Kotitekoinen fyssarikeskus: nurinpäin käännetty ja jumppamatolla päällystetty lasten lelulaatikko sekä patjalla päällystetty tasapainolauta (pelkällä laudalla ei jalat pysyneet millään).
Tutkimuksessa paljastui että Bugilla on ahtaat takaliikkeet (tämän olen toki tiedostanut itsekin) sekä takaosan hallinta heikko. Lantio/lanne on liikkeessä jäykkä ja siinä löytyi myös lievää epäsymmetriaa, ristiluu on kiertynyt oikealle ja rintarangan keskiosassa oli arkuutta. Jäykkyyttä löytyi myös lannerangasta sivuttaissuuntaisesti.
Käsittelyn jälkeen arkuus hävisi, sekä liikkuvuus oli selkeästi parempi. Jotta tulevaisuudessa vältytään mahdollisilta ongelmilta, aloitamme nyt takaosan tiedostamis-/hallintaharjoitukset.
Joka päivä saa tehdä jalkojen ristikkäisnostoja. Joka toinen päivä taas takajalkojen nostelua niin että etupää on n. 20 cm korkeudella (esim. jakkaralla/rappusilla), sekä pelkkää seisomista takajalat epätasaisella alustalla (esim. tasapainolauta) samassa asennossa. Myös lattialla takajalat tasapainolaudan päällä painonsiirtoja eteen ja taakse pitää tehdä. Näitä kaikkia noin 5-10 toistoa.
Lisäksi aloitamme hyppyseminaarista tutut ponnistusharjoitukset jotta Bugi oppii tuomaan takajalat kunnolla alle ponnistaessaan sekä taipumisharjoitukset epätasaisessa maastossa pienillä ympyröillä.
Eiköhän tässä riitä puuhaa joksikin aikaa, kontrollikäynti sovittiin kuuden viikon päähän.
Smitten Kitchenin "nectarine galette" inspiroi tämän piiraan tekoon. Koska en jaksanut ruveta sillä hetkellä muuntamaan mittayksiköitä deseiksi ja grammoiksi, loppujen lopuksi tässä reseptissä samaa on vain nektariinit ja mantelijauho. Mutta hyvää tuli näinkin, ja erityisen hyvää kermavaahdon kanssa! (Mikä ei olisi hyvää kermavaahdon kanssa....?)
Nektariinipiiras
1 murotaikinapohja (valmis pakaste)
vajaa paketti (ehkä noin 200 g) paistonkestävää vadelmamarmeladia
n. 3 rkl mantelijauhoa
n. 6 rkl sokeria
4-5 nektariinia
n. 1/2 dl mantelilastuja (ei välttämätön, mutta tuo rapeutta)Painele sulanut murotaikinapohja voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pohjalle tasaisesti vadelmamarmeladi. Ripottele mantelijauhot ja n. 3 rkl sokeria marmeladin päälle. Asettele nektariinit kiinno toisiinsa ympyrän muotoon nahkapuoli alaspäin. Ripottele päälle loppu sokeri.
Paista 200 asteisen uunin alatasolla n. 20 minuuttia. Lisää mantelilastut ja paista vielä n. 10-15 minuuttia. Nauti esim. kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.
Viljolla oli eilen fyssarin kontrollikäynti eikä etujaloissa tai lavoissa näkynyt enää lainkaan jälkiä onnettomuudesta. Aavistuksen Viljo oli epävarmempi nostettaessa ristikkäisiä jalkoja (oej-vtj), mutta se olikin ainoa merkki että jotain on tapahtunut. Mutta siis paluulle normaaliin harjoitteluun ja kisaamiseen ei ole esteitä, jihuu!
Jäykkyyttä löytyi kuitenkin selästä ja lannerangasta (saattaa johtua huonoista takakulmauksista), joten siihen saimme erikoisvenytysohjeet joita tulisi lisätä alkulämmittelyyn. Pallojumppaa saa jatkaa ylläpitävästi pari kertaa viikossa, ja siitä pitääkin tyttö huolen koska hänen mielestään on niin hauskaa syöttää pallon päällä tasapainottelevaa Viljoa.
Seuraavaksi (noin kuukauden kuluttua) vien fyssarille Bugin, ihan vaan tarkastettavaksi. Bugin on kuitenkin hankala koota itseään vauhdissa (eikä se enää leiki niin innokkaasti kuin ennen), joten josko Annalta tulisi ihan erityisohjeita miten saadaan Bugin mahdollisia jumeja avatuksi.
Edellisen postauksen syy. Kallein tekemäni piirakka koskaan (jos lasketaan mukaan henkiset säryt, nyyh). Tosin voisin kyllä itsekin napata jos joku tulis mun palaa härkkimään.
