Leiriä savella vai savea leirillä

Lägin ja Agi-Kotkien tämänvuotinen yhteisleiri pidettiin Vesan lomakylässä Kärkölässä. Ensimmäistä kertaa Lägin leirien historiassa harjoitusilma oli enemmän kostea kuin paisteinen. Mutta tämä ei innokasta leirijoukkoa lannistanut, sillä Sepon harjoitukset saivat pienten vesitippojen valumisen unohtumaan. Tämän lisäksi väki oli järkevästi valinnut leirivaatetuksen niin että 100% suhteellinen ilmankosteus ei juurikaan haitannut.

Kenttänä jokseenkin kalteva kostea nurmi ei ollut niitä ihan helpoimpia, varsinkaan loppuryhmien osalta. Polviin (ja joskus vyötäisille) asti ulottuneet savimaalaukset useimpien yllä kertoivat että kovasti oli radalla töitä tehty ja kaikkensa annettu huolimatta hieman liukkaasta alustasta.

Ykshi vielä ja shitten laskhu!

Viikonlopun koulutusaiheina olivat agilityn perusteisiin kuuluvat koiran itsenäinen irtautuminen esteille sekä ehdoton tännekäsky (koira tulee suoraan ohjaajan luokse suorittamatta mitään esteitä). Useimmilla leiriläisistä oli haasteita jomman kumman kanssa, joten kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä leirin koulutukselliseen antiin. Harjoitukset olivat niin hyviä että omat ryhmäläisenikin saavat niistä nauttia monta seuraavaa kertaa.

Perinteinen agitron-kilpailu muuttui agiduo-kisaksi sillä osakilpailuja pidettiin tällä kertaa kaksi. Esteiden bongaus -rata (40 sekunttia eikaa suorittaa koiran kanssa niin monta estettä oikein kuin vain ehtii) sekä normaali kisarata (niin että ketään ei hylätty vaan hylkäykseen johtavasta virheestä tuli lisävirhepisteitä). Tällä kertaa Agi-Kotkat veivät kolme ensimmäistä sijaa, ja ensimmäinen Lägiläinen hakemassa palkinotaan oli Pihlajamäen Satu. Leirin yksi parhaista puolista on yleensä ollut se että kaikki saavat palkinnon, ja niin tälläkin kertaa. Jouduimme tekemään jopa kaksi palkintojenjakokierrosta jotta saimme kaikki palkinnot uusiin koteihinsa.

Ilmasta huolimatta leirillä oli jälleen kerran oikein kivaa, koulutuksesta sai uusia ajatuksia ja mikä tärkeintä, ruoka oli hyvää ja sitä oli erittäin riittävästi. Majoituskin oli kohdallaan, ainakin meillä jotka yövyimme omissa matkailuautoissamme...

Voitto Riihimäeltä!

Bugi otti yllärivoiton Riihimäellä maksiykkösissä, jihuu! Ihanneaika ja rataprofiili oli "tiukahko" (katso rata Bugin treenipäiväkirjasta) sillä voitto tuli kyllä nollaradalla mutta neljän sekunnin yliajalla. Mut ei sitä ykköspallilla niin usein pääse olemaan etteikö sitä pitäisi juhlia!

Ihmeparantuminen!

Pääosan esittäjä

Veera ei tuntunut millään parantuvan vatsataudistaan. Heti kun yritin vaihtaa Veeran ruoan riisi/seiti sekoituksesta yhtään tavallisen ruoan suuntaan (vaikka miten varovasti), alkoi ripuli ja oksentelu taas.

Kunnes se kolmisen päivää sitten oksensi tämän (heikkohermoiset älköön katsoko, oikeesti!). Pikasoitto henkieläinlääkärille, samoin kuin mailitse kuvat. Veerahan on se meidän koirista joka pitää pihan vapaana jyrsijöistä (ja kaikesta muustakin minkä voi syödä ja minkä saa kiinni). Syntyi siis vahva epäily loisesta, ja oireetkin olivat täysin siihen sopivat (vahva loistartunta voi aiheuttaa suolistossa verenvuotoa, josta oksennuksen ruskea väri). Vaikka olin nelisen kuukautta sitten madottanut koirat niin arvatkaa tuliko pikareissu apteekkiin hakemaan koko poppoolle matolääkkeet?

Nyt kun matolääkkeet on syöty, Veera on täysin entisellään ja se pystyy jopa syömään normaalia ruokaansa ilman mitään oireita. Enpä ole koirahistoriani aikana tällaiseenkaan tapaukseen koskaan ennen törmännyt...

Manssin fysiikka

Viime aikoina tekemämme empiirinen tutkimus on tuonut esille lisätietoa manssin fysiikasta. Alla oleva läpileikkaus manssin sisuskaluista selvittää kertaheitolla esim. sen fyysisen mahdottomuuden että vettä desin verran juonut manssi pissaa lenkillä viisi desiä. Se selittää myös mihin kolmen kilon ruokasäkkiin varkaille päässyt manssi tallettaa ruokansa. Yleensä siitä ruoasta kun ei jää jäljelle kuin pussi (ja sekin postimerkin kokoisina kappaleina ripoteltuna ympäri asuntoa). Virtsarakon ylettyminen aivoihin asti selittänee myös sen miksi joskus (toki vain harvoin) tuntuu että manssin aivoissa vaikuttaa harmaan aivomassan tilalla nestemäisempi aines.

Kakkoskakku

Pitihän se isompi kakkukin tehdä viikonlopun kunniaksi:

Onnea Kennelpojalle!

