Must on tuuuulluuuu urheiluhuuulluuuuuuu

Täysin aiheeseen kuulumaton kuva tämän vuoden piparitalostamme.

Äsken vielä tuntui että tämänhetkinen urheiluinnostukseni meni tänään vähän liiallisuuksiin. Ensin aamulla jumppattiin stereotyyppisesti kaikkien kotiäitien liikunta-alttarin, eli television edessä puolisen tuntia. Siitä siirryttiin lasten ja koirien kanssa ulos lumileikkeihin (vaunuille piti lapioida kulku-ura, sekä tietenkin tehdä liukumäki sekä lumiukko). Kennelpojan tultua kotiin lähdin puolen tunnin juoksulenkille Viljon kanssa, ja siitä hetkosen kuluttua olikin jo aika rynnätä parin tunnin agilitytreeneihin.

Kyllä oli taivaallista päästä agilitytreeneistä suoraan kuumaan saunaan, ja poikkeuksellisesti jopa ihan itsekseen (poika nukkui ja tyttö oli jo käynyt Kennelpojan kanssa saunassa).

Onnea isit!

Onnea Emmi 3-v!

Parishiltonien chihut on niin out...

...tässä uusinta uutta kiireisen nykynaisen asustevalikoimaan:

Kriikunapiirakka

Tein tänä vuonna ensimmäistä kertaa kriikunoista hillotyyppistä säilykettä ja olen miettinyt että mihin sitä sitten käyttäisi.

Ainakin tässä piirakassa hillo(ke?) on ihan hyvää (muokkasin punaviinimarjapiirakan ohjeesta):

Pohja:
75 g margariinia
3/4 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Päälle:
n. pilttipurkillinen kriikunahillo(ketta)
1 muna
3/4 dl sokeria

Sekoita margariini ja sokeri kulhossa keskenään pohjaa varten. Lisää joukkoon muna ja sekoita. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää sitten koko jauhoseos taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Levitä hillo pohjan päälle tasaisesti. Vatkaa kulhossa keskenään muna ja sokeri ja levitä hillon päälle. Paista uunissa 175C n. 30 min. Tarjoa vaniljajätskin tai vaniljakastikkeen kera.


Ilmeisesti oli ihan hyvää (tein vielä vaniljakreemijauheesta kastikkeen) kun tämän verran oli jäljellä kuvaa ottaessa. Jos joku kysyy niin mä en syönyt neljää palaa. Urp.

Korjaussarja

Kävin Pajun ja lelun kanssa kentällä. Tällä kertaa sain pidättäydyttyä tekemästä mitään ylimääräistä. Otin Pajun kentälle, riehutin lelulla ja otin muurin kerran. Sen jälkeen riehuntaa lelulla ja lelun heitto. Paju oli erittäin innoissaan ja juoksenteli ympäri kenttää heitellen lelua ilmaan. Huh, en sentään yrityksestä huolimatta saanut sitä pilattua!

Lelun kenttätestaus

Tämän aurinkoisen syyspäivän ainoat sadekuurot osuivat tietenkin siihen kohtaan kun päätin lähteä lasten kanssa kentälle treenaamaan. Onneksi vajan lipan alla seistessä pysyi jokseenkin kuivana.

Viljolle ensin muutama vino lähestyminen kepeille ja palkkaus Cuz-palloilla saalisleikkinä sekä tytöltä myös omat palkat (lihapullaa) Viljolle. Sitten Viljo ulos kentältä ja Paju sisään.

Lelun kanssa riehumista (maata pitkin vetoa ja karkuunpäin juoksua) ja Paju otti kuin ottikin sen suuhunsa ja näytti innostuneelta. Olisi varmaan pitänyt jättää harjoitus tähän ja antaa Pajun voittaa saalis ja syödä lihat. Mut enhän mä tietenkään niin tehnyt. Aattelin että samalla otetaan kerran kepit. Kun se normaalisti tekee ne oikein ja nythän se oli vielä innoissaankin.

Tekikö Paju ne kepit nyt oikein? No ei tietenkään. Ei sitten millään. Jos ei jäänyt joku väli tekemättä niin sitten se lähti kepeiltä liian aikaisin. Oiskohan lelu kuitenkin ollut niin kiinnostava että häiritsi juuri tuon verran? (ja se lelu on vielä niin iso ettei sitä saa oikein mihinkään taskuunkaan, joten kädessä näkyvissä sitä piti kanniskella) Yritin sitten jankata niitä keppejä niin pitkään että Paju kyllästyi ja lähti mieluummin juoksemaan Bugin kanssa (joka riekkui aidan toisella puolella). Tyhmä minä!!!

Verenpaineen noustua oli ihan turha enää tehdä Pajun kanssa mitään joten yritin pelastaa tilannetta päästämällä Pajun ulos ja ottamalla Viljon takaisin kentälle. Nyt riehutin Viljoa sillä Pajun lelulla. Ja voin ainakin sen verran sanoa että jos Paju ei siitä lelusta innostu niin se siirtyy välittömästi Viljon käyttöön. Viljo kyllä osasi arvostaa lelua ja sen sisältämiä sisäfileitä ihan toisella tavalla! Kepeillekin tuli hurjasti lisää vauhtia. Paju reihui aidan ulkopuolella sillä aikaa kun leikitin Viljoa.

