Pikapyrähdys Lieksaan

Alunperin tarkoitus oli matkan varrella (itsenäisyyspäivänä) käydä tekemässä kontaktiharjoitukset Joensuun epiksissä, mutta koska lauantaiksi piti ehtiä takaisin agilitykoulutukseen, jätimme epikset väliin.

Maanantai-illasta pakkasimme uskollisen manssimobiilin ja lähdimme Nokian parkkikselle yöksi. Teko ei suinkaan ollut niin järjetön kuin miltä kuulostaa, sillä kennelpojalla oli tiistaina vielä työpäivä, ja matka-aikaa supistaaksemme päätimme lähteä heti töitten jälkeen.

Mikäs siinä oli lämpöisessä ja mukavassa matkailuautossa nukkua aamulla pitkään kun ei tarvinnut kukonlaulun aikaan pakata laumaa autoon ja lähteä ajamaan työmaalle (tai kuten minun, koirien ja tytön tapauksessa, työmaan parkkipaikalle) ja kennelpojan hoitaessa koirien pissatukset aamuvarhaisella lähiviheriöllä. Loistoidea siis!

Koirat ovat jo niin tottuneet matkustamaan manssimobiililla että niiden kanssa on suorastaan älyttömän helppoa lähteä minne vaan mihin auton saa parkkiin. Vaikka ulkoa kuuluisi minkälaista mekkalaa tahansa, ne ottavat tyynen rauhallisesti nokosia häkeissään. Armoton konsertointi alkaa vain jos joku vieras ehdoin tahdoin änkee häkkien oven suuhun kuikuilemaan. Vakuuta siinä sitten että "ei ne ole vihaisia, ne ei vaan tykää että niiden yksiöihin mennään tuijottelemaan..."

Lauantaiksi palattiin siis takaisin. Iltapäivästä oli parin tunnin ylimääräinen koulutussessio ulkopuolisen coachin johdannossa ja CPU oli ekassa harjoituksessa täysin poissa käsistä. Tai pikemminkin mun näytöt ja CPUa ohjatessa vaadittava "rokkiasenne" olivat kadoksissa. Siinä ne sitten kuitenkin löytyivät pikkuhiljaa ja juuri kun alkoi tuntua siltä että homma alkaa sujua, aika loppuikin. Hyvät harkat olivat kyllä muuten!

Tässä alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä että kisoihinkin voisi tuon otuksen kanssa lähteä, joten tammikuun Kirkkiksen kisat taitavat olla seuraavaksi tähtäimessä.

Taas on viikko vierähtänyt

...eikä mitään ole ehtinyt kirjoitella tännekään.

Mutta eilen pidettiin meillä kotona agiseuran kouluttajien pikkujoulu, ja sitä varten väsäsin glögikakun, joka olikin tosi hyvää, kannattaa kokeilla. Maistui ihan joululta! (Resepti esim. tuolta)


Pikkujoulussa kuultiin mielenkiintoinen luento koiran stressistä joka kirvoittikin keskustelua koko illalle, sekä katseltiin agilityvideo vuodelta -94. Video oli kuvattu seuramme treeneissä ja siitä oli tunnistettavissa pari nykyistäkin lägiläistä, nimittäin ainakin allekirjoittanut silloisen x-rotuisensa (sakemanni-dalmis) Kikin kanssa. Voi nolous! Onneksi metodit ja ohjaus on tuosta ajasta jokseenkin parantuneet (ainakin toivottavasti), ja "virheistä oppii" kuten älykkäästi videollakin mainitsin.

Pikkujoulujen jälkeen pieni yökukkujamme oppi uuden taidon. Lisäistuimeksi sisälle tuomamme puutarhatuoli osoittautui juuri sopivan korkuiseksi kiipeilytelineeksi, ja yhtäkkiä huomasimmekin tytön hihkuvan tyytyväisyyttä tuolilla istuen. Onneksi hän osasi tulla alaskin ihan kunnialla...

Hallicup 25.11.

Tänään vietimme koko päivän hallicupissa. Meidän poppoosta kisoihin osallistui CPU, Paju ja Viljo. Yllä kisaavien rata. CPUn kanssa menimme tekemään hyllyä sillä päätin jo etukäteen palkata sen kontakteilla. Ne menivätkin ihan suunnitellusti, ja pääsin palkkaamaan koiran hyvin. Muuten rata meni suht ok, kepeille mennessä CPUn vauhti oli sen verran suuri että se ei enää päässyt kääntymään toiseen välikköön ja loppukepit menivät jokseenkin tökkivästi (tajusin myöhemmin että CPUlle keppikäsky on "kepit", eikä "kierrä"...). Hypyn numero kuusi CPU ohitti kun en tajunut sitä selvemmin näyttää, ja kasilta ysille mennessä CPU kävi moikkaamassa tutut ratahenkilöt, mutta muuten olin tyytyväinen rataan.

