Täällä Intopallerot, Turenki.

Huh, taas kotona! Intopalleron tiimi kävi kääntymässä Turengissa Agirodussa eikä tiukkoja tilanteita ja dramatiikkaa puuttunut tältäkään matkalta. Manssimobiili tosin toimi moitteettomasti joten draama koettiin radalle pääsyä odotellessa. Ensi alkuun näytti siltä että Kennelpoika ehtisi hyvin suunnitelmien mukaan ohjata Viljoa "Black Bandits" -joukkueessa ja sen jälkeen rynnätä "Lähti lapasesta" -joukkuen radalle ohjaamaan CPUa. Mutta homma ei tietenkään sujunut ihan niin yksinkertaisesti.

Rataantutustuminen meni vielä suunnitelmien mukaan, mutta kun oli enää yksi joukkue välissä radansuoritusvuorossa, kuulutettiin jo lapasjoukkuetta radalle. Ei kuin pikainen päätös että minä ohjaan sekä Viljoa (lähti ensimmäisenä) että Veeraa (lähti viimeisenä), pientä panikointia, hihnojen ojentelua puoleen ja toiseen, Veera nopsasti lähipuskaan kiinni, Jari hakemaan juosten CPUa autosta ja minä Viljon kanssa radalle ihan kylmiltään. Meni yllättävän hyvin siihen nähden että olin tutustunut rataan olettaen ohjaavani pelkästään Veeraa. Sitten maaliinpäästyä ryntäys Veeran luo, Viljo kiinni (ja toivomus agilityjumalalle ettei kukaan tule syöttämään koiraansa Viljolle) ja epätoivoinen yritys sormenpäät verillä saada Veeran hihnaa auki Kennelpojan sitoman solmun jäljiltä. Ehdin kuitenkin juuri parahiksi lähtöviivalle omalle vuorolleni. Yllättäen samat ohjauslinjat pätivät sekä Viljoon että Veeraan, ja vain hieman hengästyneenä (hehheh) päästiin koko joukkue kunnialla maaliin. Ja ehdin vielä nähdä lapasjoukkueenkin suorituksen!

"Lähti lapasesta" -joukkueen nimi oli kyllä enne. Ensi vuonna heidän nimensä tulee kuulemma olemaan "Homma hanskassa" (saas nähdä tuleeko tuolla nimellä nollia). Tänä vuonna nimittäin saimme useassa kohdassa todistaa miten koira irtoaa erinäisille esteille. Ihan itsenäisesti.

"Tahtoessaan nopeat" -salukijoukkue ilahdutti yleisöä hulmuavilla korvakarvoilla ja arvokkuuden säilyttävällä hitaaaaaaaaaahkolla "juoksulla". Kaikki joukkueen itämaan ihmeet vetivät yhtäköyttä (tosin viimeinen joukkueen jäsen meinasi ikävästi pettää porukan, hylätä arvokkuuden ja loikkia epäsalukimaiseen tyyliin jopa laukka-askelin) ja astelivat tyynesti esteeltä toiselle, sillä mitä sitä nyt huhkimaan turhaan kun kuumassa tulee säästää energiaa paljon tärkeämpiin tehtäviin. Kuten citypupujen ajoon. Joita ei onneksi näkynyt kisapaikalla.

Intopallerot päättää täältä tähän.
Todistusaineistoa (18 MB)

Todellista kauneutta!

Tässä näette kauneuden multihuipentuman! Pajusta tuli tänään FIN MVA Aziz Siah! Loistavaa! Ja kiitos handlerille joka jaksoi paahteesta huolimatta tsempata Pajulle viimeisen sertin!

Ja onkohan tässä postauksessa jo tarpeeksi huutomerkkejä?!!! Laitetaan muutama vielä varmuuden vuoksi: !!!!

Ensimmäisen erän voitto

Mikä on tässä kuvassa niin merkittävää?





Aivan... ei kasoja.

Kakkataistelu alkakoon!