Uudestaan Viljo ulos ja Paju sisään. Ja pitikö mun taas yrittää niitä keppejä? No piti tietty. Menikö ne oikein? No ei menneet. Ja taas koira ehti lähteä juoksemaan Bugin kanssa aidan vierustaa kun yritin ottaa keppejä uusiksi. Eikun Paju ulos ja Viljo sisään. Viljolle taas riehuntaa lelun kanssa ja ihanan vauhdikkaat kepit.

Seuraavaksi taas koirien vaihto, mutta tällä kertaa laitoin Bugin kiinni jottei se villitse Pajua aidan takana. Mitäs estettä mä sitten yritinkään sille Pajulle? No keppejä tietty! (Jotkut ne ei koskaan opi, tai ainakin oppivat hyvin hitaasti...) Sen verran helpotin koiran suoritusta että autoin kädellä näyttämällä miten ne välit mennään. Vauhti oli siis suorastaan mitätön. Mutta tästä Paju sai lelun ja se lähti sitä riemastuneena heittelemään ympäri kenttää. Taisi siellä joku tapporavistuskin tulla.

Mitähän Paju tästäkin sessiosta oppi? Todennäköisesti ei yhtään mitään järkevää, eikä ainakaan sitä mitä olisin sille halunut opettaa. Menen nurkkaan häpeämään.

Mitä sitä ei tekisi salukin palkkauksen hyväksi...

Tehtävä: Ladataan motivointileluun lisäarvoa.


Välineet:

MM-kisoista ostettu lelu á 25 Eur ja kyllä, sisällä on grillattua porsaan sisäfilettä.

Tavoite: Koira syö innosta täristen lihat ja saattaa jopa "tappaa" lelua.


Toteutuma:

Koira syö lihat. Ei värise, tärise eikä varsinkaan tapa.

Noo... ehkä laturissa on jotain vikaa. Pitäisköhän käydä lahtaamassa jänes?

Manssi otti medien hopeaa ämmämmissä!

Chilly ja Stephanie Saksasta ottivat viime viikonlopun MM-kisoissa medien yksilöhopeaa! Aivan upeeta! Tämän parin finaalia jännäsin melkein enemmän kuin suomalaisten (no ei oikeesti), sillä olisihan se kiva saada "oma" rotu palkintopalleille. Ja sinnehän se suhahti toiseksi medikokoisen bordercollien voittaessa. Nyt vielä puuttuu että joku vie salukin joskus palkinnoille...

Itse en päässyt oikein kunnon kannustusfiilikseen koska lapset olivat mukana. Alunperin vanhimman piti mennä hoitoon, mutta aikataulut eivät sitten menneetkään yksiin lastenhoitajan kanssa. Huomio kiinnittyikin enemmän vanhemman vahtimiseen ja nuoremman viihdyttämiseen kuin kisasuoritusten seuraamiseen. Noh, aikaansa kutakin ja tulihan tytölle sentään elämyksiä vaikkei hän juurikaan itse kisan seuraamisesta välittänyt (pojan saamat elämykset olivatkin luokkaa "jalkoja näkyy-vaimeaa mölinää-ruokaa-unta-lisää jalkoja-lisää mölinää-ruokaa-unta-mölinää-jne...."). Siilikoniset korvatulpat näyttivät toimivan tehokkaasti äänenvaimentimena ainakin pojalle, tyttöhän ei sellaisia suostunut korviinsa laittamaan (joo, ei ne taskussa paljon vaimenna). Suurin kiitos tytön viihtymisestä pitkien päivien aikana kuuluu kyllä samalla rivillä istuneille ystäville jotka jaksoivat olla tytön touhuissa mukana. Kiitos!

Ensi vuodelle on kuitenkin hotellit jo varattu Itävallasta, ja lasten/koirienhoitajaa pitääkin alkaa etsiä hetimiten.

Paju - Bugi 3 - 0

Pajun ja Bugin keskinäisessä agilitykisassa Paju johtaa nyt 3 - 0. Kolme viimeistä kisaa Paju on saanut tuloksen ja Bugi hylkäyksen. Tänäänkin Paju teki tutun ja turvallisen 25+ tuloksen ollen tällä tuloksella neljäs! Läheltä liippaa, melkein päästiin siis palkinnoille!

Kohta Pajua pitää varmaan oikeasti ruveta ohjaamaan, sillä tänäänkin se oli varsin vauhdikas ja jopa juoksi koko loppusuoran kaukana edelläni. Virheet tulivat ajasta sekä puomin kiellosta ja muurin ohituksesta.

Ja ei, tällä kertaa ei ole videota sillä Pajun vuoro oli heti Bugin jälkeen eikä lapsenhoitaja ollut mukana kaitsemassa lapsukaisia. Tehtiin siis Kennelpojan kanssa lastenvaunujen lentävä vaihto maali/lähtölinjalla.