tiistaina, joulukuuta 23, 2008
tiistaina, marraskuuta 25, 2008
Must on tuuuulluuuu urheiluhuuulluuuuuuu
Täysin aiheeseen kuulumaton kuva tämän vuoden piparitalostamme.Äsken vielä tuntui että tämänhetkinen urheiluinnostukseni meni tänään vähän liiallisuuksiin. Ensin aamulla jumppattiin stereotyyppisesti kaikkien kotiäitien liikunta-alttarin, eli television edessä puolisen tuntia. Siitä siirryttiin lasten ja koirien kanssa ulos lumileikkeihin (vaunuille piti lapioida kulku-ura, sekä tietenkin tehdä liukumäki sekä lumiukko). Kennelpojan tultua kotiin lähdin puolen tunnin juoksulenkille Viljon kanssa, ja siitä hetkosen kuluttua olikin jo aika rynnätä parin tunnin agilitytreeneihin.
Kyllä oli taivaallista päästä agilitytreeneistä suoraan kuumaan saunaan, ja poikkeuksellisesti jopa ihan itsekseen (poika nukkui ja tyttö oli jo käynyt Kennelpojan kanssa saunassa).
sunnuntaina, marraskuuta 09, 2008
lauantaina, lokakuuta 25, 2008
lauantaina, lokakuuta 04, 2008
Kriikunapiirakka
Tein tänä vuonna ensimmäistä kertaa kriikunoista hillotyyppistä säilykettä ja olen miettinyt että mihin sitä sitten käyttäisi.
Ainakin tässä piirakassa hillo(ke?) on ihan hyvää (muokkasin punaviinimarjapiirakan ohjeesta):
Pohja:
75 g margariinia
3/4 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Päälle:
n. pilttipurkillinen kriikunahillo(ketta)
1 muna
3/4 dl sokeria
Sekoita margariini ja sokeri kulhossa keskenään pohjaa varten. Lisää joukkoon muna ja sekoita. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää sitten koko jauhoseos taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Levitä hillo pohjan päälle tasaisesti. Vatkaa kulhossa keskenään muna ja sokeri ja levitä hillon päälle. Paista uunissa 175C n. 30 min. Tarjoa vaniljajätskin tai vaniljakastikkeen kera.
Ilmeisesti oli ihan hyvää (tein vielä vaniljakreemijauheesta kastikkeen) kun tämän verran oli jäljellä kuvaa ottaessa. Jos joku kysyy niin mä en syönyt neljää palaa. Urp.
Korjaussarja
Kävin Pajun ja lelun kanssa kentällä. Tällä kertaa sain pidättäydyttyä tekemästä mitään ylimääräistä. Otin Pajun kentälle, riehutin lelulla ja otin muurin kerran. Sen jälkeen riehuntaa lelulla ja lelun heitto. Paju oli erittäin innoissaan ja juoksenteli ympäri kenttää heitellen lelua ilmaan. Huh, en sentään yrityksestä huolimatta saanut sitä pilattua!
perjantaina, lokakuuta 03, 2008
Lelun kenttätestaus
Tämän aurinkoisen syyspäivän ainoat sadekuurot osuivat tietenkin siihen kohtaan kun päätin lähteä lasten kanssa kentälle treenaamaan. Onneksi vajan lipan alla seistessä pysyi jokseenkin kuivana.
Viljolle ensin muutama vino lähestyminen kepeille ja palkkaus Cuz-palloilla saalisleikkinä sekä tytöltä myös omat palkat (lihapullaa) Viljolle. Sitten Viljo ulos kentältä ja Paju sisään.
Lelun kanssa riehumista (maata pitkin vetoa ja karkuunpäin juoksua) ja Paju otti kuin ottikin sen suuhunsa ja näytti innostuneelta. Olisi varmaan pitänyt jättää harjoitus tähän ja antaa Pajun voittaa saalis ja syödä lihat. Mut enhän mä tietenkään niin tehnyt. Aattelin että samalla otetaan kerran kepit. Kun se normaalisti tekee ne oikein ja nythän se oli vielä innoissaankin.
Tekikö Paju ne kepit nyt oikein? No ei tietenkään. Ei sitten millään. Jos ei jäänyt joku väli tekemättä niin sitten se lähti kepeiltä liian aikaisin. Oiskohan lelu kuitenkin ollut niin kiinnostava että häiritsi juuri tuon verran? (ja se lelu on vielä niin iso ettei sitä saa oikein mihinkään taskuunkaan, joten kädessä näkyvissä sitä piti kanniskella) Yritin sitten jankata niitä keppejä niin pitkään että Paju kyllästyi ja lähti mieluummin juoksemaan Bugin kanssa (joka riekkui aidan toisella puolella). Tyhmä minä!!!
Verenpaineen noustua oli ihan turha enää tehdä Pajun kanssa mitään joten yritin pelastaa tilannetta päästämällä Pajun ulos ja ottamalla Viljon takaisin kentälle. Nyt riehutin Viljoa sillä Pajun lelulla. Ja voin ainakin sen verran sanoa että jos Paju ei siitä lelusta innostu niin se siirtyy välittömästi Viljon käyttöön. Viljo kyllä osasi arvostaa lelua ja sen sisältämiä sisäfileitä ihan toisella tavalla! Kepeillekin tuli hurjasti lisää vauhtia. Paju reihui aidan ulkopuolella sillä aikaa kun leikitin Viljoa.
Uudestaan Viljo ulos ja Paju sisään. Ja pitikö mun taas yrittää niitä keppejä? No piti tietty. Menikö ne oikein? No ei menneet. Ja taas koira ehti lähteä juoksemaan Bugin kanssa aidan vierustaa kun yritin ottaa keppejä uusiksi. Eikun Paju ulos ja Viljo sisään. Viljolle taas riehuntaa lelun kanssa ja ihanan vauhdikkaat kepit.
Seuraavaksi taas koirien vaihto, mutta tällä kertaa laitoin Bugin kiinni jottei se villitse Pajua aidan takana. Mitäs estettä mä sitten yritinkään sille Pajulle? No keppejä tietty! (Jotkut ne ei koskaan opi, tai ainakin oppivat hyvin hitaasti...) Sen verran helpotin koiran suoritusta että autoin kädellä näyttämällä miten ne välit mennään. Vauhti oli siis suorastaan mitätön. Mutta tästä Paju sai lelun ja se lähti sitä riemastuneena heittelemään ympäri kenttää. Taisi siellä joku tapporavistuskin tulla.
Mitähän Paju tästäkin sessiosta oppi? Todennäköisesti ei yhtään mitään järkevää, eikä ainakaan sitä mitä olisin sille halunut opettaa. Menen nurkkaan häpeämään.
Viljolle ensin muutama vino lähestyminen kepeille ja palkkaus Cuz-palloilla saalisleikkinä sekä tytöltä myös omat palkat (lihapullaa) Viljolle. Sitten Viljo ulos kentältä ja Paju sisään.
Lelun kanssa riehumista (maata pitkin vetoa ja karkuunpäin juoksua) ja Paju otti kuin ottikin sen suuhunsa ja näytti innostuneelta. Olisi varmaan pitänyt jättää harjoitus tähän ja antaa Pajun voittaa saalis ja syödä lihat. Mut enhän mä tietenkään niin tehnyt. Aattelin että samalla otetaan kerran kepit. Kun se normaalisti tekee ne oikein ja nythän se oli vielä innoissaankin.
Tekikö Paju ne kepit nyt oikein? No ei tietenkään. Ei sitten millään. Jos ei jäänyt joku väli tekemättä niin sitten se lähti kepeiltä liian aikaisin. Oiskohan lelu kuitenkin ollut niin kiinnostava että häiritsi juuri tuon verran? (ja se lelu on vielä niin iso ettei sitä saa oikein mihinkään taskuunkaan, joten kädessä näkyvissä sitä piti kanniskella) Yritin sitten jankata niitä keppejä niin pitkään että Paju kyllästyi ja lähti mieluummin juoksemaan Bugin kanssa (joka riekkui aidan toisella puolella). Tyhmä minä!!!
Verenpaineen noustua oli ihan turha enää tehdä Pajun kanssa mitään joten yritin pelastaa tilannetta päästämällä Pajun ulos ja ottamalla Viljon takaisin kentälle. Nyt riehutin Viljoa sillä Pajun lelulla. Ja voin ainakin sen verran sanoa että jos Paju ei siitä lelusta innostu niin se siirtyy välittömästi Viljon käyttöön. Viljo kyllä osasi arvostaa lelua ja sen sisältämiä sisäfileitä ihan toisella tavalla! Kepeillekin tuli hurjasti lisää vauhtia. Paju reihui aidan ulkopuolella sillä aikaa kun leikitin Viljoa.
Uudestaan Viljo ulos ja Paju sisään. Ja pitikö mun taas yrittää niitä keppejä? No piti tietty. Menikö ne oikein? No ei menneet. Ja taas koira ehti lähteä juoksemaan Bugin kanssa aidan vierustaa kun yritin ottaa keppejä uusiksi. Eikun Paju ulos ja Viljo sisään. Viljolle taas riehuntaa lelun kanssa ja ihanan vauhdikkaat kepit.