Paju päätti kennelpojan ohjaksissa lähteä Aa:n jälkeen etsimään mammaa, mutta meni muuten iloisesti rataa (ottaen huomioon että kennelpoika ohjasti ihan kylmiltään Pajua ekaa kertaa, edes harkoissa eivät ole käyneet).

Viljon rata päättyi puomille jossa se ei jostain kumman syystä suostunut tekemään kontaktia kunnolla ollenkaan, vaan loikkasi joka kerta sieltä pois. Kennelpoika ei sitten jatkanut rataa vaan molemmat tulivat pois pelleilemästä. Kotona raahattiin kontaktikapistus yläpihalle ja kuinka ollakaan, kontaktien oikea suoritustapa muistui taas pikkukoiran mieleen. Aika pahojakin harhautuksia sai tehdä ennenkuin Viljo rikkoi paikan, mutta selkeästi se tarvitsee vielä paaaaaaljon häiriöharjoituksia ennen kisaradoille menoa.

Pipareita!

Kun meille ei jouluna kuusta tule sisälle niin tein piparista meille joulukuusen. Kennelpoika jo kyseli vesi kielellä että milloin tuo on tarkoitus syödä? Annoin luvan ruveta tuhoamaan sitä joulun jälkeen, ja siinä tuleekin olemaan hommaa sillä tuohon meni kilon verran piparitaikinaa... Onneksi täällä on kuusi innokasta auttajaa kuono pitkällään. Voipi olla ettei kuusi edes selviä hengissä jouluun asti jos kiusaus käy jollekin ylivoimaiseksi...

No hö!

Odotin viisaudenhampaan poiston sisältävän verta, rutinaa, hampaanpalasia ja vääntöä. Olin jopa hieman pettynyt kun lopputulos oli "nirsk-nirsk-nirsk-plop". Kymmentä vaille menin hammaslääkärin ovesta sisään ja viittä yli nousin tuolilta yhtä hammasta uupuen. Jopa hampaan paikkaus kuukausi sitten oli kamalampaa!

Nyt odotan että kello tulisi kahdeksan jolloin saan syödä ihan hammaslääkärin määräämää jätskiä, nam!

Nytkö se tyhmeneminen sitten alkaa?

Tunnin päästä on viisaudenhampaan poisto. Ja unohdin ostaa pehmeitä syötäviä varastoon!
Noh, ehkä mä pärjään banaanilla ja jugurtilla huomisen... vähän kyllä hirvittää näin etukäteen tuo operaatio.

Tehotreenejä

Tässä on ratapiirros eilisistä tehotreeneistä. Kun tutustuin rataan niin en voinut kuin naureskella itsekseni, niin hankalalta tuo CPUn ohjaksissa oleminen tällä radalla tuntui etukäteen. Ennustin kouluttajalle että ehkä me päästään nelosesteelle asti. Noh, päästiin kolmannelle ilman virheitä. Mut sitten kun koutsi muistutteli olkapäitten käyttöä ja oikea-aikaista ohjausta niin homma alkoikin sujumaan! Loppujen lopuksi CPU kulki todella hyvin (tehtiin rata kylläkin pätkissä, joten todellista vauhtia ei päästy koko radalla kokeilemaan), tiukoin kaarroksin ja koko ajan kuulolla.

Voi kun tuo koutsi pääsisi kisoihinkin kertomaan miten kannattaa koiraa viedä niin mehän tehtäisiin varmaan jopa tulos! Nyt tuli kyllä hirmu hinku kisaamaan, mutta taitaa mennä ensi vuoden puolelle ennenkuin meidän kalenterissa löytyy tilaa kisastarteillekin... Ehkä ihan hyvä vaan, ehtiipä harjoitella enemmän!

Onnea minä!

Sitä ollaan sitten puolessa välissä seitsemääkymppiä kuten kennelpoika niin söpösti ilmaisi.
Tästä sitä vaan paranee!

Onnea isit!

Meidän isin kakku, hyvin maistui!

Kakku sisältä, välissä mangopäärynäananastuorejuustoa, banaania ja suklaakermavaahtoa

Leipurin pikku apuri

Purkkeja ja purnukoita

Olin eilen ekaa kertaa tupperikutsuilla. Siis niitä muovisia purnukoita tuijottelemassa. Tavoistani poiketen voitin jopa arvonnassa pikkiriikkisen säilytyspurkin jolle sain heti hyvän käyttövinkin! Siihen mahtuu just sopivasti namisukka, joten enää ei kennelpojankaan tarvitse ihmetellä epämääräisenä kasana lojuvia sukkia jääkaapissa...

Seiskytviis egee köyhempänä poistuin talosta. Paras olla muuttamatta summaa markoiksi edes mielessään sillä aika kalliiksi tuli sipulileikkuri, pursotinpussi (no oli siinä niitä teriäkin mukana) ja sokerinsäilytysastia. Vois joskus huvikseen käydä esim. Säästöpörssissä katsomassa mitä ne siellä maksaisi... paitsi että noita isoja pursotinpusseja ei kyllä saa sieltä. Eikä varmaan tollaisia näppäriä sipulileikkureitakaan. Eihän?