Eilen olin Lägin järjestämällä kurssilla jonne oli kutsuttu Salme Mujunen kertomaan ja opettamaan saalisleikittämistä. Olin jo etukäteen hankkinut Salmen DVD:n aiheesta joten alustavasti aihe oli tuttu. Paljon kysymyksiä DVD toki nosti esiin, ja kurssi vastasikin niihin ihan kivasti.
Alunperin piti ottaa Paju harjoituskoirakoksi (sen kanssa on enemmän vaikeuksia leikittämisessä), mutta pahaksi onneksi Paju aloitti juoksun. Onneksi meillä noita koiria riittää joten Viljo pääsi Pajun sijaiseksi.
Viljon ongelmat ovat enimmäkseen siinä että se ei minun kanssani halua pitkään leluilla leikkiä (eipä silti että olisin osanut sitä opettaakaan kunnolla ja tarpeeksi ajoissa). Kurssille piti ottaa kaksi täysin identtistä koiran lempilelua, joten päädyin namisukkiin. Karvalaukkulelu olisi ollut hyvä, mutta niitä minulla on vain yksi. Namisukat olivat siitä hyvät että Viljo innostui niistä, kantovaihe sujui hyvin sillä Viljo kanniskeli niitä ylpeänä ja syöksyi myös puremaan pitelemääni lelua kivasti. Ongelmat tulivat siinä että kunnon kahden käden otetta ei namisukasta saanut, eikä Viljo tietenkään pudottanut sukkaa rauhoitusvaiheessa vaan jäi rentona jyystämään sukkaa suussaan. Siinä vaiheessa kun sukan kärki oli jo melkein mahalaukussa päätettiin lopettaa odottaminen ja vedin limaisen sukan pois koiran suusta.
Läksyksi saatiin paremman lelun etsintä tuohon loppuvaiheeseen sekä treenausta päivittäin. Voin kyllä nyt jo sanoa että treenaus päivittäin ei tule onnistumaan, mutta toivottavasti edes pari kertaa viikossa voisi tuota kunnolla harjoitella. Ensin pitää tosin keksiä joku patukkamainen lelu mistä saa kunnon otteen ja mistä Viljokin innostuu tarpeeksi.
Leikittäminen oli yllättävän rankkaa fyysisesti ohjaajalle (reidet on kipeät!) vaikka tuntui että oma vuoro oli tosi lyhyt aika. Mutta toisaalta, harvoin sitä montaa(kymmentä) minuuttia hyppii ja loikkii kyyryssä pitkin hallia.
sunnuntaina, tammikuuta 04, 2009
tiistaina, joulukuuta 23, 2008
tiistaina, marraskuuta 25, 2008
Must on tuuuulluuuu urheiluhuuulluuuuuuu
Täysin aiheeseen kuulumaton kuva tämän vuoden piparitalostamme.Äsken vielä tuntui että tämänhetkinen urheiluinnostukseni meni tänään vähän liiallisuuksiin. Ensin aamulla jumppattiin stereotyyppisesti kaikkien kotiäitien liikunta-alttarin, eli television edessä puolisen tuntia. Siitä siirryttiin lasten ja koirien kanssa ulos lumileikkeihin (vaunuille piti lapioida kulku-ura, sekä tietenkin tehdä liukumäki sekä lumiukko). Kennelpojan tultua kotiin lähdin puolen tunnin juoksulenkille Viljon kanssa, ja siitä hetkosen kuluttua olikin jo aika rynnätä parin tunnin agilitytreeneihin.
Kyllä oli taivaallista päästä agilitytreeneistä suoraan kuumaan saunaan, ja poikkeuksellisesti jopa ihan itsekseen (poika nukkui ja tyttö oli jo käynyt Kennelpojan kanssa saunassa).
sunnuntaina, marraskuuta 09, 2008
lauantaina, lokakuuta 25, 2008
lauantaina, lokakuuta 04, 2008
Kriikunapiirakka
Tein tänä vuonna ensimmäistä kertaa kriikunoista hillotyyppistä säilykettä ja olen miettinyt että mihin sitä sitten käyttäisi.
Ainakin tässä piirakassa hillo(ke?) on ihan hyvää (muokkasin punaviinimarjapiirakan ohjeesta):
Pohja:
75 g margariinia
3/4 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
Päälle:
n. pilttipurkillinen kriikunahillo(ketta)
1 muna
3/4 dl sokeria
Sekoita margariini ja sokeri kulhossa keskenään pohjaa varten. Lisää joukkoon muna ja sekoita. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää sitten koko jauhoseos taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.
Levitä hillo pohjan päälle tasaisesti. Vatkaa kulhossa keskenään muna ja sokeri ja levitä hillon päälle. Paista uunissa 175C n. 30 min. Tarjoa vaniljajätskin tai vaniljakastikkeen kera.
Ilmeisesti oli ihan hyvää (tein vielä vaniljakreemijauheesta kastikkeen) kun tämän verran oli jäljellä kuvaa ottaessa. Jos joku kysyy niin mä en syönyt neljää palaa. Urp.
Korjaussarja
Kävin Pajun ja lelun kanssa kentällä. Tällä kertaa sain pidättäydyttyä tekemästä mitään ylimääräistä. Otin Pajun kentälle, riehutin lelulla ja otin muurin kerran. Sen jälkeen riehuntaa lelulla ja lelun heitto. Paju oli erittäin innoissaan ja juoksenteli ympäri kenttää heitellen lelua ilmaan. Huh, en sentään yrityksestä huolimatta saanut sitä pilattua!
perjantaina, lokakuuta 03, 2008
Lelun kenttätestaus
Tämän aurinkoisen syyspäivän ainoat sadekuurot osuivat tietenkin siihen kohtaan kun päätin lähteä lasten kanssa kentälle treenaamaan. Onneksi vajan lipan alla seistessä pysyi jokseenkin kuivana.
Viljolle ensin muutama vino lähestyminen kepeille ja palkkaus Cuz-palloilla saalisleikkinä sekä tytöltä myös omat palkat (lihapullaa) Viljolle. Sitten Viljo ulos kentältä ja Paju sisään.
Lelun kanssa riehumista (maata pitkin vetoa ja karkuunpäin juoksua) ja Paju otti kuin ottikin sen suuhunsa ja näytti innostuneelta. Olisi varmaan pitänyt jättää harjoitus tähän ja antaa Pajun voittaa saalis ja syödä lihat. Mut enhän mä tietenkään niin tehnyt. Aattelin että samalla otetaan kerran kepit. Kun se normaalisti tekee ne oikein ja nythän se oli vielä innoissaankin.
Tekikö Paju ne kepit nyt oikein? No ei tietenkään. Ei sitten millään. Jos ei jäänyt joku väli tekemättä niin sitten se lähti kepeiltä liian aikaisin. Oiskohan lelu kuitenkin ollut niin kiinnostava että häiritsi juuri tuon verran? (ja se lelu on vielä niin iso ettei sitä saa oikein mihinkään taskuunkaan, joten kädessä näkyvissä sitä piti kanniskella) Yritin sitten jankata niitä keppejä niin pitkään että Paju kyllästyi ja lähti mieluummin juoksemaan Bugin kanssa (joka riekkui aidan toisella puolella). Tyhmä minä!!!
Verenpaineen noustua oli ihan turha enää tehdä Pajun kanssa mitään joten yritin pelastaa tilannetta päästämällä Pajun ulos ja ottamalla Viljon takaisin kentälle. Nyt riehutin Viljoa sillä Pajun lelulla. Ja voin ainakin sen verran sanoa että jos Paju ei siitä lelusta innostu niin se siirtyy välittömästi Viljon käyttöön. Viljo kyllä osasi arvostaa lelua ja sen sisältämiä sisäfileitä ihan toisella tavalla! Kepeillekin tuli hurjasti lisää vauhtia. Paju reihui aidan ulkopuolella sillä aikaa kun leikitin Viljoa.
Uudestaan Viljo ulos ja Paju sisään. Ja pitikö mun taas yrittää niitä keppejä? No piti tietty. Menikö ne oikein? No ei menneet. Ja taas koira ehti lähteä juoksemaan Bugin kanssa aidan vierustaa kun yritin ottaa keppejä uusiksi. Eikun Paju ulos ja Viljo sisään. Viljolle taas riehuntaa lelun kanssa ja ihanan vauhdikkaat kepit.
Seuraavaksi taas koirien vaihto, mutta tällä kertaa laitoin Bugin kiinni jottei se villitse Pajua aidan takana. Mitäs estettä mä sitten yritinkään sille Pajulle? No keppejä tietty! (Jotkut ne ei koskaan opi, tai ainakin oppivat hyvin hitaasti...) Sen verran helpotin koiran suoritusta että autoin kädellä näyttämällä miten ne välit mennään. Vauhti oli siis suorastaan mitätön. Mutta tästä Paju sai lelun ja se lähti sitä riemastuneena heittelemään ympäri kenttää. Taisi siellä joku tapporavistuskin tulla.
Mitähän Paju tästäkin sessiosta oppi? Todennäköisesti ei yhtään mitään järkevää, eikä ainakaan sitä mitä olisin sille halunut opettaa. Menen nurkkaan häpeämään.
Viljolle ensin muutama vino lähestyminen kepeille ja palkkaus Cuz-palloilla saalisleikkinä sekä tytöltä myös omat palkat (lihapullaa) Viljolle. Sitten Viljo ulos kentältä ja Paju sisään.
Lelun kanssa riehumista (maata pitkin vetoa ja karkuunpäin juoksua) ja Paju otti kuin ottikin sen suuhunsa ja näytti innostuneelta. Olisi varmaan pitänyt jättää harjoitus tähän ja antaa Pajun voittaa saalis ja syödä lihat. Mut enhän mä tietenkään niin tehnyt. Aattelin että samalla otetaan kerran kepit. Kun se normaalisti tekee ne oikein ja nythän se oli vielä innoissaankin.
Tekikö Paju ne kepit nyt oikein? No ei tietenkään. Ei sitten millään. Jos ei jäänyt joku väli tekemättä niin sitten se lähti kepeiltä liian aikaisin. Oiskohan lelu kuitenkin ollut niin kiinnostava että häiritsi juuri tuon verran? (ja se lelu on vielä niin iso ettei sitä saa oikein mihinkään taskuunkaan, joten kädessä näkyvissä sitä piti kanniskella) Yritin sitten jankata niitä keppejä niin pitkään että Paju kyllästyi ja lähti mieluummin juoksemaan Bugin kanssa (joka riekkui aidan toisella puolella). Tyhmä minä!!!
Verenpaineen noustua oli ihan turha enää tehdä Pajun kanssa mitään joten yritin pelastaa tilannetta päästämällä Pajun ulos ja ottamalla Viljon takaisin kentälle. Nyt riehutin Viljoa sillä Pajun lelulla. Ja voin ainakin sen verran sanoa että jos Paju ei siitä lelusta innostu niin se siirtyy välittömästi Viljon käyttöön. Viljo kyllä osasi arvostaa lelua ja sen sisältämiä sisäfileitä ihan toisella tavalla! Kepeillekin tuli hurjasti lisää vauhtia. Paju reihui aidan ulkopuolella sillä aikaa kun leikitin Viljoa.
Uudestaan Viljo ulos ja Paju sisään. Ja pitikö mun taas yrittää niitä keppejä? No piti tietty. Menikö ne oikein? No ei menneet. Ja taas koira ehti lähteä juoksemaan Bugin kanssa aidan vierustaa kun yritin ottaa keppejä uusiksi. Eikun Paju ulos ja Viljo sisään. Viljolle taas riehuntaa lelun kanssa ja ihanan vauhdikkaat kepit.
Seuraavaksi taas koirien vaihto, mutta tällä kertaa laitoin Bugin kiinni jottei se villitse Pajua aidan takana. Mitäs estettä mä sitten yritinkään sille Pajulle? No keppejä tietty! (Jotkut ne ei koskaan opi, tai ainakin oppivat hyvin hitaasti...) Sen verran helpotin koiran suoritusta että autoin kädellä näyttämällä miten ne välit mennään. Vauhti oli siis suorastaan mitätön. Mutta tästä Paju sai lelun ja se lähti sitä riemastuneena heittelemään ympäri kenttää. Taisi siellä joku tapporavistuskin tulla.
Mitähän Paju tästäkin sessiosta oppi? Todennäköisesti ei yhtään mitään järkevää, eikä ainakaan sitä mitä olisin sille halunut opettaa. Menen nurkkaan häpeämään.
torstaina, lokakuuta 02, 2008
Mitä sitä ei tekisi salukin palkkauksen hyväksi...
Tehtävä: Ladataan motivointileluun lisäarvoa.
Välineet:
Välineet:
MM-kisoista ostettu lelu á 25 Eur ja kyllä, sisällä on grillattua porsaan sisäfilettä.Tavoite: Koira syö innosta täristen lihat ja saattaa jopa "tappaa" lelua.
Toteutuma:
Koira syö lihat. Ei värise, tärise eikä varsinkaan tapa.Noo... ehkä laturissa on jotain vikaa. Pitäisköhän käydä lahtaamassa jänes?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