Seuraavaksi taas koirien vaihto, mutta tällä kertaa laitoin Bugin kiinni jottei se villitse Pajua aidan takana. Mitäs estettä mä sitten yritinkään sille Pajulle? No keppejä tietty! (Jotkut ne ei koskaan opi, tai ainakin oppivat hyvin hitaasti...) Sen verran helpotin koiran suoritusta että autoin kädellä näyttämällä miten ne välit mennään. Vauhti oli siis suorastaan mitätön. Mutta tästä Paju sai lelun ja se lähti sitä riemastuneena heittelemään ympäri kenttää. Taisi siellä joku tapporavistuskin tulla.
Mitähän Paju tästäkin sessiosta oppi? Todennäköisesti ei yhtään mitään järkevää, eikä ainakaan sitä mitä olisin sille halunut opettaa. Menen nurkkaan häpeämään.
torstaina, lokakuuta 02, 2008
Mitä sitä ei tekisi salukin palkkauksen hyväksi...
Tehtävä: Ladataan motivointileluun lisäarvoa.
Välineet:
Välineet:
MM-kisoista ostettu lelu á 25 Eur ja kyllä, sisällä on grillattua porsaan sisäfilettä.Tavoite: Koira syö innosta täristen lihat ja saattaa jopa "tappaa" lelua.
Toteutuma:
Koira syö lihat. Ei värise, tärise eikä varsinkaan tapa.Noo... ehkä laturissa on jotain vikaa. Pitäisköhän käydä lahtaamassa jänes?
maanantaina, syyskuuta 29, 2008
Manssi otti medien hopeaa ämmämmissä!
Chilly ja Stephanie Saksasta ottivat viime viikonlopun MM-kisoissa medien yksilöhopeaa! Aivan upeeta! Tämän parin finaalia jännäsin melkein enemmän kuin suomalaisten (no ei oikeesti), sillä olisihan se kiva saada "oma" rotu palkintopalleille. Ja sinnehän se suhahti toiseksi medikokoisen bordercollien voittaessa. Nyt vielä puuttuu että joku vie salukin joskus palkinnoille...
Itse en päässyt oikein kunnon kannustusfiilikseen koska lapset olivat mukana. Alunperin vanhimman piti mennä hoitoon, mutta aikataulut eivät sitten menneetkään yksiin lastenhoitajan kanssa. Huomio kiinnittyikin enemmän vanhemman vahtimiseen ja nuoremman viihdyttämiseen kuin kisasuoritusten seuraamiseen. Noh, aikaansa kutakin ja tulihan tytölle sentään elämyksiä vaikkei hän juurikaan itse kisan seuraamisesta välittänyt (pojan saamat elämykset olivatkin luokkaa "jalkoja näkyy-vaimeaa mölinää-ruokaa-unta-lisää jalkoja-lisää mölinää-ruokaa-unta-mölinää-jne...."). Siilikoniset korvatulpat näyttivät toimivan tehokkaasti äänenvaimentimena ainakin pojalle, tyttöhän ei sellaisia suostunut korviinsa laittamaan (joo, ei ne taskussa paljon vaimenna). Suurin kiitos tytön viihtymisestä pitkien päivien aikana kuuluu kyllä samalla rivillä istuneille ystäville jotka jaksoivat olla tytön touhuissa mukana. Kiitos!
Ensi vuodelle on kuitenkin hotellit jo varattu Itävallasta, ja lasten/koirienhoitajaa pitääkin alkaa etsiä hetimiten.
Itse en päässyt oikein kunnon kannustusfiilikseen koska lapset olivat mukana. Alunperin vanhimman piti mennä hoitoon, mutta aikataulut eivät sitten menneetkään yksiin lastenhoitajan kanssa. Huomio kiinnittyikin enemmän vanhemman vahtimiseen ja nuoremman viihdyttämiseen kuin kisasuoritusten seuraamiseen. Noh, aikaansa kutakin ja tulihan tytölle sentään elämyksiä vaikkei hän juurikaan itse kisan seuraamisesta välittänyt (pojan saamat elämykset olivatkin luokkaa "jalkoja näkyy-vaimeaa mölinää-ruokaa-unta-lisää jalkoja-lisää mölinää-ruokaa-unta-mölinää-jne...."). Siilikoniset korvatulpat näyttivät toimivan tehokkaasti äänenvaimentimena ainakin pojalle, tyttöhän ei sellaisia suostunut korviinsa laittamaan (joo, ei ne taskussa paljon vaimenna). Suurin kiitos tytön viihtymisestä pitkien päivien aikana kuuluu kyllä samalla rivillä istuneille ystäville jotka jaksoivat olla tytön touhuissa mukana. Kiitos!
Ensi vuodelle on kuitenkin hotellit jo varattu Itävallasta, ja lasten/koirienhoitajaa pitääkin alkaa etsiä hetimiten.
sunnuntaina, syyskuuta 21, 2008
Paju - Bugi 3 - 0
Pajun ja Bugin keskinäisessä agilitykisassa Paju johtaa nyt 3 - 0. Kolme viimeistä kisaa Paju on saanut tuloksen ja Bugi hylkäyksen. Tänäänkin Paju teki tutun ja turvallisen 25+ tuloksen ollen tällä tuloksella neljäs! Läheltä liippaa, melkein päästiin siis palkinnoille!
Kohta Pajua pitää varmaan oikeasti ruveta ohjaamaan, sillä tänäänkin se oli varsin vauhdikas ja jopa juoksi koko loppusuoran kaukana edelläni. Virheet tulivat ajasta sekä puomin kiellosta ja muurin ohituksesta.
Ja ei, tällä kertaa ei ole videota sillä Pajun vuoro oli heti Bugin jälkeen eikä lapsenhoitaja ollut mukana kaitsemassa lapsukaisia. Tehtiin siis Kennelpojan kanssa lastenvaunujen lentävä vaihto maali/lähtölinjalla.
Kohta Pajua pitää varmaan oikeasti ruveta ohjaamaan, sillä tänäänkin se oli varsin vauhdikas ja jopa juoksi koko loppusuoran kaukana edelläni. Virheet tulivat ajasta sekä puomin kiellosta ja muurin ohituksesta.
Ja ei, tällä kertaa ei ole videota sillä Pajun vuoro oli heti Bugin jälkeen eikä lapsenhoitaja ollut mukana kaitsemassa lapsukaisia. Tehtiin siis Kennelpojan kanssa lastenvaunujen lentävä vaihto maali/lähtölinjalla.
perjantaina, syyskuuta 19, 2008
perjantaina, syyskuuta 12, 2008
Väärää hammastahnaa
Lasten ilmaantuminen elämäämme on tuonut uusia, joskus omituisiakin asioita päivittäisiin rutiineihimme. Kuten jokailtainen tähtien nyppiminen pois tytön hammastahnasta. Kyllä, sinisen hammastahnan joukossa on pienen pieniä vaaleita tähtiä. Varmaan ihqua jonkun mielestä (mutta ei ainakaan meidän tytön).
Note to self: osta seuraavaksi jotain muuta hammastahnaa.
Note to self: osta seuraavaksi jotain muuta hammastahnaa.
lauantaina, syyskuuta 06, 2008
Liskojen yö
Vähän väsyttää. Kennelpoika on Briteissä olutmatkalla eikä siis ole täällä hoitamassa öistä koirienpissatusvelvollisuuttaan. Eilen illalla tyttö rauhoittui nukkumaan vasta puoli kahdentoista jälkeen noin puolentoistatunnin sängyssä riekkumisen jälkeen. Pojalla tuli sen jälkeen nälkä, syötin ja nukkumaan pääsin itse noin kahdeltatoista.
Puoli yhdeltä heräsin koiran haukkuun (sellainen harvoin tuleva Vuh, äärimmäisen ärsyttävää jos tiedätte mitä tarkoitan). Kävin karjaisemassa kuiskaten (jottei lapset herää) HILJAA. Puoli kahdelta syötin pojan ja haukku alkoi taas. Koska olin jo hereillä niin päätin käydä päästämässä koirat ulos. Noh lattialta löytyi sitten tietysti pissat. Olisi pitänyt päästää ne jo sillä ensimmäisellä haukkukerralla...
Lattian moppaus, koirat sisälle ja nukkumaan. Neljän-viiden maissa koirat vuhittelee taas. Käyn karjumassa(kuiskaamassa) ne taas hiljaiseksi. Kuudelta sama homma, paitsi että päästän koirat tällä kertaa ulos. Jätän takaoven auki jotta pääsevät sisään ja ulos kun haluavat eivätkä herätä minua. (Joo, on vähän liian kylmä pitää ovia auki, mutta olkoon.)
Kahdeksalta poika haluaa syödä.
Yhdeksältä puhelin soi ja joku haluaa saada Kennelpojalta ATK-apua. (Ja soitti mulle kun ei ole suoraa numeroa Kennelpojalle, aaarrrggghhhh!). Yritän vielä epätoivoisesti palata nukkumaan, mutta poika on heränyt eikä suostu enää nukahtamaan. Tyttö sentään nukahti uudestaan. Luovutan ja nousen ylös.
Onneksi on kahvia.
