Paju raportoi

Olen pöyristynyt miten meitä koiria pyöritellään paikasta toiseen ilman että meiltä kysytään mitään! Nytkin meidät taas sullottiin aamuvarhain (en ollut edes ehtinyt kunnolla aamupäiväuniani ottamaan) tuohon laatikkomalliseen liikkuvaan yksiöön. Onneksi nämä ihmiset ovat tajuneet parantaa matkustuksen tasoa, sillä tämä yksiö oli paljon hiljaisempi ja oma matkustussoppeni paljon hienompi kuin siinä edellisessä versiossa. Tosin jouduin nytkin jakamaan tuon sopen läähättävän bordercollien ja ikivanhan manssin kanssa (tästä tulikin lisäjännitysmomenttia matkaan kun jännäsin mahtaako mummon rakko pitää koko matkan ajan). Piti se, onneksi.

Henkilökohtaisesti olen kyllä sitä mieltä että minun kuuluisi matkata isännän vieressä etupenkillä (se tuoli on jopa ihan tyhjillään kun emäntä matkaa tuon pienoisihmisen vieressä pöytäosiossa). Takaisintulomatkalla meidän sopen ovi avautuikin mystisesti pariin otteeseen matkan aikana ennenkuin nuo ihmiset tukkivat sen jollain teipillä. Höh.

Matkalla yövyttiin jossain Joensuussa kuulemma, siitä en itse paljon nähnyt muutamia ojanvierustoja ja omakotitaloja enempää. Seuraavan päivän jouduin kuuntelemaan koirien haukuntaa, oli kuulemma agilitykisat. Minua ei mukaan päästetty, olisin kuitenkin voittanut kaikki ja vienyt paikallisten palkinnot. Ehkä olikin parempi että jättäydyin pois kisasta. Viljo ja CPU saivat kuulemma hyllyjä, mutta musta niitä on kyllä jo kotonakin ihan tarpeeksi.

Joensuusta olikin ihan lyhyt matka lopulliseen määränpäähämme Lieksaan. Siellä olisi ollut muuten mukavaa (sai juosta sydämensä kyllyydestä pelloilla ja metsätiellä) mutta paikallinen punainen pystykorvainen maalaistollo yritti ajaa meitä pois koko ajan. Se parkkeerasi itsensä liikkuvan yksiömme välittömään läheisyyteen ja räkytti muutaman metrin päässä, ja kun käänsimme sille kylmästi selkämme, se yritti puraista takapuolesta! Kuvitelkaa mitä röyhkeyttä!

CPUa se taisi jopa päästä nappaamaan, mutta minua ei kun olen niin nopea liikkeissäni! Vähän minua kyllä huolestutti tuon mummon puolesta, se kun ei oikein näytä tietävän että kunto ja lihaksisto ei enää riitä maalaistollojen rökittämiseen. Onneksi se maalaistollo sentään uskoi isäntäväkeä ja poistui muutaman metrin päähään kun sille "sanoi tiukasti".

Mummoa taisi moinen sen verran hermostuttaa että muutama kiinteämpi vahinko pääsi tapahtumaan sinne meidän soppeen. Minulla on tietysti etuoikeus olla siellä yksiön ihmisosiossa, joten minun ei tarvinut onneksi niitä kikkareita väistellä, mutta mummo ja CPU olivat hieman kärsivän oloisia... Onneksi nuo ihmiset olivat varautuneet tilanteeseen ja vara-alusia ja peitteitä riitti.

Kotona odotti kuulemma kovasti tekemistä (vai mahtoiko paikallisella koiratyrannilla olla osuutta asiaan?) joten kotimatka alkoikin odotettua aiemmin, ja sujui ihan kivasti. Varsinkin ne välisyöksyt ohjaamoon sieltä matkustussopesta olivat kivoja kun silloin tuli kivasti säpinää noihin ihmisiin.

Täytyy tähän loppuun todeta että kyllä oma sohva on aina oma sohva...

P.S. Kuvia ei ole, kamera oli kyllä mukana mutta jostain syystä sillä otettiin kuvia vain jostain antennista?!?