Julistin tänään taistelun alkaneeksi koirankakkakasoja vastaan. En saanut niiltä varsinaisesti vastausta, ehkä ne olivat valmiita antautumaan tai ehkä eivät. Joka tapauksessa niiden piittaamatonta lojumista aurinkoisella talon seinustaa reunustavalla sepelillä ei enää kaivata.

Alunperin kuvittelimme että sepeli ikävänä materiaalina koiran tassun alla rohkaisisi kakkakasojen siirtymistä kauemmas talostamme, mutta näyttää siltä että kuvittelimme turhaan. Ja olemme saaneet huomata että kenties ikävin materiaali kasojen hävittämisen ja kompostiin siirtämisen kannalta on sepeli. Olkaat varoitetut. Varsinkin sateen jälkeen kokemus on valtaisa (eikä mitenkään miellyttävässä mielessä) kun yrittää kaapia pikkuruisten sepelikivien seasta puolisulaneita kiviin tarttuneita kakankappaleita. Helpointa onkin lapioida reilusti sepeliä joukkoon, josta taas seuraa ettei tuotosta voi laittaa kompostiin, josta seuraa jäteongelma.

Aseeksi tässä ensimmäisessä erässä olen valinnut "HusPois" -tyyppisen kemikaalin, jota levitellään metrin välein alueelle jonka halutaan pysyä kakkavapaana. Aine on kauniin smaragdinvihreää raetta, ja se tuoksuu suhteellisen voimakkaasti mentholille (myös ihmisen nenään). Koirat päättivät hetken aivasteltuaan vapaaehtoisesti pysytellä sisätiloissa loppuillan. Katsoin tämän erän siis päättyneen luovutusvoittoon.

Tässä voisi olla muuten markkinarakoa myös itikoitten varalle, sillä niitä ei juurikaan näkynyt takapihalla tuossa illanmittaan. Olivat kuuleman mukaan muuttaneet etupihalle.

Se on manssi-ilmaa sitten tiedossa

...koko viikonlopulle. Näyttää pahasti siltä että saadaan nähdä sekin ihme että manssi läähättää. Tuon useimmille koirille niin tavanomaisen toiminnon välttämisessä manssi on yleensä yhtä ehdoton kuin oksentamisessa. Läähättämistä ei siis suosita, johtuen ehkä siitä että Suomen ilmasto ei ole erityisen manssiystävällinen. No nyt tulee olemaan!

Tuskin tuleva helle saisi terroristejamme muuten toimimaan edellä mainitulla tavalla (täysin vastoin rotuominaisuuksiaan), mutta kun viikonloppuna on kaikkien agilitistien pyhiinvaelluskohde Agirotu, niin sinne on tietty matkattava kisaamaan. Tosin vain rotujoukkueisiin tällä kertaa. Todistettavasti seurastamme löytyy niinkin urheiluhenkisiä (hurmoshenkisiä?) ohjastajia että starttiviivalla piipahdetaan viikonlopun aikana yli kolmekymmentä kertaa. Siinä saa kulautella urheilujuoman jos toisenkin.

Noh, nesteytyksestä on tietenkin huolehdittava hihnan molemmissa päissä, mutta miten teet sen koiralle joka ei suostu juomaan? Aavikko-oloista periytyvä saludomme säästää juomisen yleensä äärimmäiseen hätätilaan, ja pakkojuotolla (kuono auki ja suihkupulloa sisään) ei saada aikaan kuin täysin yhteistyöhaluton koipeliini (mikä ei ole kovinkaan toivottavaa kun pitäisi kisata "täyden yhteistyön ja harmonian vallitessa").

Jos vanhat merkit paikkansa pitää perheemme prosessoria tuskin tarvitsee ylikellottaa radalle, sillä joka tapauksessa se todennäköisesti lähtee lapasesta. Alikellotus ja jäähdytys voisi olla siis kannattavampaa CPUn tapauksessa. Saas nähdä.

A-luokan tytsyt

Tänään käytiin tarkistuttamassa Pajun ja Bugin silmät ja polvet virallisissa tutkimuksissa. Mitään varsinaista syytä tähän ei ollut, muuta kuin että tilaisuus teki varkaan (ja muita suomalaisia sananlaskuja). Joku voisi ajatella että sekin "parikymppiä" oli hukkaanheitettyä rahaa, mutta kun nyt kerran oltiin siellä...