Puoli yhdeltä heräsin koiran haukkuun (sellainen harvoin tuleva Vuh, äärimmäisen ärsyttävää jos tiedätte mitä tarkoitan). Kävin karjaisemassa kuiskaten (jottei lapset herää) HILJAA. Puoli kahdelta syötin pojan ja haukku alkoi taas. Koska olin jo hereillä niin päätin käydä päästämässä koirat ulos. Noh lattialta löytyi sitten tietysti pissat. Olisi pitänyt päästää ne jo sillä ensimmäisellä haukkukerralla...
Lattian moppaus, koirat sisälle ja nukkumaan. Neljän-viiden maissa koirat vuhittelee taas. Käyn karjumassa(kuiskaamassa) ne taas hiljaiseksi. Kuudelta sama homma, paitsi että päästän koirat tällä kertaa ulos. Jätän takaoven auki jotta pääsevät sisään ja ulos kun haluavat eivätkä herätä minua. (Joo, on vähän liian kylmä pitää ovia auki, mutta olkoon.)
Kahdeksalta poika haluaa syödä.
Yhdeksältä puhelin soi ja joku haluaa saada Kennelpojalta ATK-apua. (Ja soitti mulle kun ei ole suoraa numeroa Kennelpojalle, aaarrrggghhhh!). Yritän vielä epätoivoisesti palata nukkumaan, mutta poika on heränyt eikä suostu enää nukahtamaan. Tyttö sentään nukahti uudestaan. Luovutan ja nousen ylös.
Onneksi on kahvia.
torstaina, elokuuta 28, 2008
Sukkaa, nam!
Kuka on käynyt vaihtamassa meidän nirson hienohelmasalukin ahne p******seen?!?! Tunnusta heti!
Tänään nähtiin sitten sekin ihme että saluki syö sukan. SUKAN! Myönnettäköön että sukan sisällä oli nakkeja, mutta silti...
Onneksi suolapallo teki tehtävänsä ja saatiin sukka tulemaan samaa kautta ulos kun se menikin.
Tänään nähtiin sitten sekin ihme että saluki syö sukan. SUKAN! Myönnettäköön että sukan sisällä oli nakkeja, mutta silti...
Onneksi suolapallo teki tehtävänsä ja saatiin sukka tulemaan samaa kautta ulos kun se menikin.
sunnuntaina, elokuuta 17, 2008
Aiwan waltawa wauhti!
...nimittäin salukilla eilen Lohjan kisoissa. Kerrassaan mahtava rata, Paju teki kontaktiesteet hyvin (!), hyppäsi renkaan hienosti (!!) ja irtosi putkiin (!!!). Radalla ei ollut keinua ja rataprofiili oli hyvin virtaava. Sadekin lakkasi juuri sopivasti maksiykkösten ajaksi. Ainoa virhe tuli muurilla kun jätin koiran selän taakse ja Paju seurasi omaa linjaani muurin ohi (emmekä ole kyllä muuria juuri harjoitelleetkaan, täytyykin kasata se kotikentälle heti ensi tilassa).
Bugi juoksi Kennelpojan kanssa hienosti, vain kepeiltä tuli kymppi (+aikavirhettä) kun Bugi ei millään olisi malttanut pujotella kaikkia välejä. Muuten meno näytti hallitulta ja sujuvalta.
Viljon radat menivät suht hyvin, ekalla radalla putosi toinen rima kun vedätin liikaa ja tuomarin käden noston huomatessani otin sitten kontaktit ilman kiirettä (eli tuli myös yliaikaa). Toisella radalla selvisimme ilman ratavirheitä, mutta yliaikaa tuli hieman yli sekunti (sekin johtui pääosin hitaasti tehdyistä kontakteista). Erittäin iloinen olin onnistuneesta poispäin käännöksestä, sillä se on ollut meille todella hankala ohjausliike.
CPUlla Kennelpoika otti tuplahyllyt, tosin ekalla radalla meno näytti epäilyttävän hyvältä.
Kisapaikalla oli taas kerran mukavaa vaikka vettä vihmoi välillä melkein vaakatasossa. Lämmin ja kuiva matkailuauto sekä mummi mukana lapsenvahtina ovat ylellisyyksiä joiden avulla pitkä kisapäivä näyttää sujuvan kaikkien osalta mahdollisimman mukavasti.
Bugi juoksi Kennelpojan kanssa hienosti, vain kepeiltä tuli kymppi (+aikavirhettä) kun Bugi ei millään olisi malttanut pujotella kaikkia välejä. Muuten meno näytti hallitulta ja sujuvalta.
Viljon radat menivät suht hyvin, ekalla radalla putosi toinen rima kun vedätin liikaa ja tuomarin käden noston huomatessani otin sitten kontaktit ilman kiirettä (eli tuli myös yliaikaa). Toisella radalla selvisimme ilman ratavirheitä, mutta yliaikaa tuli hieman yli sekunti (sekin johtui pääosin hitaasti tehdyistä kontakteista). Erittäin iloinen olin onnistuneesta poispäin käännöksestä, sillä se on ollut meille todella hankala ohjausliike.
CPUlla Kennelpoika otti tuplahyllyt, tosin ekalla radalla meno näytti epäilyttävän hyvältä.
Kisapaikalla oli taas kerran mukavaa vaikka vettä vihmoi välillä melkein vaakatasossa. Lämmin ja kuiva matkailuauto sekä mummi mukana lapsenvahtina ovat ylellisyyksiä joiden avulla pitkä kisapäivä näyttää sujuvan kaikkien osalta mahdollisimman mukavasti.
torstaina, elokuuta 14, 2008
maanantaina, elokuuta 11, 2008
Myydään muriseva pikku peto
Tänään Kennelpojan tyhjentäessä postilaatikkoamme löytyi postien seasta nätille vaaleanpunaiselle paperille kirjoitettu tulenkatkuinen viesti naapuriltamme. Veeran itseaiheutetut karkureissut olivat innoittaneet uudehkot naapurimme kaunokirjallisuuden polulle (hyvä että olikin, mieluiten itsekin pitäisin tuon otuksen aitojemme sisäpuolella) ja lapussa kerrottiin "murisevan pikku pedon" varastavan ruokaa ja pissivän talonseinustalle.
Kennelpoika lähti välittömästi hyvittelemään tilannetta lahjukseksi tarkoitettu punaviinipullo kourassa, sekä kyselemään menetettyjen ruokien vahingonkorvausvaadetta. Onneksi varastettu ruoka osoittautui syödyn jugurttipurkin jämiksi ja naapuruussuhteet saatiin palautettua ilman sen suurempia korvauksia.
Nyt kennelpoika on trimmaamassa aitojen sisäpuolia, josko sieltä löytyisi Veeran viimeisin karkuaukko(aukot). Ja tarttis varmaan taas kerran viritellä paimenpoikaan sähköt.
P.S. Myydään hämmästyttävän pirteässä kunnossa oleva kuuro mutta erittäin ahne manssivanhus.
P.S.2. Vain maahankaivetulla panssariaidalla ympäröityyn pihaan.
P.S.3. Ruoatkin mielellään lukituissa kaapeissa.
Kennelpoika lähti välittömästi hyvittelemään tilannetta lahjukseksi tarkoitettu punaviinipullo kourassa, sekä kyselemään menetettyjen ruokien vahingonkorvausvaadetta. Onneksi varastettu ruoka osoittautui syödyn jugurttipurkin jämiksi ja naapuruussuhteet saatiin palautettua ilman sen suurempia korvauksia.
Nyt kennelpoika on trimmaamassa aitojen sisäpuolia, josko sieltä löytyisi Veeran viimeisin karkuaukko(aukot). Ja tarttis varmaan taas kerran viritellä paimenpoikaan sähköt.
P.S. Myydään hämmästyttävän pirteässä kunnossa oleva kuuro mutta erittäin ahne manssivanhus.P.S.2. Vain maahankaivetulla panssariaidalla ympäröityyn pihaan.
P.S.3. Ruoatkin mielellään lukituissa kaapeissa.
lauantaina, elokuuta 09, 2008
Omituinen päivä!
Paju tässä pitkästä aikaa moi! Piti ihan tarttua näppäimistöön kun tänään oli niin kummallinen päivä. Aamu alkoi ihan normaalisti (herääminen, laiska lönkytys ulos pissalle ja takaisin sohvalle jatkamaan unia) ja kuten monena viikonlopun aamuna aiemminkin, ihmiset alkoivat pakata autoa. Luulin asian olevan sillä selvä, lähdemme siis joko agilitykilpailuihin tai näyttelyyn.
Automatkan aikana otin nokoset, ja vasta perille päästyämme huomasin hommassa jotain epäilyttävää. Paikanpäällä oli liian hiljaista ja vähäväkistä. Eikä esteitäkään näkynyt missään. Emäntä jutteli hetken joutavia erään tädin kanssa, ja minä keskityin ihailemaan ympäröivän metsikön vihreän eri vivahteita. Tainiin, kävin tervehtimässä sitä tätiäkin kun täti näytti niin ilahtuneelta minut tavatessaan. Mikä oli tietysti itsestäänselvyys sillä eihän näin upeaa salukia usein tule vastaan.
