Bebe-leivokset ovat lempparileivoksiani. Kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä niitä itse ja tässä tulos:
Paremmin onnistui kuin osasin arvatakaan! Resepti on täältä: "Ei makeaa mahan täydeltä"
Kävin tänään Veeran kanssa eläinlääkärissä selkäkuvissa koska Veeralla on ollut epämääräistä ontumista talvella ja viime viikolla selkä oli ihan selkeästi kipeä. Ell lausunto kertoo " Nikamamuutoksia ja kalkkeumia mm. välilevyssä thoraxin alueella."
Rintakehän kohdalta selkärangan nikamat eivät olleet lainkaan säännöllisen muotoiset ja ne olivat erittäin tiiviisti kiinni toisissaan (tod. näk. synnynnäinen piirre). Vaarana on kuulemma välilevyn pullahdus varsinkin jos etupäähän tulee suoria iskuja tai koira joutuu kovasti kääntyilemään sivusuunnassa. Eli juuri se mitä agilityssa väistämättä tapahtuu. Nyt edetään kipulääkkeiden ja Cartrophenin varassa, ja kuukauden päästä aletaan lisämään arthroflexia ruokaan. Peruslihaskunto tulee tietenkin pitää kunnossa, ja hieronta tulee ottaa hoitosuunnitelmaan mukaan myös.
Nyt tuli meidänkin perheelle konkretisoitua nämä dopingsäädökset. Toissailtana Bugi tuli takapihalta sisälle kuono mullassa, oksennellen ja kuola suusta roikkuen. Se myös arasti kuonon koskemista joten pikadiagnoosina oli tapaaminen pistävien öttiäisten kanssa ja eikun pari kyytablettia kurkkuun.
Homma normalisoituikin siitä ihan kivasti, ja sitten vasta valkeni että Bugilla olisi ollut viikon päästä agikisat (ekat noin vuoteen, koko kisauran toiset kisat siis). Kyytabulla on kahden viikon karenssi joten sinne meni se kisastartti.
.... sanoo pääni. Viikonlopun agiseuran kouluttajien koulutus (sekä la että su noin 10 tuntia by Jaakko Suoknuuti) yhdistettynä kolmeen huonosti nukuttuun yöhön ei ole paras yhdistelmä. Aivot poksahtavat just kohta ja silmät seisovat päässä toljottaen tyhjyyteen. Onneksi vieressä on nyt kylmä siideri. AAaaaaaaahhhhh...
Koulutus oli kyllä loistava, ainoa huono puoli oli oman aivokapasiteetin ja asioiden omaksumisen rajoittuneisuus. Paljon oli asiaa joka ei kerta kaikkiaan enää ylikuumenneelle kovalevylle mahtunut. Mutta toivottavasti edes osa jäi kytemään ja tulee näkymään tulevissa koulutuksissa tiukempana otteena. Hehe.
Niin ja ne huonosti nukutut yöt johtuivat ensiksikin siitä että kaikkien muiden meidän koirien saaman ripulitaudin sai sitten viimeiseksi Vilma-ressukka. Johtaen 40 asteen kuumeeseen ja tiputukseen yön yli (taas suuri kiitos Elinalle avusta!). Tiputusletkua piti käydä tarkistamassa parin tunnin välein, eikä huoli mummosta auttanut juurikaan unen saamiseen. Nyt mummo on taas ihan oma itsensä, tosin hieman kuiva sellainen. Sitä en enää muista mikä aiheutti seuraavan yön unettomuuden (todennäköisesti liian myöhäiseen katsottu elokuva ja tytön yöheräilyt), mutta viime yönä pääsin nukkumaan puolen yön jälkeen, ja unen sain sitten vasta joskus kahden maissa. Ja tietenkin tyttö herätteli pariin otteeseen ja koirat halusivat ulos heti puoli kasin jälkeen. Greit. Toivottavasti ensi yönä selviän vain parilla herätyksellä (yhtäjaksoista 8 tunnin yöunta en ole kahteen vuoteen saanutkaan, mutta onneksi kaikkeen tottuu...).
