lauantaina, heinäkuuta 28, 2007

Ihmeparantuminen!

Pääosan esittäjä

Veera ei tuntunut millään parantuvan vatsataudistaan. Heti kun yritin vaihtaa Veeran ruoan riisi/seiti sekoituksesta yhtään tavallisen ruoan suuntaan (vaikka miten varovasti), alkoi ripuli ja oksentelu taas.

Kunnes se kolmisen päivää sitten oksensi tämän (heikkohermoiset älköön katsoko, oikeesti!). Pikasoitto henkieläinlääkärille, samoin kuin mailitse kuvat. Veerahan on se meidän koirista joka pitää pihan vapaana jyrsijöistä (ja kaikesta muustakin minkä voi syödä ja minkä saa kiinni). Syntyi siis vahva epäily loisesta, ja oireetkin olivat täysin siihen sopivat (vahva loistartunta voi aiheuttaa suolistossa verenvuotoa, josta oksennuksen ruskea väri). Vaikka olin nelisen kuukautta sitten madottanut koirat niin arvatkaa tuliko pikareissu apteekkiin hakemaan koko poppoolle matolääkkeet?

Nyt kun matolääkkeet on syöty, Veera on täysin entisellään ja se pystyy jopa syömään normaalia ruokaansa ilman mitään oireita. Enpä ole koirahistoriani aikana tällaiseenkaan tapaukseen koskaan ennen törmännyt...

8 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Siis jos sanotaan, että ei ihan oikeasti kannata katsoa, niin mikä saa ihmisen silti katsomaan!? Hyi, yök, ja pizza tulossa hetkenä minä hyvänsä. Mihin se ruokahalu meni? ;)

#krissenjutut -blogi kirjoitti...

No mutta hei! Seuraavaksi tämä iljetyskuva on varmaan kennelpojan blogissa uusimpana postauksena noin kuukauden ajan ;). *Vrt Veeran tuotokset A-esteellä, joita kävin aamuisin ihailemassa muutaman viikon ajan :D*

sten kirjoitti...

Härregyyt mitä siimaa! :o Onneksi kuitenkin lääkkeet auttoivat, ja munkin dieetti taisi just kokea ihmekohennuksen.. :D

Anonyymi kirjoitti...

No yöks... Hieno homma että syy Veeran huonovointisuuteen löytyi! Ja kiva kun jaoit tämän mahtavan elämyksen kuvien muodossa meidän kanssamme :)

Tuula Myllymäki kirjoitti...

huh huh.....olipas näky.Hyvä,että Veera on kunnossa

Ammi kirjoitti...

Sain vinkin lukaista teidän "ihmeparantumisesta". Kovasti kuulostaa tutulta tuo eka kappale, sillä erotuksella, että meillä ei kertaakaan ole oksennettu.

Kun kolmen viikon omituisen ripuloinnin jälkeen en oikein enää muuta keksinyt, ostin koirille matokuurit. Enkä tämän teidän kertomuksen perusteella välttämättä aivan turhaan! Hyi kamala. Onneksi ei ole kuitenkaan tuommoisia näkynyt! Toivottavasti meilläkin mahavaivat olisivat nyt taaksejäänyttä elämää madotuksen ansiosta.

Anonyymi kirjoitti...

hyi,mikä tuo pitkä pätkä oikein oli?

Anonyymi kirjoitti...

savipirjoa