Video
Samainen täti innostui minut tavattuaan suuresti isosta vihreästä matolelusta, ja kohteliaisuudesta teeskentelinkin olevani etäisesti kiinnostunut siitä. Aika lyhytpinnainen se täti kyllä oli luonteeltaan sillä hän kyllästyi lelulla leikkimiseen suhteellisen pian. Onneksi hänellä ei kuitenkaan ollut jäljelle jäävää resurssinvartiointipiirrettä sillä tuo oma ihmiseni nappasi lelun tädiltä ja lähti juoksentelemaan ympäri kenttää matoa heilutellen. Yritin yleisölle vihjaista ettei tuo suinkaan ollut jokapäiväistä, mikä lie auringonpistos käynyt tuon ihmiseni päänuppiin. Jolkottelin kuitenkin riehuvan emäntäni perässä varmistaakseni että hän toipuu kohtauksestaan. Yritin myös saada häntä rauhoittumaan, sillä eihän sellaista menoa kestänyt katsella salukikaan. Eteeni pudotettiin myös tennispallo, josta totesin että tennispallohan se siinä. Emäntä vaikutti jotenkin tyytymättömältä reaktiooni, en tiedä mitä sillä pallolla olisi pitänyt tehdä, jonglöörata vai?
Video
Sen jälkeen metsästä tuli aika omituinen ihminen. Sillä oli lippis, mutta ei jalkoja, ja se piti omituista kolinaa. Se vaikutti kääpiöltä, mutta ollakseni poliittisesti korrekti sanon että se vaikutti jalasten päällä istuvalta lyhytkasvuiselta ihmiseltä. Katsoin parhaaksi ottaa muutaman askeleen taaksepäin kun otus vaan tuli ja tuli kohti (aika epäkohteliasta). Lopulta se pysähtyi emännän viereen jolloin kävin sitä nuustamassa varovasti takaapäin. Samassa tajusin että otus oli kelkka jossa oli vaatemytty päällä! Mitä huiputusta tämä tällainen on?
Video
Seuraavaksi luulin jo että me lähdemme pois tuosta omituisesta paikasta, mutta kulman takaa hyppäsikin joku setä estämään meidän matkaa ja heilutti pitkää keppiä meitä uhaten! Hetken aikaa mietin että onko se setä oikeasti tosissaan, sitten katsoin parhaimmaksi varmuuden vuoksi väistää takaoikealle, hieman emännän taakse. Helpotukseni oli suunnaton kun setä heittikin kepin pois ja osoittautui ihan kivaksi hemmoksi.
Video
Käydessämme emännän kanssa pikku lenkillä ensin eteen lehahti jätesäkki, ja sitten öljytynnyri meinasi vieriä päällemme. Että hyvät kanssasisaret, jos käytte noissa metsissä lenkillä niin varautukaa kaikenlaiseen ihmisen roskaamisen aikaansaamaan häiriöön! Yritin emännälle vihjaista että ne roskat voisi kerätä pois ettei joku vaikka pelästy niitä yhtäkkiä kohdatessaan, muttei emäntä (taaskaan) ottanut kuuleviin korviinsa.
Video
Ajattelin jo pääseväni autoon kuivattelemaan (tässä vaiheessa satoi aika rankasti), mutta emäntäni päättikin leikkiä piilosta kentällä olevassa vajassa. Ajatelkaa, kesken kaiken se vain ampaisi piiloon! Aina saa hävetä... Siellä se istui pimeässä nurkassa tuolissa, kävin ainakin kolme kertaa kulman takaa sitä kurkkimassa, mutta ei se tajunut sieltä mihinkään lähteä. Luuli todennäköisesti olevansa ovelassakin piilossa. Sitten emäntää varmaankin alkoi pelottaa ja hän alkoi huudella minua, joten kävin sen ressukan sitten hakemassa pois sieltä.
Emäntä jätti minut kiinni seinään siksi aikaa kun kävi jossain (todennäköisesti kahvilla). Ja aatelkaa, se sama täti joka innostui siitä madosta oli metsästä löytänyt jonkun risun ja tuli sitä heiluttaen minua treffaamaan! En oikein tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua, joten en suhtautunut mitenkään. Ennenkaikkea on muistettava säilyttää tyyni ja arvokas olemus.
Video
Teimme vielä vihoviimeisen lenkin kentällä, jonka aikana kuului pari laukausta, mutta niihin tuskin jaksoin reagoida. Aloin jo kyllästyä tuohon kaikkeen päättömään toimintaan, varsinkin kun olin jo läpimärkä.
Video
Vielä piti jäädä kuuntelemaan "tuomio". Toimintakyky oli kuulemma pieni, eikä minulla ole tädin mukaan juurikaan moottoria. No haloo, enhän minä nyt mikään ruohonleikkuri ole! Onneksi olin myös epäterävä, sillä olisihan se kurja joutua laastaroimaan sormiaan joka kerta kuin minua rapsuttelee.
Vielä viimeiseksi ennenkuin lähdimme kotiin minua pistettiin piikillä, emäntä puhui jotain dna-näytteestä... Anna mun kaikki kestää. Onneksi tämän jälkeen lähdimme mummilaan kylään jossa sain syödä lattialla lojuvat kissanruoat. Niiden voimin alan pikkuhiljaa toipua tämän päivän omituisista koetuksista!
Luonnetesti 09.08.08 (Suomen Salukikerho ry)
tuomarit Marja Malmisalo ja Jorma Piiroinen
Aziz Siah
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
tulos +93
Automatkan aikana otin nokoset, ja vasta perille päästyämme huomasin hommassa jotain epäilyttävää. Paikanpäällä oli liian hiljaista ja vähäväkistä. Eikä esteitäkään näkynyt missään. Emäntä jutteli hetken joutavia erään tädin kanssa, ja minä keskityin ihailemaan ympäröivän metsikön vihreän eri vivahteita. Tainiin, kävin tervehtimässä sitä tätiäkin kun täti näytti niin ilahtuneelta minut tavatessaan. Mikä oli tietysti itsestäänselvyys sillä eihän näin upeaa salukia usein tule vastaan.
Video
Samainen täti innostui minut tavattuaan suuresti isosta vihreästä matolelusta, ja kohteliaisuudesta teeskentelinkin olevani etäisesti kiinnostunut siitä. Aika lyhytpinnainen se täti kyllä oli luonteeltaan sillä hän kyllästyi lelulla leikkimiseen suhteellisen pian. Onneksi hänellä ei kuitenkaan ollut jäljelle jäävää resurssinvartiointipiirrettä sillä tuo oma ihmiseni nappasi lelun tädiltä ja lähti juoksentelemaan ympäri kenttää matoa heilutellen. Yritin yleisölle vihjaista ettei tuo suinkaan ollut jokapäiväistä, mikä lie auringonpistos käynyt tuon ihmiseni päänuppiin. Jolkottelin kuitenkin riehuvan emäntäni perässä varmistaakseni että hän toipuu kohtauksestaan. Yritin myös saada häntä rauhoittumaan, sillä eihän sellaista menoa kestänyt katsella salukikaan. Eteeni pudotettiin myös tennispallo, josta totesin että tennispallohan se siinä. Emäntä vaikutti jotenkin tyytymättömältä reaktiooni, en tiedä mitä sillä pallolla olisi pitänyt tehdä, jonglöörata vai?
Video
Sen jälkeen metsästä tuli aika omituinen ihminen. Sillä oli lippis, mutta ei jalkoja, ja se piti omituista kolinaa. Se vaikutti kääpiöltä, mutta ollakseni poliittisesti korrekti sanon että se vaikutti jalasten päällä istuvalta lyhytkasvuiselta ihmiseltä. Katsoin parhaaksi ottaa muutaman askeleen taaksepäin kun otus vaan tuli ja tuli kohti (aika epäkohteliasta). Lopulta se pysähtyi emännän viereen jolloin kävin sitä nuustamassa varovasti takaapäin. Samassa tajusin että otus oli kelkka jossa oli vaatemytty päällä! Mitä huiputusta tämä tällainen on?
Video
Seuraavaksi luulin jo että me lähdemme pois tuosta omituisesta paikasta, mutta kulman takaa hyppäsikin joku setä estämään meidän matkaa ja heilutti pitkää keppiä meitä uhaten! Hetken aikaa mietin että onko se setä oikeasti tosissaan, sitten katsoin parhaimmaksi varmuuden vuoksi väistää takaoikealle, hieman emännän taakse. Helpotukseni oli suunnaton kun setä heittikin kepin pois ja osoittautui ihan kivaksi hemmoksi.
Video
Käydessämme emännän kanssa pikku lenkillä ensin eteen lehahti jätesäkki, ja sitten öljytynnyri meinasi vieriä päällemme. Että hyvät kanssasisaret, jos käytte noissa metsissä lenkillä niin varautukaa kaikenlaiseen ihmisen roskaamisen aikaansaamaan häiriöön! Yritin emännälle vihjaista että ne roskat voisi kerätä pois ettei joku vaikka pelästy niitä yhtäkkiä kohdatessaan, muttei emäntä (taaskaan) ottanut kuuleviin korviinsa.