On se hyvä ettei näin maalla asuessa elämä käy tylsäksi. Eilen meille oli tulossa muutama ystävä vappua juhlimaan ja grillailemaan. Kuten melkein aina ennenkin kun on ollut juhlia tulossa, aloitimme (kolmen maissa) illan odottelun sähkökatkoksella. Eihän siinä mitään, onneksi on valoisaa ja grilli toimii kaasulla. Pikainen soitto kennelpojalle että tuo juomavettä kaupasta. WC:n huuhteluvesi saataisiin hätätapauksessa (hehheh) vaikka lammesta.
Noin puoli neljän maissa huomasin ikkunasta että takametsä/pelto oli sankan valkoisen savun peitossa. Noh, on sitä ennenkin savuteltu naapureita oksien ja roskien polton lomassa... Mutta savu vain lisääntyi. Sitten huomasin naapurit ihmettelemässä hakkuuaukiolla savua. Ja eikös se ollutkin ihan oikea metsäpalo! Ihan tuossa meidän naapurissa. Onneksi voimakas tuuli puhalteli tonttimme ohi, eikä meille päin. Pian metsä vilisikin sekä uteliaita naapureita että palomiehiä.
Sähkö palautui noin puoli seiskan maissa kun metsäpalo oli saatu sammutettua (ja tietenkin juuri kun kennelpoika oli saanut aggregaatin viriteltyä). Palo oli saanut alkunsa kun 20 kV sähkölinja oli katkennut tuulen voimasta (?) ja pudotessaan maahan iskenyt kipinää heinikossa.
Kuvassa näkyy meidän tontin aita sekä takaportti hakkuuaukealle. Aika läheltä liipasi... Mietin jo koirien ja tytön pakkaamista valmiiksi matkailuautoon siltä varalta että tuuli olisi vaihtanut suuntaansa ja olisi pitänyt lähteä evakkoon.
Eiköhän tällä jännityksen määrällä tule taas muutaman kuukauden ajan toimeen...
Viime aikoina olen saanut itseäni niskasta kiinni lukenut muutaman mielenkiintoisen kirjan, sekä katsonut muutaman DVD:n.
Ensimmäinen kirja oli Susan Garrettin "Shaping Success", jossa hän kertoo miten koulutti hypervilkkaasta ja -energisestä Buzz-bordercolliestaan kansallisen agilitymestarin. Kirjassa on vinkkejä lähes kaikenlaisten tilanteiden ratkaisemiseen positiivisesti kouluttamalla (pennun kanssa leikkimisestä kontaktiesteiden opetteluun, lähdössä varastamisesta koira-agression taltuttamiseen). Vaikka kirjaa ei välttämättä voi suoranaisesti sanoa koulutusoppaaksi, sai se ainakin minulla aivonystyrät toimimaan (monen vuoden tauon jälkeen), ja eilen CPUn viimeisissä halliharkoissa pääsin koiran kanssa viimeinkin sisälle halliin niin että se oli rauhallinen, eikä haukkunut (lisää CPUn omassa treeniblogissa).
Toinen kirja jonka olen aloittanut (olen nyt noin puolivälissä) on "Click to Calm, healing the aggressive dog". Tämä kirja pohjautuu myös kirjoittajan omiin kokemuksiin Ben-kultaisennoutajan kanssa (sekä useisiin kirjoittajan asiakkaina olleisiin koiriin). Kirja vaikuttaa hyvältä, siinä on paljon ihan perusasioita koiran opettamisesta käyttäytymään kunnolla. (Taas kävi mielessä että pitäisikö nuo meidän hurtat oikeasti opettaa käyttäytymään kun vieraat tulevat sisälle... tällä hetkellä meinaan meteli on melkoinen, eivätkä ne neljä jalkaa todellakaan pysy maan tasalla. Lisäksi yksi varastaa kaiken syötäväksi olettamansa vieraiden kasseista/taskuista/mistävaan.)
