On tainnut tuo IMDE (imetysdementia) iskeä päälle oikein jyrän kanssa. Koko ajan on tunne että puolet aivoista piileskelee jossain pimeässä nurkassa, ja kun oikein houkuttelee niin saa pikkiriikkisen osan takaisin käyttöön.
Aivojen toinen puoli onneksi huolehtii täysipainoisesti tavanomaisista toiminnoista, ja osaan sentään vielä yksin käydä vessassa (vaikka sinne ei kylläkään enää koskaan pääse yksin, sillä jos ei koirat ole ryntäämässä syliin niin tyttö nyt ainakin) ja vaatteetkin saan yleensä päälle ennen puoltapäivää (se onko ne oikeinpäin onkin ihan toinen juttu).
Pyöritä tässä sitten virallisia kisoja ja syksyn treeniryhmiä ja -paikkoja kun jatkuvasti saa tarkastuksen tarkastuksen tarkastaa asioita. Onneksi on muistilistat ja kalenterit olemassa!
Yksi esimerkki IMDEn ilmenemismuodoista oli se kun tulin tytön kanssa kotiin oltuani äidilläni kylässä. Kennelpoika oli lähtenyt kauppaan ja laittanut oven tietysti lukkoon. Siinä sitten seisoin oven ulkopuolella ja soitin ovikelloa (en ensinnäkään heti tajunut että yksi auto puuttuu eikä ketään ole kotona, ihmettelin vaan että miksi se ei tule avaamaan) ja sitten seisoin varmaan pari minuuttia lamaantuneena ajatellen että "voi ei, ei me nyt päästä sisälle".
Kunnes surkastuneissa aivoissani välähti, ja työnsin pakun avainnipussa roikkuvan kotiavaimen lukkoon.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
IMDE:ä ei muista... mutta pienten lasten aiheuttama aivojen ylikuormitus seuraa tuota pikaa, sen jälkeen vaaditaan lisäkapasiteettia, koska ei enää riitä, että muistat omat asiasi, vaan on muistettava kaikki päiväkoti- ja kouluikäisen vanhempainillat, kavereiden osoitteet ja puhelinnumerot, paino- ja pituuskäyrät, rokotusajat, kavereiden ruoka-aineallergiat yms. Lopulta täytyy muistaa teinixin menot, tyttö- ja poikaystävät, harrastukset jne. Ja kun viimein "lintu on valmis lentämään pesästä" et enää jaksakaan muistaa mitään ;-D
Hyvä tietää että alaspäin tässä ollaan vaan menossa... ;D b
Lähetä kommentti