Paju olikin ensimmäinen saluki jolle ell teki polvitutkimuksen. Pajun itsetunnolle otti kyllä kovasti kyljelleen kaataminen polvitutkimusta varten, saa nähdä miten pitkään loukkaantuneet silmäykset seuraavat kulkuani sohvanpohjalta.

On mielenkiintoista nähdä tulevatko Pajun terveystulokset aikanaan salukien lehteen tai vuosikirjaan, saludoja kun ei pahemmin kaiketi tutkita.

Ainiinjoo, ja ne tulokset: silmät terveet ja polvet 0/0 molemmilla.

Ei voi enää edes hitsi vieköön vedota koiran näkökykyyn jos se juoksee esteen ohi tai ei "huomaa" kontaktia. Mutta toisaalta nythän voimme aloittaa numeroiden opettamisen, kun koira todistettavasti ainakin näkee hyvin!

Pitääkö vai eikö pidä

Portin kahva ulkopuolelta

Portin kahva sisäpuolelta. Huom, ei kahvaa.

...meinaan salukin (joka avaa niin sisä- kuin ulko-ovetkin elleivät ne ole takalukossa) portin sisäpuolella? Tuossa iltana eräänä saludomme koki taas klaustrofobisen kohtauksen pienellä pihallamme (5000 vaivasta neliötä aidattua pihaa) ja päätti lähteä katsastamaan naapuruston uroot. Ei siinä mitään, mutta sillä oli tietenkin juoksu parhaimmillaan...

Tällä erää tarkastin edellisestä kerrasta jotain oppineena ensin sisätilat, ja löysinkin sekä bordercolliet että Veeran helposti sisältä. Vilma tuli vastaan pihatiellämme ja Viljo oli tulossa postilaatikollemme päin. Ja Paju juoksi vastaan jonkin matkan päässä omakotitalon pihalta sitä autolla etsiskellessäni. Onneksi.

Kennelpojalle ei tarvinnut paljonkaan vihjailla että josko ne kaapissa kaksi vuotta maanneet kahvat saataisiin kerrankin paikoilleen. Takaisintullessani ne olivatkin jo odottamassa eteisessä. Suorastaan ajatustenlukua. Tai olisiko kenties ollut jopa perherauhan säilyttämisen ennakointia?

Sen verran muutimme asennusta että portin sisäpuolella ei ole nyt näkyvää kahvaa lainkaan (ei ole mitään mitä saludo voi kuonollaan tai tassullaan vääntää, nostaa, painaa tai vetää). Hämmennetään meillä vierailevia ihmisiä vielä lisää, nytkin talostamme ulospääsyyn vaaditaan lähes houdinmaiset kyvyt. Mutta saluki on sentään pysynyt viime aikoina talon sisällä niin halutessamme. Seuraavaksi odotammekin jännityksellä että pitääkö tuo uusi kahvakonfiguraatio saludon aidan sisäpuolella ja jos niin kuinka pitkään. Veikkauksia vastaanotetaan.

P.S. Jos kahden kuukauden kuluttua tällä plokilla mainostetaan sekarotuisia salukinpentuja niin joku tästä perheestä lähtee steriloitavaksi.

FAQ

Tässä Intopalleron tiimin FAQ osio:

Q: "Hei, tiesittekste et teillähän on lammessa kaloja!!!"
A: Ei oo totta! Mistä ihmeestä ne on sinne päässeet?

Q: "...kuusi koiraa? Eikö vähempikin riittäisi? Nehän syökin varmaan ihan hirveästi, miten paljon teillä oikein menee koiranruokaan?"
A: Hyvä että huomautit, en mä osanut itse laskeakaan noin pitkälle enkä tajunut että niitä on noin paljon! Mut mehän voidaan varmaan syöttää noi pienemmät noille isommille niin säästetään ruokakuluissakin...

