallerot kirjoitti...

Joo, siellä oli väärä vaihtoehto. Nyt on korjattu!