Video
Ajattelin jo pääseväni autoon kuivattelemaan (tässä vaiheessa satoi aika rankasti), mutta emäntäni päättikin leikkiä piilosta kentällä olevassa vajassa. Ajatelkaa, kesken kaiken se vain ampaisi piiloon! Aina saa hävetä... Siellä se istui pimeässä nurkassa tuolissa, kävin ainakin kolme kertaa kulman takaa sitä kurkkimassa, mutta ei se tajunut sieltä mihinkään lähteä. Luuli todennäköisesti olevansa ovelassakin piilossa. Sitten emäntää varmaankin alkoi pelottaa ja hän alkoi huudella minua, joten kävin sen ressukan sitten hakemassa pois sieltä.
Emäntä jätti minut kiinni seinään siksi aikaa kun kävi jossain (todennäköisesti kahvilla). Ja aatelkaa, se sama täti joka innostui siitä madosta oli metsästä löytänyt jonkun risun ja tuli sitä heiluttaen minua treffaamaan! En oikein tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua, joten en suhtautunut mitenkään. Ennenkaikkea on muistettava säilyttää tyyni ja arvokas olemus.
Video
Teimme vielä vihoviimeisen lenkin kentällä, jonka aikana kuului pari laukausta, mutta niihin tuskin jaksoin reagoida. Aloin jo kyllästyä tuohon kaikkeen päättömään toimintaan, varsinkin kun olin jo läpimärkä.
Video
Vielä piti jäädä kuuntelemaan "tuomio". Toimintakyky oli kuulemma pieni, eikä minulla ole tädin mukaan juurikaan moottoria. No haloo, enhän minä nyt mikään ruohonleikkuri ole! Onneksi olin myös epäterävä, sillä olisihan se kurja joutua laastaroimaan sormiaan joka kerta kuin minua rapsuttelee.
Vielä viimeiseksi ennenkuin lähdimme kotiin minua pistettiin piikillä, emäntä puhui jotain dna-näytteestä... Anna mun kaikki kestää. Onneksi tämän jälkeen lähdimme mummilaan kylään jossa sain syödä lattialla lojuvat kissanruoat. Niiden voimin alan pikkuhiljaa toipua tämän päivän omituisista koetuksista!
Luonnetesti 09.08.08 (Suomen Salukikerho ry)
tuomarit Marja Malmisalo ja Jorma Piiroinen
Aziz Siah
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
tulos +93
lauantaina, elokuuta 02, 2008
Pehmeä lasku agilityn pariin
Noin puolen vuoden totaalisen tauon jälkeen pääsimme viimeinkin agilitaamaan taas kunnolla (Hiiden Haukkujen kisoihin). Olin ilmoittanut Pajun, Bugin ja Viljon, mutta sitten iski kesäflunssa. Onneksi kennelpoika suostui ohjaamaan Bugia, joten itselleni jäi vain Paju ja Viljo.
Pajun rata meni ihan kivasti, suht vauhdikkaasti (Pajuksi), rengas tehtiin ihan ensimmäisellä yrittämällä, putkiin Paju meni jopa innoissaan ja siellä sun täällä intouduttiin jopa muutaman laukka-askeleen verran. Vanha keinuongelma nosti taas päätään ja sen suorittamiseen meni aikaa. Kepit oli toinen virheen paikka, en saanut koiraa millään kääntymään toiseen väliin ennenkuin otin kunnon käsiohjauksen käyttöön. Ratavirhepisteitä tuli viitisentoista ja aikavirhettä yli kolmekymmentä sekunttia joten saldo oli vähän yli 50 vp. Ja video uteliaille:
Pajun rata meni ihan kivasti, suht vauhdikkaasti (Pajuksi), rengas tehtiin ihan ensimmäisellä yrittämällä, putkiin Paju meni jopa innoissaan ja siellä sun täällä intouduttiin jopa muutaman laukka-askeleen verran. Vanha keinuongelma nosti taas päätään ja sen suorittamiseen meni aikaa. Kepit oli toinen virheen paikka, en saanut koiraa millään kääntymään toiseen väliin ennenkuin otin kunnon käsiohjauksen käyttöön. Ratavirhepisteitä tuli viitisentoista ja aikavirhettä yli kolmekymmentä sekunttia joten saldo oli vähän yli 50 vp. Ja video uteliaille:
Kennelpojan rata Bugin kanssa meni enimmäkseen yleisön hauskuuttamiseksi, mutta innoitti miehen kuitenkin uudelleen lajin hellään huomaan. Tarkoituksena on kuulemma harkata ja kisata Bugin ja CPUn kanssa lähitulevaisuudessa (kotikentällä ovat jo käyneet kertaalleen harjoittelemassa!)
Viljon rata oli ihan ok, flunssa vei voimat jaloista viimeisillä esteillä (toivottavasti se oli flunssa, olisi karmeata huomata olevansa oikeasti noin huonossa kunnossa...), joten Viljo pääsi pyörähtelemään edessäni ilman selvää suuntimaa parissakin kohtaa. Pituudelta tuli kosketusvirhe ja keinu oli lentokeinu, joten 10 vp radalta sekä jonkin verran yliaikaa. Erityisen positiivista oli että kaikki kontaktit (paitsi se lentokeinu) otettiin erittäin mallikkaasti! Videoita ei ole muista kuin Pajun radasta sillä muistikortti täyttyi juuri parahiksi...
Viljon rata oli ihan ok, flunssa vei voimat jaloista viimeisillä esteillä (toivottavasti se oli flunssa, olisi karmeata huomata olevansa oikeasti noin huonossa kunnossa...), joten Viljo pääsi pyörähtelemään edessäni ilman selvää suuntimaa parissakin kohtaa. Pituudelta tuli kosketusvirhe ja keinu oli lentokeinu, joten 10 vp radalta sekä jonkin verran yliaikaa. Erityisen positiivista oli että kaikki kontaktit (paitsi se lentokeinu) otettiin erittäin mallikkaasti! Videoita ei ole muista kuin Pajun radasta sillä muistikortti täyttyi juuri parahiksi...
torstaina, heinäkuuta 31, 2008
Kenneltytön koulutus on käynnistynyt
Aloitimme hihnassakuljetustreenillä ja tästä on tarkoitus siirtyä pikkuhiljaa luoksetuloon. Juustonpalat toimivat hyvin palkkana. Molemmille osapuolille.
maanantaina, heinäkuuta 21, 2008
Kennelpoika pääsi miehen ikään
Viime viikonloppuna pääsi kennelpoika miehen ikään, Onnea Onnea!
Tässä perinteinen kakkukuva:
lauantaina, kesäkuuta 28, 2008
lauantaina, kesäkuuta 21, 2008
Hauskaa Juhannusta!
Raparperi-mansikka -tuorejuustokakku(resepti löytyy täältä, lisäsin vielä täytteeseen paaaljon mansikanpaloja)
maanantaina, kesäkuuta 16, 2008
Paju vs. traktori
Paju: Tämä on minun kasani!Traktori: ...
Paju: Minä en ainakaan liiku tästä mihinkään.
Traktori: ...
Paju: Kehtaatkin vielä tuijottaa siinä!
Traktori: ...
Paju: Tästä kasasta ei hiekanmurunenkaan liiku mihinkään ilman minun lupaani!
Traktori: ...
Paju: Mitä, eikö sinulla ole mitään sanottavaa tähän asiaan?
Traktori: ...
Paju: Enkö minä ole mielestäsi edes vastauksen arvoinen?!
Traktori: ...
Paju: Pidä tunkkis!
sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2008
Takkahuoneen tuunausta
...taino ainoastaan lattian, muuten vaan siivottiin yleisilmettä.
Tästä lähdettiin aamulla kun oltiin huone tyhjennetty, kaukaa katsottuna ei parketti näytä niin pahalta:
Mutta lähikuva kertoo karun totuuden:
Lattia hiottiin ja lakattiin nelisen vuotta sitten, joten tällaisessa koiraperheessä se ei oikein tuppaa kestämään. Varsinkin kun takkahuoneen läpi kuljetaan takaovesta kylpyhuoneeseen pesulle ja kaikki kura/hiekka/muta jää siihen matkanvarrelle.
Päätimmekin sitten vaihtaa muovimattoon, tässä parin tunnin aherruksen tulos (pikkuinsinööri tarkastuskierroksella):
Tästä lähdettiin aamulla kun oltiin huone tyhjennetty, kaukaa katsottuna ei parketti näytä niin pahalta:
Mutta lähikuva kertoo karun totuuden:
Lattia hiottiin ja lakattiin nelisen vuotta sitten, joten tällaisessa koiraperheessä se ei oikein tuppaa kestämään. Varsinkin kun takkahuoneen läpi kuljetaan takaovesta kylpyhuoneeseen pesulle ja kaikki kura/hiekka/muta jää siihen matkanvarrelle.
Päätimmekin sitten vaihtaa muovimattoon, tässä parin tunnin aherruksen tulos (pikkuinsinööri tarkastuskierroksella):
sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2008
Onnea Nastalle!
CPUn ja Bugin äippä Nasta (Fin, S & Est Mva EuVW-06 PPR1 TK1 BH Pikkupaimenen Creme Vanilla) täytti 11 vuotta 25. toukokuuta!
Ja tämä samainen muori näytti 1.6. Piteåssa närhen munat nuoremmilleen ja nappasi sertin tullen samalla ensimmäisenä suomalaisena bordercolliena Ruotsin muotovalioksi! Upeaa! (Ja Ruotsissahan ei ilman paimentulosta voi valioksi tulla.)