Q: (salukista) "Voikun se on laiha, eikö se saa ruokaa ollenkaan?"
A: Jooei, sille annetaan ruokaa vaan kerran kuussa, ja loput joutuu metsästämään itse.

Q: (mansseista) "Onko ne oikeasti näin pieniä?"
A: Jooeiole, me laitettiin ne kuivuriin että kutistuisivat vähän.

Q: "Miten te jaksatte reissata ja kisata jatkuvasti? Voitoista täytyy saada paljon rahaa!"
A: Joo, me ajateltiin jättäytyä ammattilaisiksi ja sanoutua irti työpaikoistamme. Jostain täytyy löytää vielä myös se merenrantahuvila johon voi käyttää edes osan noistä kaikista voittorahoista.

....not.

Totuus kuuluu... jne

Pajusta on moneksi

Pajua käytetään nykyisin lähinnä koriste- ja taide-esineenä. Pajun käyttömahdollisuudet nähdään kuitenkin monipuolisempina ja uusia tapoja käyttöpajuksi ollaan kehittämässä. Viljellystä pajusta joudutaan valitettavasti maksamaan veroa. Nykyisin paju on uhanalainen sillä pajuja on tällä hetkellä maailmassa vain yksi kappale. Pajun sukulaisia sen sijaan onneksi löytyy vielä, ja niitä pyritäänkin viljelemään yhä paremman ja tasaisemman laadun takaamiseksi.




Pajun käyttökohteet

Paju on kestävä, taipuisa ja kaunis materiaali, joka on valitettavan harvinainen kaikkialla Suomessa. Paju soveltuu paitsi koriste-esineeksi, myös moneen käyttöön. Nuorena pajunvesana sitä voi käyttää sisustuksen uusimiseen, erityisesti ovenkarmien ja seinien uudelleenmuotoiluun. Myös monet huonekalut (pöydät, sohvat ja kirjahyllyt vain muutamia mainitakseni) kokevat arvonlisäyksen lisäämällä hippunen pajua niiden ulkomuotoon.

Mielenkiintoinen uusi sovellus pajun käytössä ovat hyppyesteiden rimanpidikkeiden viimeistely, jota kehiteltiin aikuiskoulutuskeskuksen projektissa viime talvena. Intopalleron tiimi Lohjalta onkin tehnyt merkittävää tuotekehitystyötä pajun suhteen viime aikoina. Omena- ja kirsikkapuiden leikkaus ja karsinta onnistuu nyt yllättävän hyvin pajua hyväksikäyttämällä, ja "pajun käyttö portin kahvana" -erikoisprojekti edistyy hyvää vauhtia.

Uusia pajun käyttömuotoja on myös maanmuokkaustyö vesistöjen rannoilla, kasvimaalla, nurmikentillä ja muilla eroosiolle alttiina olevilla paikoilla. Maisemointiin pajua kannattaa kuitenkin käyttää harkiten, sillä paju villiintyy varsin helposti, ja täten lopputulos voi poiketa toivotusta.



Pajun kasvatus ja hoito

Käyttöön tarvittavat pajut pyritään nykyisin yhä enemmän viljelemään, sillä viljelty paju on tasalaatuisempaa, suorempaa, ominaisuuksiltaan parempaa sekä värivalikoimaltaan monipuolisempaa. Viljely ja nuorten pajunvesojen kasvatus on pinta-alaa vaativaa, sillä paju vaatii perinteisesti paljon tilaa ympärilleen, eikä viihdy pitkään kovin ahtaissa sisätiloissa. Suomeen tuodaan vuosittain jonkin verran pajuun verratavaa materiaalia ulkomailta, mutta mikään ei vedä vertoja kotimaisen pajun ylivertaiselle laadulle. Nuoren pajun kouliminen vaatii ammattitaitoa ja kärsivällisyyttä jotta kasvu olisi mahdollisimman tasapainoista ja pienestä vitsasta muodostuisi taipuisa ja elegantti, täysikasvuinen paju. Täysikasvuisena paju taasen on erittäin helppohoitoinen; säännöllinen lannoitus, ulkoilma ja auringonvalo pitävät pajusi tyytyväisenä pitkään.