In Focus -DVD oli mukavan hidastempoinen katsottava puolitoistavuotiaan lapsen kanssa, sillä vaikka osa asioista menikin ensimmäisellä kerralla ohi (niin, nalle puh meni nyt syömään, namnam... kyllä, se on äitin silmä ja se on suu...) niin jenkkiläiseen tyyliin toistokerralla sai taas langan päästä kiinni. Vaikkei tässä DVD:ssä varsinaisesti mitään mullistavaa uutta tullut, niin tuli taas kerrattua itsellekin miksi on niin tärkeää että koira on oikeassa vireessä kentällä. Ja tuli vähän ryhtiä siihen omaankin harjoitteluun (lisää tästäkin CPUn omassa treeniblogissa).
Going the Distance vol.1. -DVD taasen keskittyi täysin siihen miten koiraan saa kasvatettua etäisyyttä kentällä ja perustuukin saman nimiseen harjoituskirjaan. Ihan kivoja harjoituksia, mutta jenkkien Gamblers-kisat vaativatkin hieman erilaista ohjausta kuin meillä (Tarkoitus on ohjata koiraa mahdollisimman kaukaa, esteet eivät ole numeroituja vaan ohjaaja saa itse suunnitella radan. Koira saa erilaisia pisteitä suorittamistaan esteistä (myös jos se tekee "omaa rataa", eli ohjaajasta riippumatta)). "Yllättäen" suurin osa koirista DVD:llä oli bordercollieita.
Eilinen vierähti "Agilitykoiran estesuoritusanalyysiperusteet & fyysiset vaatimukset" -seminaarissa. Seminaari oli erittäin antoisa ja selvensi myös miksi Paju (ja yleisesti salukit) ei pidä putkesta, pussista tai kääntymisistä radalla. Seminaarissa käytiin läpi muunmuassa eri rakenteiden vaikutusta koiran kykyyn suoriutua eri esteistä, sekä miten erilainen lihaksisto vaikuttaa koiran suoritukseen. Nyt minulla ei ole muistiinpanoja tässä lähellä, mutta lyhyesti:Paju on lyhytselkäinen (verrattuna "peruskoiraan" ja jalkojen pituuteen, ei siis verrattuna salukin rotumääritelmään) ja erittäin hyvin kulmautunut takaa, joten vaikka sillä on hyvä kiihtyvyys ja nopeus suoralla sekä hyvät "isot" lihakset, niin Pajulta todennäköisesti puuttuu syvät lihakset. Tällöin sen on hankala pitää itseään tasapainossa tiukoissa kulmissa sekä sen joutuessa ryömimään putkeen ja pussiin (sekä myös kepeillä kun pitää taivutella itseään jatkuvasti). (...korjaan itseäni ja asiavirheet tarvittaessa kunhan saan muistiinpanot käsiini)Nyt täytyykin siis ryhtyä kehittämään Pajun syviä lihaksia niin katsotaan josko sen into lisääntyisi fyysisten ominaisuuksien parannuttua.Suosittelen seminaaria lämpimästi kaikille agilitykoiransa terveydestä ja esteiden mahdollisimman turvallisesta suorituksesta kiinnostuneille! Seminaari antaa runsaasti ajattelemista myös olemassaolevan kisakoiran lajiharjoitteluun ja perus- & lihaskunnon ylläpitämiseen. Nyt kun vain aika/into/puhti riittäisi kaikkien mielessä pyörivien ajatusten toteuttamiseen...
...meinaan miksi tuo CPUn ohjaaminen tuntuu välillä niin vaikealta.
Multa puuttuu tällainen:
Nyt kyllä tämä tyttö lähti välittömästi ilmoittautumaan!