*ja koska kukaan ei ollut ymmärtänyt selkokielisestä selostuksestani mitä tässä oikein tapahtui, niin Paju ja Bugi päättivät taistella (eivät koskaan ennen) samasta pudonneesta piirakanpalasesta (Pajukin, huomhuom!). Poika ei osallistunut taisteluun, eikä isäntäväkikään, paitsi karjaisemalla, johon nujakka sitten päättyikin.*
Kuvaa en ehtinyt piiraasta napata, meni parempiin suihin ennen sitä. Mut jos kiinnostaa niin tuolla voi käydä kurkkaamassa. Näytti ihan samalta, paitsi että mulla oli päällä iiiiso kerros vaahtoutuvaa vaniljakastiketta.
Persikka-cremefraichepiirakka
1 valmis piirakkapohja (muro- kauramuro- tms. toimii hyvin) tai voihan tässä hifistellä ja tehdä pohjan ohjeen mukaan
Levitä taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita viileään siksi aikaa kun teet taikinamurun ja täytteen, tai esipaista uunissa. Uuni päälle 190 asteeseen.
taikinamuru:
33 g tomusokeria
1/4 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
6+ kukkuraista rkl jauhoja (mulla meni tosi paljon ennenkuin taikina murustui)
55 g kylmää suolatonta voita leikattu kuutioiksi (oho, mä käytin normaalisuolaista, mut ei haitannu makua!)
Sekoita kuivat aineet keskenään, nypi voi ja kuivat aineet keskenään murumaiseksi seokseksi. Lisää jauhoja jos taikina ei murustu.
täyte:
4-5 kypsää persikkaa (mulla ei ollut kovin kypsiä, mut toimi silti)
4 rkl sokeria
ripaus suolaa
purkki creme fraichea
Lohko persikat sopiviksi lohkoiksi, sekoita sokeri & suola persikoiden joukkoon. Anna muhentua n. 10 minuuttia.
Levitä 2 rkl creme fraichea piirakan pohlalle. Lisää tämän päälle 1/3 muruseoksesta. Lisää persikkapalat haluamaasi muodostelmaan ja pudottele loppu creme fraiche persikoiden päälle. Voit tasoitella jos haluat. Lisää loppu taikinamuru tasaisesti päälle ja laita uuniin n. 50 minuutiksi.
Tarjoile vanilijakastikkeen, -vaahdon tai -jäätelön kanssa. Poista kuitenkin pöydän välittömästä läheisyydestä ensin ahneimmat nelijalkaiset, varsinkin jos pöydässä on mukana alle 2 vuotias ruokaa ympäriinsä heittävä ruokailija.
Nyt oli Pajun vuoro:
Nuo lähimmät kaksi etuhammasta ovat täysin poissa purulinjalta. Ja eläinlääkäriin matkaa tiemme taas...
Eläinlääkärissä Paju rauhoitettiin, kuvattiin ja hammaskivi poistettiin jotta suu olisi mahdollisimman vähäbakteerinen. Kitalaessa oli pieni murtuma (kulmahammas mennyt siitä läpi nenäonteloon? ...jonka takia nenästä tuli siis eka verta), mutta hampaat olivat onneksi tiukasti vielä kiinni.
Olihan kuitenkin kallis piirakanpala. (Kulut vähennetään Atten tulevista viikkorahoista, luulis oppivan että ruoat pidetään pöydällä eikä viskota minne sattuu, nih!)
Hmmm.... oliskohan tuo sittenkin aavistuksen liian tyttömäinen Viljolle...
Viljo ei jostain kumman syystä suostunut makaamaan yksin mallina pallon päällä
joten jouduin käyttämään vastahakoista sijaista mallina.
.
Manuaalisessa käsittelyssä tuli ilmi että vaikka Viljolla ei ole enää kipuja etujalan alueella (hyvähyvä!), sillä on kuitenkin jäykkyyttä ja arkuutta kauttaaltaan rintarangassa sekä kylkiluiden 8-11 alueella. Lihaskireyksiä löytyi lannerangan alueelta, todennäköisesti johtuen suorista takakulmauksista. Hoitosuunnitelma on seuraava:
2 seuraavan viikon aikana:
- lisätään liikuntaa remmissä, lyhyitä juoksulenkkejä
- 2-3 kertaa päivässä, muutaman minuutin ajan tehdyt harjoitukset lavan seudun kehittämiseksi (terveen etujalan nosto, vasemman takajalan nosto, työntö oikealta, kävely hitaasti epätasaisessa maastossa, pallon päällä makaaminen; hypytys, kurkotus ylös-alas-sivuille sekä rauhallinen keinutus puolelta toiselle)
2 viikon kuluttua:
- lisätään remmiliikuntaa, pdennetään juoksulenkkejä, lyhyitä jaksoja vapaata riehumista muiden koirien kanssa
- agilityn ohjausharjoitukset, putki, hypyt rimat erittäin alhaalla
Kuukauden kuluttua:
- jos kaikki hyvin siirrytään normaaliin elämään ja treeniin.
