Karkulaisia

Taisi Dino kertoa maanantaisella vierailullaan Pajulle ja Viljolle niin mahtavia juttuja karkumatkastaan että omat sankarimme päättivät ottaa Dinosta mallia.

Vähän aikaa sitten soi ovikello (todella harvinaista näin keskellä päivää) ja kun avasin oven, tiedusteli vieras naisihminen ovella että josko nämä kaksi kaverusta kuuluvat meille (Paju loikki iloisena sisälle ja Viljo juoksi lähimetsästä luokse). Olivat iloisena loikkineet keskenään tuolla Vanhakyläntiellä asti ja Paju oli sitten melkein syliin hypännyt kun oli nähnyt ihquja ihmisiä siellä. Viljo ei sentään ollut mennyt taputeltavaksi asti, mutta oli kuitenkin lähtenyt seuraamaan kun "naapuri" (noh, samalta kylältä kuitenkin) oli lähtenyt tuomaan Pajua tänne. En huomanut kysyä että mistä hän tajusi tänne keskelle metsää lähteä koiria tuomaan, mutta onhan tämäkin yksi tapa tutustua uusiin asukkeihin...

Lähdin sitten tarkistamaan portit ja eikös ison portin sivussa oleva pikkuportti ollut alareunastaan auki. Tämä ei itse asiassa ollut ensimmäinen kerta kun joku koirista tuosta portista karkaa (Paju osaa vetää portin alareunan auki jolloin siitä juuri ja juuri mahtuu luikahtamaan). Yleensä tuossa portissa on rautalanka kierrettynä alareunan ympäri juuri siitä syystä ettei sitä pystyisi vetämään auki, mutta nyt puutarhahommien aikaan se oli jäänyt laittamatta paikoilleen. Onneksi Kennelpojalla on työn alla kunnon rautaportti tuon puisen tilalle, joten parannusta tilanteeseen on luvassa!