torstaina, heinäkuuta 30, 2009
Persikka-cremefraichepiirakka
*ja koska kukaan ei ollut ymmärtänyt selkokielisestä selostuksestani mitä tässä oikein tapahtui, niin Paju ja Bugi päättivät taistella (eivät koskaan ennen) samasta pudonneesta piirakanpalasesta (Pajukin, huomhuom!). Poika ei osallistunut taisteluun, eikä isäntäväkikään, paitsi karjaisemalla, johon nujakka sitten päättyikin.*
Kuvaa en ehtinyt piiraasta napata, meni parempiin suihin ennen sitä. Mut jos kiinnostaa niin tuolla voi käydä kurkkaamassa. Näytti ihan samalta, paitsi että mulla oli päällä iiiiso kerros vaahtoutuvaa vaniljakastiketta.
Persikka-cremefraichepiirakka
1 valmis piirakkapohja (muro- kauramuro- tms. toimii hyvin) tai voihan tässä hifistellä ja tehdä pohjan ohjeen mukaan
Levitä taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita viileään siksi aikaa kun teet taikinamurun ja täytteen, tai esipaista uunissa. Uuni päälle 190 asteeseen.
taikinamuru:
33 g tomusokeria
1/4 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
6+ kukkuraista rkl jauhoja (mulla meni tosi paljon ennenkuin taikina murustui)
55 g kylmää suolatonta voita leikattu kuutioiksi (oho, mä käytin normaalisuolaista, mut ei haitannu makua!)
Sekoita kuivat aineet keskenään, nypi voi ja kuivat aineet keskenään murumaiseksi seokseksi. Lisää jauhoja jos taikina ei murustu.
täyte:
4-5 kypsää persikkaa (mulla ei ollut kovin kypsiä, mut toimi silti)
4 rkl sokeria
ripaus suolaa
purkki creme fraichea
Lohko persikat sopiviksi lohkoiksi, sekoita sokeri & suola persikoiden joukkoon. Anna muhentua n. 10 minuuttia.
Levitä 2 rkl creme fraichea piirakan pohlalle. Lisää tämän päälle 1/3 muruseoksesta. Lisää persikkapalat haluamaasi muodostelmaan ja pudottele loppu creme fraiche persikoiden päälle. Voit tasoitella jos haluat. Lisää loppu taikinamuru tasaisesti päälle ja laita uuniin n. 50 minuutiksi.
Tarjoile vanilijakastikkeen, -vaahdon tai -jäätelön kanssa. Poista kuitenkin pöydän välittömästä läheisyydestä ensin ahneimmat nelijalkaiset, varsinkin jos pöydässä on mukana alle 2 vuotias ruokaa ympäriinsä heittävä ruokailija.
Lisää tapaturmia
Nyt oli Pajun vuoro:

Eläinlääkärissä Paju rauhoitettiin, kuvattiin ja hammaskivi poistettiin jotta suu olisi mahdollisimman vähäbakteerinen. Kitalaessa oli pieni murtuma (kulmahammas mennyt siitä läpi nenäonteloon? ...jonka takia nenästä tuli siis eka verta), mutta hampaat olivat onneksi tiukasti vielä kiinni.
Olihan kuitenkin kallis piirakanpala. (Kulut vähennetään Atten tulevista viikkorahoista, luulis oppivan että ruoat pidetään pöydällä eikä viskota minne sattuu, nih!)
maanantaina, heinäkuuta 27, 2009
keskiviikkona, kesäkuuta 24, 2009
Jumppaajumppaa!