Tyttö (3,5 v) tuo huoneestaan valokuvakehyksen valmiilla mallikuvalla olohuoneeseen ja asettelee sen huolellisesti kajarin päälle.
Tyttö: Jos meidän koirat kuolee, sitten pitää ostaa tämmöinen koira.
Minä: ....gghhnnfggfh.
....että tunnistaako kukaan rotua, joko tässä pitää ruveta kasvattajia tiirailemaan?
Käytiin toiseen kertaan eläinlääkärillä koska jalka ei näyttänyt paranemisen merkkejä. Ihan hitaassa kävelyssä Viljo astui ontuen jalalle, mutta aina kun Viljo seisoi, jalka roikkui ylhäällä. Onneksi kuitenkin eläinlääkärin mukaan jalan ei pitäisi enää olla kovinkaan kipeä, joten nyt aloitetaan hidaskävely-kuurit sekä niskan/lavan alueen jokailtainen hieronta. Myös tasapainolaudalla saa kuulemma varovasti harjoitella tasapainottelemista.
Varasin Viljolle ajan fysioterapeutille juhannuksen jälkeiselle viikolle ja siihen asti pyritään käyttämään se kerran viikossa hierottavana jotta muualla kropassa olevat jumit saadaan auki ennenkuin ne aiheuttavat mitään pysyvämpää.
Ainakin nyt jo tuntuu että parempaan päin ollaan menossa koska Viljo astuu jalalle jo paremmin todella hidasta kävelyä nopeammassakin vauhdissa. Se kylläkin vinkaisee aika herkästi jos joku toinen koira sattuu tuuppimaan tms. mutta voi olla että se on "ennaltaehkäisevää" varoitustakin.
...siltä ainakin tuntui tänään kun pääsin ihan kylmiltäni ohjaamaan auskel Milaa Lägin kisoissa Milan ohjaajan loukattua jalkansa ekalla radalla. Paju oli jo ekalla radalla haahuillut tiensä hylätyksi joten Milan ohjaaminen vei ajatukset kivasti pois Pajun tulevasta toisesta radasta. Sen verran ehdin harjoitella että lämppäriesteillä kokeilin miten Mila jää lähtöön ja kääntyy putkesta. Jo tässä huomasin että saa olla näytöissään tosi ajoissa jos meinaa saada sitä kääntymään ilman iiisoa kaarrosta.
Radalle Milalla oli kova hinku, ja ajattelin jo ettei se millään voi pysyä paikoillaan tuollaisen ratavetovoiman edessä. Mutta hyvin on koira koulutettu sillä siihen se päjähti sivulle istumaan ja lähti vastä käskystä vaikka nytkähteli siihen malliin että menohaluja oli vaikka muille jakaa. Lähdön jälkeen en sitten ehtinytkään enää ajatella vaan yritin vain ehtiä seuraavaan paikkaan suunnitelman mukaan. Kepeillä jäin miettimään että pitäisikö minun olla koiran sivulla vai jättäytyä taakse, ja siinä samassa Mila jätti viimeiset kepit tekemättä ja karkasi pussiin joten saatiin hylky (ehkä Mila aisti mun epävarmuuden?). Otin kepit uusiksi ja sillä kertaa mentiin loppuun asti.
Loppuradalta muistan sen että kontaktien tekoa jännitin (enhän halunut pilata Elinan opettamia hyviä kontakteja hätäilemällä), ja ne tehtiinkin ihan kivasti, tosin Mila taisi olla vähän epävarma koska se piti viedä kädellä osoittamalla oikeaan paikkaan. Sitten taas vaan piti juosta niin pirusti seuraavalle kontaktiesteelle.
On se kyllä aivan ihana otus, sellaista paloa ja intoa lajiin on harvoin päässyt kokeilemaan. Ja tämä kokemus kyllä lyö kiilaa karjakoiran hankintaan (yhtäkkiä tulikin toinen varteenotettava rotuvaihtoehto kehiin, hui!), mutta se taisi ollakin Elinan taka-ajatus päästäessään mut Milan ohjaksiin. Mitä viekkautta!