Ja tämä samainen muori näytti 1.6. Piteåssa närhen munat nuoremmilleen ja nappasi sertin tullen samalla ensimmäisenä suomalaisena bordercolliena Ruotsin muotovalioksi! Upeaa! (Ja Ruotsissahan ei ilman paimentulosta voi valioksi tulla.)
keskiviikkona, toukokuuta 21, 2008
Uusi mullistava rotu!
Vuosien kehitystyö on viimeinkin saanut aikaan tuulennopean, elegantin, mutta samalla maailman älykkäimmän paimentavan näöllä metsästävän rodun. Esittelemme ylpeänä... bordukin!
Kuva: Elina Lammikeskiviikkona, toukokuuta 14, 2008
Karkulaisia
Taisi Dino kertoa maanantaisella vierailullaan Pajulle ja Viljolle niin mahtavia juttuja karkumatkastaan että omat sankarimme päättivät ottaa Dinosta mallia.
Vähän aikaa sitten soi ovikello (todella harvinaista näin keskellä päivää) ja kun avasin oven, tiedusteli vieras naisihminen ovella että josko nämä kaksi kaverusta kuuluvat meille (Paju loikki iloisena sisälle ja Viljo juoksi lähimetsästä luokse). Olivat iloisena loikkineet keskenään tuolla Vanhakyläntiellä asti ja Paju oli sitten melkein syliin hypännyt kun oli nähnyt ihquja ihmisiä siellä. Viljo ei sentään ollut mennyt taputeltavaksi asti, mutta oli kuitenkin lähtenyt seuraamaan kun "naapuri" (noh, samalta kylältä kuitenkin) oli lähtenyt tuomaan Pajua tänne. En huomanut kysyä että mistä hän tajusi tänne keskelle metsää lähteä koiria tuomaan, mutta onhan tämäkin yksi tapa tutustua uusiin asukkeihin...
Lähdin sitten tarkistamaan portit ja eikös ison portin sivussa oleva pikkuportti ollut alareunastaan auki. Tämä ei itse asiassa ollut ensimmäinen kerta kun joku koirista tuosta portista karkaa (Paju osaa vetää portin alareunan auki jolloin siitä juuri ja juuri mahtuu luikahtamaan). Yleensä tuossa portissa on rautalanka kierrettynä alareunan ympäri juuri siitä syystä ettei sitä pystyisi vetämään auki, mutta nyt puutarhahommien aikaan se oli jäänyt laittamatta paikoilleen. Onneksi Kennelpojalla on työn alla kunnon rautaportti tuon puisen tilalle, joten parannusta tilanteeseen on luvassa!
Vähän aikaa sitten soi ovikello (todella harvinaista näin keskellä päivää) ja kun avasin oven, tiedusteli vieras naisihminen ovella että josko nämä kaksi kaverusta kuuluvat meille (Paju loikki iloisena sisälle ja Viljo juoksi lähimetsästä luokse). Olivat iloisena loikkineet keskenään tuolla Vanhakyläntiellä asti ja Paju oli sitten melkein syliin hypännyt kun oli nähnyt ihquja ihmisiä siellä. Viljo ei sentään ollut mennyt taputeltavaksi asti, mutta oli kuitenkin lähtenyt seuraamaan kun "naapuri" (noh, samalta kylältä kuitenkin) oli lähtenyt tuomaan Pajua tänne. En huomanut kysyä että mistä hän tajusi tänne keskelle metsää lähteä koiria tuomaan, mutta onhan tämäkin yksi tapa tutustua uusiin asukkeihin...
Lähdin sitten tarkistamaan portit ja eikös ison portin sivussa oleva pikkuportti ollut alareunastaan auki. Tämä ei itse asiassa ollut ensimmäinen kerta kun joku koirista tuosta portista karkaa (Paju osaa vetää portin alareunan auki jolloin siitä juuri ja juuri mahtuu luikahtamaan). Yleensä tuossa portissa on rautalanka kierrettynä alareunan ympäri juuri siitä syystä ettei sitä pystyisi vetämään auki, mutta nyt puutarhahommien aikaan se oli jäänyt laittamatta paikoilleen. Onneksi Kennelpojalla on työn alla kunnon rautaportti tuon puisen tilalle, joten parannusta tilanteeseen on luvassa!
lauantaina, huhtikuuta 19, 2008
Intopalleron proudly presents; Kennelpoika Jr
Julkaisupäivämäärä: 16.4.2008 klo 7:20Strategiset mitat: 3390 g ja 48 cm
lauantaina, huhtikuuta 12, 2008
Paju on kotona!
Paju on jälleen kotona! "Omalle" sohvalle päästyään se huokaisi syvään ja otti pienet nokoset.
Hankalinta on yllättäen ollut antaa Pajulle lepäämisrauha, sillä tyttö kulkee varjona Pajun perässä, halii ja hokee "ihana Taju". On tainnut olla pieni ikävä!
maanantaina, huhtikuuta 07, 2008
tiistaina, huhtikuuta 01, 2008
Bugi vastaa haasteeseen
Easy haastoi mut kertomaan 7 totuutta itsestäni, niinkuin Viljo ja Paju on jo tehneet!
1. Mulla on kuulemma vain kaksi vaihdetta, meen joko täysillä tai sitten mä nukun. Mitä sitä turhaan tuhlaamaan aikaa puolitehoiseen toimintaan, kun voi mennä lujaakin!
2. Edelliseen liittyen isäntäväki nauraa mulle kun sisälle tullessani en vältsisti ehdikään pysähtymään ennen seinää. Täällä on ikävän liukkaat parkettilattiat meinaan, mut onneksi mä saan niihin tehtyä yleensä vähän kitkapintaa kynsilläni. Vuoden kuluttua täällä varmasti pysyy jo hyvinkin pystyssä!
3. Jostain kumman syystä ulos mennessä mä joudun kiltisti odottamaan että kaikki muut menevät määrätyssä järjestyksessä ulos ensin. Mä aiheutan muuten kuulemma kaaoksen ovensuussa. Erityisesti yritän kuulemma estää siskopuolen (CPU) ulostautumista...
4. Mun elämäntehtäväni onkin pitää tuo siskopuoli kurissa ja nuhteessa. Vaikka tuo isäntäväki yrittää sanoa että ei se sisko edes yritä tehdä mitään niin mistä sen tietää vaikka joskus se sais päähänsä kyseenalaistaa mun auktoriteetin?! Siks mä ennakoin jo nyt ettei sille edes tule mieleen minkäänlainen nenille hyppiminen.
5. Pajusta tykkään kovasti, sen kanssa on kiva touhuta ja juosta. Sen sijaan Veerasta ei ole mitään iloa kun se vaan kaivaa myyriä kaiket päivät ja Viljo se vasta ärsyttävä pikkutirriäinen onkin. Vaikka se kuvittelee olevansa kovinkin kovis, niin ei se mulle kyllä pärjää!
6. Kun ollaan ulkona niin mulla menee kaikki aika siihen että tuijotan CPUa ettei se vaan tee mitään tyhmää. Jos se innostuukin juoksemaan niin mä laitan sen heti ruotuun!
7. Musta on ihan tylsää että mä en saa olla paljoa sohvilla isäntäväen kanssa... kun mä kuulemma heti omin ne ja murisen sitten noille muille koirille jos ne tulee lähellekään. Mutku ne on MUN ihmiset ja MUN sohvat ja MUN huoneet ja MUN lelut. Eihän sillon tartte muille mitään antaakaan, eihän?
1. Mulla on kuulemma vain kaksi vaihdetta, meen joko täysillä tai sitten mä nukun. Mitä sitä turhaan tuhlaamaan aikaa puolitehoiseen toimintaan, kun voi mennä lujaakin!
2. Edelliseen liittyen isäntäväki nauraa mulle kun sisälle tullessani en vältsisti ehdikään pysähtymään ennen seinää. Täällä on ikävän liukkaat parkettilattiat meinaan, mut onneksi mä saan niihin tehtyä yleensä vähän kitkapintaa kynsilläni. Vuoden kuluttua täällä varmasti pysyy jo hyvinkin pystyssä!
3. Jostain kumman syystä ulos mennessä mä joudun kiltisti odottamaan että kaikki muut menevät määrätyssä järjestyksessä ulos ensin. Mä aiheutan muuten kuulemma kaaoksen ovensuussa. Erityisesti yritän kuulemma estää siskopuolen (CPU) ulostautumista...
4. Mun elämäntehtäväni onkin pitää tuo siskopuoli kurissa ja nuhteessa. Vaikka tuo isäntäväki yrittää sanoa että ei se sisko edes yritä tehdä mitään niin mistä sen tietää vaikka joskus se sais päähänsä kyseenalaistaa mun auktoriteetin?! Siks mä ennakoin jo nyt ettei sille edes tule mieleen minkäänlainen nenille hyppiminen.
5. Pajusta tykkään kovasti, sen kanssa on kiva touhuta ja juosta. Sen sijaan Veerasta ei ole mitään iloa kun se vaan kaivaa myyriä kaiket päivät ja Viljo se vasta ärsyttävä pikkutirriäinen onkin. Vaikka se kuvittelee olevansa kovinkin kovis, niin ei se mulle kyllä pärjää!