Paljon Onnea Kennelpojalle synttärin johdosta!

Kesälomamatka & KLAG

Viime viikon blogihiljaisuus johtui kesälomamatkastamme. Tänä kesänä osallistuimme normista poiketen vain yhteen isoon agilitytapahtumaan, ja itsestäänselvä valinta oli Kokkolan Klagi. Klagissa on aina niin kiva tunnelma, tuomarit ja kisaradat (sekä kisat käydään harvinaisemmalla alustalla, nurmikentällä).

Lähdimme maanantaina suorinta reittiä Lohjalta Lieksan kautta Kokkolaan. Lähtömme viivästyi "muutamalla" tunnilla sillä viime hetkellä huomasin tarvitsevani ehdottomasti mukaan matkamallisen kontaktikapistuksen ja pujotteluesteen. Kennelpoika yritti väittää etten muka ollut harjoitellut tarpeeksi, mutta silkka totuus oli että aika loppui kesken. Ja mitäs siinä Kennelpoika muuta kuin rautakauppaan sopivaa materiaalia etsimään.

Rautaa, maalia ja lankkua mukanamme (yllättävää mitä kaikkea matkailuautoon mahtuukin mukaan) lähdimme matkaan. Kennelpojan kotipaikasta Lieksasta löytyi hitsausvälineet, joten miten muuten voisi kepo viettää lepolomaa kuin rakentamalla esteitä? Varsinkin kun Kennelpojan kännykkä halusi mieluummin keskustella kalojen kanssa eikä ollut enää sen huisan kokemuksen jälkeen halukas yhteistyöhön meidän ihmisten kanssa (ei siis nettiyhteyksiä ym. mukavaa tarjolla).

Valmistuneet esteet pääsivät heti tehokäyttöön. Viljon krooninen kontaktiongelma sekä Bugin samanlainen keppienohitusongelma pääsivät harjoitusohjelman kohteeksi, toki Pajukin sai tehdä kepit kapeana kujana muutamaan otteeseen.

Matkaesteet ennen maalausta

Kennelpojan veljen puutarhalta saimme mukaan muutaman laatikollisen perennoja, jotka nekin tietenkin mahtuivat mainiosti mukaan matkailuautoon (olihan autossa vielä paljon käyttämätöntä wc- ja käytävätilaa). Suntinsuun leirintäalueelle päästyämme ahtauduimme parin agilitaajaleirikunnan väliin (alue oli melkoisen täynnä), purkauduimme autosta ja ilahdutimme naapureita ja ohikulkijoita autosta pursuavalla kukkamerellä sekä kauniin sinisillä esteillä. Vaatimaton leirimme sulautui vaivattomasti muiden asuntoautojen & -vaunujen joukkoon eikä herättänyt varsinaisesti mielenkiintoa kenessäkään.

Itse kisat menivät oikein kivasti, Paju teki ekat ratanollansa (aikaa kului parikymmentä sekunttia yli ihanneajan, mutta niitä ei salukilla lasketa) ja CPU jatkoi tuttuun tapaansa varmaa hyllyputkea. Pääsin ensimmäistä kertaa Bugin ohjaksiin, tuloksena yksi hylly (kolme kieltoa kepeiltä), ja kaksi vitosta (toisessa kielto kepeiltä, kuinkas muutenkaan ja toiselta radalta hypyn ohijuoksu). Paremmin siis kuin osasin odottaakaan.

Viljo yllätti kyllä parhaiten, viidestä radasta kolme nollaa, yksi muutaman sekunnin yliaika"nolla" sekä yksi vitonen keppien ohituksesta. Krooninen kontaktiongelmamme oli siis kadonnut, ja katson sen vain ja ainoastaan kontaktikapistuksen ansioksi. Oikeaa suoritusta kun pääsi vahvistamaan ja palkkaamaan sekä ennen että jälkeen radan. Mikä parasta, sunnuntaina saimme tuplanollat kasaan ensi vuoden SM- kisoja ja MM- karsintoja varten.

Kotiin pääsimme lähtemään Kokkolasta yhdeksän maissa, ja aamun sarastaessa klo 04:00 Kennelpoika kurvasi manssimobiilimme kotipihallemme. Ennen nukahtamistani olin kuulevinani kennelpojan mutisevan jotain seuraavan vuoden tuplanollien hakemisesta jostain muualta kuin Klagin viimeisestä kisasta, mutta todennäköisesti se oli vain unenpöpperöistä toiveajattelua...

Oiskohan nyt aika hommata vielä yksi....

....sohva?

Jihuu!

Veera ei ollut oksentanut yöllä ja oli aamulla pirteä oma itsensä. Vettä oli kulunut yön aikana puoli kupollista, mikä on todella hyvin. Nyt Veera on tytön ja isännän mukana kuorimassa koivun tuohta ja tekemässä niistä silppua (siis hampaillaan). Taidamme olla voiton puolella!

Veera on parempi

Tiputus on auttanut ja Veera on selkeästi enemmän oma itsensä. Oksentelun, verenvuodon ja ripulin syy ei kuitenkaan selvinnyt, mutta antibiootit ja antepsinit saatiin mukaan. Huominen katsotaan vielä tarkkaan pitääkö mennä takaisin nesteytykseen vai juoko Veera tarpeeksi kotona.

(...takasin tullessa Veera oksensi autoon ja toisen kerran kotona. Toivotaan kovasti että oksentelu loppuu yön aikana...)