joten jouduin käyttämään vastahakoista sijaista mallina.
Käytiin Aistissa fyssari Anna Boströmillä tsekkaamassa Viljon tämänhetkinen tilanne. Sillä aikaa kun ollaan odoteltu tätä fyssariaikaa niin Petteri on hieronut Viljon kerran viikossa, ja tämä onkin auttanut paljon Viljon kuntoutuksessa. Viljo ei enää ontunut liikkuessa lainkaan, mutta seistessä sekä kevensi hieman oikeaa etujalkaa että piti sitä hieman ulkokierrossa. Lihasmassa oli myös selkeästi surkastunut vasempaan etujalkaan verrattuna.
Manuaalisessa käsittelyssä tuli ilmi että vaikka Viljolla ei ole enää kipuja etujalan alueella (hyvähyvä!), sillä on kuitenkin jäykkyyttä ja arkuutta kauttaaltaan rintarangassa sekä kylkiluiden 8-11 alueella. Lihaskireyksiä löytyi lannerangan alueelta, todennäköisesti johtuen suorista takakulmauksista.
Hoitosuunnitelma on seuraava:
2 seuraavan viikon aikana:
- lisätään liikuntaa remmissä, lyhyitä juoksulenkkejä
- 2-3 kertaa päivässä, muutaman minuutin ajan tehdyt harjoitukset lavan seudun kehittämiseksi (terveen etujalan nosto, vasemman takajalan nosto, työntö oikealta, kävely hitaasti epätasaisessa maastossa, pallon päällä makaaminen; hypytys, kurkotus ylös-alas-sivuille sekä rauhallinen keinutus puolelta toiselle)
2 viikon kuluttua:
- lisätään remmiliikuntaa, pdennetään juoksulenkkejä, lyhyitä jaksoja vapaata riehumista muiden koirien kanssa
- agilityn ohjausharjoitukset, putki, hypyt rimat erittäin alhaalla
Kuukauden kuluttua:
- jos kaikki hyvin siirrytään normaaliin elämään ja treeniin.
keskiviikkona, kesäkuuta 10, 2009
Asia selvä

Tyttö: Jos meidän koirat kuolee, sitten pitää ostaa tämmöinen koira.
Minä: ....gghhnnfggfh.
....että tunnistaako kukaan rotua, joko tässä pitää ruveta kasvattajia tiirailemaan?
lauantaina, kesäkuuta 06, 2009
Viljon kuulumisia
Varasin Viljolle ajan fysioterapeutille juhannuksen jälkeiselle viikolle ja siihen asti pyritään käyttämään se kerran viikossa hierottavana jotta muualla kropassa olevat jumit saadaan auki ennenkuin ne aiheuttavat mitään pysyvämpää.
Ainakin nyt jo tuntuu että parempaan päin ollaan menossa koska Viljo astuu jalalle jo paremmin todella hidasta kävelyä nopeammassakin vauhdissa. Se kylläkin vinkaisee aika herkästi jos joku toinen koira sattuu tuuppimaan tms. mutta voi olla että se on "ennaltaehkäisevää" varoitustakin.
Rata pikakelauksena
Radalle Milalla oli kova hinku, ja ajattelin jo ettei se millään voi pysyä paikoillaan tuollaisen ratavetovoiman edessä. Mutta hyvin on koira koulutettu sillä siihen se päjähti sivulle istumaan ja lähti vastä käskystä vaikka nytkähteli siihen malliin että menohaluja oli vaikka muille jakaa. Lähdön jälkeen en sitten ehtinytkään enää ajatella vaan yritin vain ehtiä seuraavaan paikkaan suunnitelman mukaan. Kepeillä jäin miettimään että pitäisikö minun olla koiran sivulla vai jättäytyä taakse, ja siinä samassa Mila jätti viimeiset kepit tekemättä ja karkasi pussiin joten saatiin hylky (ehkä Mila aisti mun epävarmuuden?). Otin kepit uusiksi ja sillä kertaa mentiin loppuun asti.
Loppuradalta muistan sen että kontaktien tekoa jännitin (enhän halunut pilata Elinan opettamia hyviä kontakteja hätäilemällä), ja ne tehtiinkin ihan kivasti, tosin Mila taisi olla vähän epävarma koska se piti viedä kädellä osoittamalla oikeaan paikkaan. Sitten taas vaan piti juosta niin pirusti seuraavalle kontaktiesteelle.
On se kyllä aivan ihana otus, sellaista paloa ja intoa lajiin on harvoin päässyt kokeilemaan. Ja tämä kokemus kyllä lyö kiilaa karjakoiran hankintaan (yhtäkkiä tulikin toinen varteenotettava rotuvaihtoehto kehiin, hui!), mutta se taisi ollakin Elinan taka-ajatus päästäessään mut Milan ohjaksiin. Mitä viekkautta!
lauantaina, toukokuuta 30, 2009
Mansikkaropposet