6. Kun ollaan ulkona niin mulla menee kaikki aika siihen että tuijotan CPUa ettei se vaan tee mitään tyhmää. Jos se innostuukin juoksemaan niin mä laitan sen heti ruotuun!
7. Musta on ihan tylsää että mä en saa olla paljoa sohvilla isäntäväen kanssa... kun mä kuulemma heti omin ne ja murisen sitten noille muille koirille jos ne tulee lähellekään. Mutku ne on MUN ihmiset ja MUN sohvat ja MUN huoneet ja MUN lelut. Eihän sillon tartte muille mitään antaakaan, eihän?
sunnuntaina, maaliskuuta 30, 2008
Pennuntuoksuista arkea
...näistä kuvista voi suorastaan aistia pennuntuoksun! (Kuvat Stina Jalkanen)
Ylettää, ylettää...
Baari auki!
Osataan me jo syödäkin!
Ylettää, ylettää...
Baari auki!
Osataan me jo syödäkin!keskiviikkona, maaliskuuta 26, 2008
Liimatassuja
Oooh, nyt Pajun pennut osaavat jo seistä! Ja ihan asennossakin vielä! Välillä kyllä epäillyttää että tassut on liimattu pöytään, eihän tuon ikäiset muuten pysy asennossa... ;D
Käyt katsomassa todistusaineistoa tuolta!
Käyt katsomassa todistusaineistoa tuolta!
perjantaina, maaliskuuta 21, 2008
Silmät aukee!
Pajun pennuilla alkaa simmut aueta! Käy katsomassa uusimmat kuvat täältä!
...voih, noista kuvista tulee ihan Pajun vauva-aika mieleen...
...voih, noista kuvista tulee ihan Pajun vauva-aika mieleen...
lauantaina, maaliskuuta 15, 2008
Viljo vastaa haasteeseen
Mila haastoi mut tähän juttuun, joten tässä 7 totuutta MUSTA. Tässä blogissa on ollutkin ihan liian vähän asiaa omasta persoonastani.
1. Mulla on maailman parhaat korvat. Ne on isot ja pystyt ja niillä kuulee hyvin varsinkin sen milloin ruokaa laitetaan kippoihin.
2. Silloin kun mä otan nokosia peiton alla, kukaan ei saa liikkua siinä välittömässä läheisyydessä. Näillä isoilla korvilla mä kuulen hyvin koska joku hiippailee läheisyydessä. Ja koska ne kuitenkin rojahtais epähuomiossa mun päälle niin mä ilmoitan aina sieltä peiton alta isolla äänellä että "MÄ OON TÄÄLLÄ, TÄNNE EI OO TULEMISTA!"
3. Mull on tosi upeet reisilihakset! Mä joka ilta harjoitan niitä just ennen ruoka-aikaa pomppimalla paikallani ainakin metrin korkeuteen. Toi emäntä vaan sulkee mut ikävästi portin taakse aina tuohon aikaan kun sen mielestä mä en sais ottaa vauhtia sen takapuolesta pomppiessani. Mä en oikeen ymmärrä tuota kun siitä lähtee niin mukavan pehmeä ja joustava pomppu (ja siihen on helppo osua)!
4. Mä en voi sietää pentuja tai nuoria koiria. Niillä ei oo mitään tapoja ja ne vaan hyppii mun nenille. Ja munhan nenälle ei KUKAAN hypi. Sitten kun ne on vanhempia ja järkeviä niin mä voin just ja just sietää niiden olemassaolon. Varsinkin jos ne tajuaa väistää ja kunnioittaa mua tarpeeksi.
5. Pari kertaa vuodessa tapahtuu jotain mitä mä en ite oikein ymmärrä. Mulle tulee vastustamaton hinku leikkiä ja flirttailla Pajun ja Bugin kanssa. Mä en oikeen tiedä mistä se johtuu, mutta sellainen pakkomielle vaan tulee. Emäntä naureskelee niitä touhuja kun se sanoo että mä oon leikattu (mut kyllä mulla on häntä ja korvat ja kaikki tallelle, et en tiiä sitten mistä se puhuu). Varsinkaan mä en ymmärrä miks mä haluaisin leikkiä Bugin kanssa, se kun on aina niin ärsyttävä! Ja Paju on niin korkealla ett yleensä siitä näkyy vaan jalat. Et aika omituinen juttu.
6. Mä tykkään agilitysta! Varsinkin kun siellä saa yleensä hyvää ruokaa ja joskus se ruoka jopa menee karkuun niin että sitä pitää ajaa takaa ennenkuin sen saa kiinni!
7. Meill on aika kiva piha kun siinä voi itse pitää huolta kunnostaan. Lintuja on kiva ajaa takaa, myyriä voi kaivaa ja joskus tänne eksyy jopa oravia! Ne vasta onkin kivoja, ne vaan ei tajua pysytellä samalla puolella aitaa kuin missä mä olen. Et jonkun katon vois noi ihmiset tuohon pihalle rakentaa jotta noikin otukset pysyis siellä missä pitää!
Ja sit mä haluan haastaa Dinon (joka on niitä ainoita järkeviä tyyppejä tässä lähipiirissä) ja
Poppan (kun oon kuullut että se on aika hyvä tuossa agilityssa, vähän niinkuin mäkin).
1. Mulla on maailman parhaat korvat. Ne on isot ja pystyt ja niillä kuulee hyvin varsinkin sen milloin ruokaa laitetaan kippoihin.
2. Silloin kun mä otan nokosia peiton alla, kukaan ei saa liikkua siinä välittömässä läheisyydessä. Näillä isoilla korvilla mä kuulen hyvin koska joku hiippailee läheisyydessä. Ja koska ne kuitenkin rojahtais epähuomiossa mun päälle niin mä ilmoitan aina sieltä peiton alta isolla äänellä että "MÄ OON TÄÄLLÄ, TÄNNE EI OO TULEMISTA!"
3. Mull on tosi upeet reisilihakset! Mä joka ilta harjoitan niitä just ennen ruoka-aikaa pomppimalla paikallani ainakin metrin korkeuteen. Toi emäntä vaan sulkee mut ikävästi portin taakse aina tuohon aikaan kun sen mielestä mä en sais ottaa vauhtia sen takapuolesta pomppiessani. Mä en oikeen ymmärrä tuota kun siitä lähtee niin mukavan pehmeä ja joustava pomppu (ja siihen on helppo osua)!
4. Mä en voi sietää pentuja tai nuoria koiria. Niillä ei oo mitään tapoja ja ne vaan hyppii mun nenille. Ja munhan nenälle ei KUKAAN hypi. Sitten kun ne on vanhempia ja järkeviä niin mä voin just ja just sietää niiden olemassaolon. Varsinkin jos ne tajuaa väistää ja kunnioittaa mua tarpeeksi.
5. Pari kertaa vuodessa tapahtuu jotain mitä mä en ite oikein ymmärrä. Mulle tulee vastustamaton hinku leikkiä ja flirttailla Pajun ja Bugin kanssa. Mä en oikeen tiedä mistä se johtuu, mutta sellainen pakkomielle vaan tulee. Emäntä naureskelee niitä touhuja kun se sanoo että mä oon leikattu (mut kyllä mulla on häntä ja korvat ja kaikki tallelle, et en tiiä sitten mistä se puhuu). Varsinkaan mä en ymmärrä miks mä haluaisin leikkiä Bugin kanssa, se kun on aina niin ärsyttävä! Ja Paju on niin korkealla ett yleensä siitä näkyy vaan jalat. Et aika omituinen juttu.
6. Mä tykkään agilitysta! Varsinkin kun siellä saa yleensä hyvää ruokaa ja joskus se ruoka jopa menee karkuun niin että sitä pitää ajaa takaa ennenkuin sen saa kiinni!
7. Meill on aika kiva piha kun siinä voi itse pitää huolta kunnostaan. Lintuja on kiva ajaa takaa, myyriä voi kaivaa ja joskus tänne eksyy jopa oravia! Ne vasta onkin kivoja, ne vaan ei tajua pysytellä samalla puolella aitaa kuin missä mä olen. Et jonkun katon vois noi ihmiset tuohon pihalle rakentaa jotta noikin otukset pysyis siellä missä pitää!
Ja sit mä haluan haastaa Dinon (joka on niitä ainoita järkeviä tyyppejä tässä lähipiirissä) ja
Poppan (kun oon kuullut että se on aika hyvä tuossa agilityssa, vähän niinkuin mäkin).
torstaina, maaliskuuta 06, 2008
lauantaina, maaliskuuta 01, 2008
Pajunvitsoja kuvina
Pienen pieniä Pajunvitsoja 1 päivän ikäisinä (kaikissa kuvaajana Sanja Ekblad)
Poika1
Poika2 
Tyttö1
Tyttö2
Tyttö3
Tyttö4
Tyttö5
Paju hoitaa
Tyttö1
Tyttö2
Tyttö3
Tyttö4
Tyttö5
Paju hoitaa
Paju vastaa haasteeseen
*Puh* Kiire tulee tässä seitsemän lapsen yksinhuoltajana, mutta tottahan sitä pitää Kujeen heittämään haasteeseen vastata! Pitäisi siis kertoa seitsemän asiaa/totuutta itsestään.
