Alunperin tarkoitus oli matkan varrella (itsenäisyyspäivänä) käydä tekemässä kontaktiharjoitukset Joensuun epiksissä, mutta koska lauantaiksi piti ehtiä takaisin agilitykoulutukseen, jätimme epikset väliin.
Maanantai-illasta pakkasimme uskollisen manssimobiilin ja lähdimme Nokian parkkikselle yöksi. Teko ei suinkaan ollut niin järjetön kuin miltä kuulostaa, sillä kennelpojalla oli tiistaina vielä työpäivä, ja matka-aikaa supistaaksemme päätimme lähteä heti töitten jälkeen.
Mikäs siinä oli lämpöisessä ja mukavassa matkailuautossa nukkua aamulla pitkään kun ei tarvinnut kukonlaulun aikaan pakata laumaa autoon ja lähteä ajamaan työmaalle (tai kuten minun, koirien ja tytön tapauksessa, työmaan parkkipaikalle) ja kennelpojan hoitaessa koirien pissatukset aamuvarhaisella lähiviheriöllä. Loistoidea siis!
Koirat ovat jo niin tottuneet matkustamaan manssimobiililla että niiden kanssa on suorastaan älyttömän helppoa lähteä minne vaan mihin auton saa parkkiin. Vaikka ulkoa kuuluisi minkälaista mekkalaa tahansa, ne ottavat tyynen rauhallisesti nokosia häkeissään. Armoton konsertointi alkaa vain jos joku vieras ehdoin tahdoin änkee häkkien oven suuhun kuikuilemaan. Vakuuta siinä sitten että "ei ne ole vihaisia, ne ei vaan tykää että niiden yksiöihin mennään tuijottelemaan..."
Lauantaiksi palattiin siis takaisin. Iltapäivästä oli parin tunnin ylimääräinen koulutussessio ulkopuolisen coachin johdannossa ja CPU oli ekassa harjoituksessa täysin poissa käsistä. Tai pikemminkin mun näytöt ja CPUa ohjatessa vaadittava "rokkiasenne" olivat kadoksissa. Siinä ne sitten kuitenkin löytyivät pikkuhiljaa ja juuri kun alkoi tuntua siltä että homma alkaa sujua, aika loppuikin. Hyvät harkat olivat kyllä muuten!
Tässä alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että kisoihinkin voisi tuon otuksen kanssa lähteä, joten tammikuun Kirkkiksen kisat taitavat olla seuraavaksi tähtäimessä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti