Saalisleikitystä

Eilen olin Lägin järjestämällä kurssilla jonne oli kutsuttu Salme Mujunen kertomaan ja opettamaan saalisleikittämistä. Olin jo etukäteen hankkinut Salmen DVD:n aiheesta joten alustavasti aihe oli tuttu. Paljon kysymyksiä DVD toki nosti esiin, ja kurssi vastasikin niihin ihan kivasti.

Alunperin piti ottaa Paju harjoituskoirakoksi (sen kanssa on enemmän vaikeuksia leikittämisessä), mutta pahaksi onneksi Paju aloitti juoksun. Onneksi meillä noita koiria riittää joten Viljo pääsi Pajun sijaiseksi.

Viljon ongelmat ovat enimmäkseen siinä että se ei minun kanssani halua pitkään leluilla leikkiä (eipä silti että olisin osanut sitä opettaakaan kunnolla ja tarpeeksi ajoissa). Kurssille piti ottaa kaksi täysin identtistä koiran lempilelua, joten päädyin namisukkiin. Karvalaukkulelu olisi ollut hyvä, mutta niitä minulla on vain yksi. Namisukat olivat siitä hyvät että Viljo innostui niistä, kantovaihe sujui hyvin sillä Viljo kanniskeli niitä ylpeänä ja syöksyi myös puremaan pitelemääni lelua kivasti. Ongelmat tulivat siinä että kunnon kahden käden otetta ei namisukasta saanut, eikä Viljo tietenkään pudottanut sukkaa rauhoitusvaiheessa vaan jäi rentona jyystämään sukkaa suussaan. Siinä vaiheessa kun sukan kärki oli jo melkein mahalaukussa päätettiin lopettaa odottaminen ja vedin limaisen sukan pois koiran suusta.

Läksyksi saatiin paremman lelun etsintä tuohon loppuvaiheeseen sekä treenausta päivittäin. Voin kyllä nyt jo sanoa että treenaus päivittäin ei tule onnistumaan, mutta toivottavasti edes pari kertaa viikossa voisi tuota kunnolla harjoitella. Ensin pitää tosin keksiä joku patukkamainen lelu mistä saa kunnon otteen ja mistä Viljokin innostuu tarpeeksi.

Leikittäminen oli yllättävän rankkaa fyysisesti ohjaajalle (reidet on kipeät!) vaikka tuntui että oma vuoro oli tosi lyhyt aika. Mutta toisaalta, harvoin sitä montaa(kymmentä) minuuttia hyppii ja loikkii kyyryssä pitkin hallia.