1. Koska mä haluan pitää huolta linjoistani niin syön yleensä vain yöllä. Mulle (siis vain mulle, ei muille) jätetäänkin yöksi ruoka josta mä käyn sitten napsimassa yöpalaa kun vatsassa tuntuu tyhjältä. Yöllä syöminenhän kun ei lihota (näin mä olen ainakin ymmärtänyt).
2. Juokseminen on maailman parasta hommaa! Vielä jos voi leikkiä takaa-ajoa tai (mikä vielä parempaa) juosta jotakin pientä ja karvasta kiinni, ei siitä voi juuri ajanviete parantua. Se tuossa odostusajassa tuppasi harmittamaan kun eihän sen mahan kanssa voinut enää juostakaan kunnolla!
3. Mä olen ainoa joka saa nukkua yöni olohuoneessa sohvilla! Toisaalta sehän on ihan itsestäänselvää, sillä sohvahan on ainoa mun arvolle sopiva nukkumapaikka. Silloin tällöin päiväseltään käyn kyllä koenukkumassa tuon takkahuoneenkin sohvan, mutta se ei kerta kaikkiaan ole yhtä pehmeä kun olohuoneen sohvat. Kun nuo ihmiset ei vielä ole tajunneet mua niitten sänkyynkään päästää...
4. Nuo muut koirat täällä ovat vähän omituisia otuksia, yksi ei kuule (eikä varmaan näekään) enää juuri mitään, kaksi läähättävät vain isännän perään ja haluisivat koko ajan tehdä jotain (äärimmäisen omituista), ja yksi on muuten vain outo otus (toisaalta sehän on poika, joten se ehkä selittää asian...). Mä siis ainoana täysjärkisenä vähän niinkuin johdan tätä joukkiota. Noi ihmisetkin yleensä saan loppujen lopuksi tekemään mitä haluan, joten mulla on oikeastaan aika hyvä diili täällä.
5. En tiedä kehtaako tätä tunnustaakaan, mutta noi lapsukaiset saivat alkunsa ekoilla treffeillä, ja ne oli vielä sokkotreffit! Mut mähän oon nykyaikainen nainen joka kantaa vastuunsa, joten tuskinpa kukaan tästä tunnustuksesta nyt niin pahasti järkyttyy...
6. Aina silloin tällöin käyn ulkoiluttamassa noita ihmisiä myös agilitykentällä, ja se on kyllä hauskaa katsottavaa kun ne tekevät itsensä ihan naurunalaiseksi siellä heiluessaan ja riehuessaan. Mä otan yleensä suht rauhallisesti kuitenkin sen homman ja jossain vaiheessa nuo ihmisetkin sitten rauhoittuvat ja päästävät mut rauhassa kommentoimaan radan varrella muitten suorituksia. Haukkuvia ja pienia karvaisia koiria kommentoinkin yleensä sitten oikein pontevasti, ne jotenkin vetoavat mun villikoiran perimään.
7. Vaikken ollut ihan varma että miten tää seitsemän lapsen huoltaminen lähtee käyntiin niin ihan kivastihan tuo näyttää menevän. Ne ovat selkeästi tulleet äitiinsä kun ovat niin pirteitä ja söpöisiä!
Ja tässähän sitten pitää varmaankin haastaa pari muutakin... Doris pitää ainakin saada mukaan ja Elkie.
1. Koska mä haluan pitää huolta linjoistani niin syön yleensä vain yöllä. Mulle (siis vain mulle, ei muille) jätetäänkin yöksi ruoka josta mä käyn sitten napsimassa yöpalaa kun vatsassa tuntuu tyhjältä. Yöllä syöminenhän kun ei lihota (näin mä olen ainakin ymmärtänyt).
2. Juokseminen on maailman parasta hommaa! Vielä jos voi leikkiä takaa-ajoa tai (mikä vielä parempaa) juosta jotakin pientä ja karvasta kiinni, ei siitä voi juuri ajanviete parantua. Se tuossa odostusajassa tuppasi harmittamaan kun eihän sen mahan kanssa voinut enää juostakaan kunnolla!
3. Mä olen ainoa joka saa nukkua yöni olohuoneessa sohvilla! Toisaalta sehän on ihan itsestäänselvää, sillä sohvahan on ainoa mun arvolle sopiva nukkumapaikka. Silloin tällöin päiväseltään käyn kyllä koenukkumassa tuon takkahuoneenkin sohvan, mutta se ei kerta kaikkiaan ole yhtä pehmeä kun olohuoneen sohvat. Kun nuo ihmiset ei vielä ole tajunneet mua niitten sänkyynkään päästää...
4. Nuo muut koirat täällä ovat vähän omituisia otuksia, yksi ei kuule (eikä varmaan näekään) enää juuri mitään, kaksi läähättävät vain isännän perään ja haluisivat koko ajan tehdä jotain (äärimmäisen omituista), ja yksi on muuten vain outo otus (toisaalta sehän on poika, joten se ehkä selittää asian...). Mä siis ainoana täysjärkisenä vähän niinkuin johdan tätä joukkiota. Noi ihmisetkin yleensä saan loppujen lopuksi tekemään mitä haluan, joten mulla on oikeastaan aika hyvä diili täällä.
5. En tiedä kehtaako tätä tunnustaakaan, mutta noi lapsukaiset saivat alkunsa ekoilla treffeillä, ja ne oli vielä sokkotreffit! Mut mähän oon nykyaikainen nainen joka kantaa vastuunsa, joten tuskinpa kukaan tästä tunnustuksesta nyt niin pahasti järkyttyy...
6. Aina silloin tällöin käyn ulkoiluttamassa noita ihmisiä myös agilitykentällä, ja se on kyllä hauskaa katsottavaa kun ne tekevät itsensä ihan naurunalaiseksi siellä heiluessaan ja riehuessaan. Mä otan yleensä suht rauhallisesti kuitenkin sen homman ja jossain vaiheessa nuo ihmisetkin sitten rauhoittuvat ja päästävät mut rauhassa kommentoimaan radan varrella muitten suorituksia. Haukkuvia ja pienia karvaisia koiria kommentoinkin yleensä sitten oikein pontevasti, ne jotenkin vetoavat mun villikoiran perimään.
7. Vaikken ollut ihan varma että miten tää seitsemän lapsen huoltaminen lähtee käyntiin niin ihan kivastihan tuo näyttää menevän. Ne ovat selkeästi tulleet äitiinsä kun ovat niin pirteitä ja söpöisiä!
Ja tässähän sitten pitää varmaankin haastaa pari muutakin... Doris pitää ainakin saada mukaan ja Elkie.
perjantaina, helmikuuta 29, 2008
Ensimmäinen syntynyt!
...musta poika! (noin 22:45)
.
.
.
*lisäys* ja nyt musta tyttö (vähän yli 23:00)
.
.
.
*lisäys* ja nyt grizzle tyttö (noin 23:30)
...ja tässä vaiheessa pitää itse painua maate, lisää raportointia aamulla!
.
.
.
*lisäys* ja nyt musta tyttö (vähän yli 23:00)
.
.
.
*lisäys* ja nyt grizzle tyttö (noin 23:30)
...ja tässä vaiheessa pitää itse painua maate, lisää raportointia aamulla!
Odotus jatkuu...
...Paju läähättää ja raapii silloin tällöin, vaikka muuten onkin rauhallinen. Voisi siis kuvitella että tänä yönä tapahtuu!
Iik!
...yöllä Pajun lämpö oli tipahtanut 36,9 asteeseen, mutta mitään muuta ei ole vielä tapahtunut. Siitä se pikkuhiljaa lähtee, kylläpä jänskättää!
maanantaina, helmikuuta 25, 2008
sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008
54 vuorokautta
Pennut möyrivät jo selkeästi mahan alla ja kun Paju makaa sohvaalla niin näkee kun vatsa liikkuu omaan tahtiinsa! Huomenna Paju lähteekin sitten kasvattajalle, joten valokuvia voi tulla hieman harvempaan tahtiin. Toki laitan kuulumisia aina kuin niitä itsekin saan!
perjantaina, helmikuuta 22, 2008
Viljon iltajumppa ja päivän maha
Viljon jokailtainen jumppa pitää reidet kunnossa. Jumppa alkaa siitä kun nousen ruokkimaan koiria ja päättyy siihen kun kuppi kolahtaa lattiaan. Tässä ollaan jo loppusuoralla joten pomput alkavat jo hieman hiipua... ja lopussa näkyy myös vilahdus linssiluteesta!
Ja sitten tietenkin vielä päivän maha (52 vrk):
Ja sitten tietenkin vielä päivän maha (52 vrk):
torstaina, helmikuuta 21, 2008
Lisää löhöilyä
Enää ei Paju pahemmin ulkona viihdy, selkeästi näkyy että se haluaisi mieluiten vain maata sisällä lämpimässä.
Tääl on kylmää ja ikävää!
Onnea on... pehmeä ja lämmin sohva!
...lisävarusteena jopa pääntuki.
Tääl on kylmää ja ikävää!
Onnea on... pehmeä ja lämmin sohva!
...lisävarusteena jopa pääntuki.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