Mansikkaropposet
Taikina:
100 g margariini
1 dl sokeri
1 kpl kananmuna
2.25 dl vehnäjauho
1 tl leivinjauhe
0.5 dl kaurahiutale
Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri. Lisää kananmuna. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaurahiutaleet keskenään ja lisää nopeasti vatkaten joukkoon. Laita taikina jääkaappiin kylmenemään hetkeksi.
Muotoile taikina jauhotetulla alustalla pötköksi ja jaa 12 osaan. Painele taikina voidellun muffinssivuoan (12 muffinssipaikkaa) pohjille jauhoitetuin sormin.
Paista 200 asteessa n. 10 min.
Kupposten jäähdyttyä kostuta ropposet sitruunamehu+vesi+sokeriliuoksella (noin dl verran).
Täyte:
1 dl kuohukerma
1 prk maitorahka
1 tl vaniljasokeri
2 rkl sokeri
2-3 dl mansikkapaloja + 12 kokonaista mansikkaa
Vaahdota kerma, sekoita joukkoon maitorahka, sokerit ja mansikanpalat. Säästä kunkin leivoksen päälle yksi kokonainen mansikka koristeeksi.
Lähti vähän käsistä...
torstaina, toukokuuta 28, 2009
Raparperihyve by smittenkitchen.com

Raparperihyve by smittenkitchen.com
Taikinaan
170 g jauhoja
3 1/2 rkl sokeria
1 rkl plus 1/2 tl leivinjauhetta
2 kovaksi keitettyä kananmunan keltuaista
1/8 tl suolaa
85 g jääkaappikylmää suolatonta voita, leikattuna pieniksi kuutioiksi
190 g plus 1 rkl kermaa (kermaa ei löytynyt taloudesta joten käytin Flora Vanilla 12 %, toimi ihan ok)
Yhdistä tehosekoittimessa jauho, sokeri, leivinjauhe, keltuaiset ja suola. Pyöritä kunnes ovat kunnolla sekoittuneet. Lisää voi ja sekoita kunnes muistuttaa karkeaa jauhoa. Lisää kerma ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina jauhoitetulle alustalle ja taputtele taikina tasaiseksi pötköksi. Leikkaa parin-kolmen sentin palloiksi, taputtele tasaisemmaksi ja laita jäähtymään noin 20 minuutiksi (tätä en ehtinyt tehdä, laitoin taikinan suoraan raparperin päälle, ja hyvää tuli niinkin).
Raparperiosioon
900 g raparperia, leikattuna pieniksi noin sentin pätkiksi (käytin itse vain 700 g, ja tämäkin määrä aiheutti nestetulvan taikinan alle)
100 g sokeria
Vaniljatanko (ei löytynyt tätäkään joten käytin vaniljaesanssia ja vaniljasokeria)
2 rkl maissitärkkelystä
1 rkl turbinado sugar (ei aavistustakaan mitä tämä on, käytin raesokeria)
Laita pilkottu raparperi uunivuokaan ja ripottele sokeri, vanilja sekä maissitärkkelys raparperin päälle. Selkoita ja anna muheentua 15 min.
Asettele taikinapalloset raparperin päälle, jättäen vähän väliä (taikina kohoaa). Voitele taikinapalloset kermalla (en tehnyt) ja ripottele päälle "turbinado sugar" (eli omassa tapauksessani raesokeri).
Paista 180 asteisessa uunissa noin 40-45 minuuttia, kunnes raparperi kuplii ja taikina on kullanruskeaa.
Tarjoile jäätelön tai ranskankerman kanssa (vaahtoutuva Flora Vanilla toimii myös hyvin).