Reissutyttö rules!

Paju tuli tänään Tartossa Eestin muotovalioksi ja sai varaCacibin (mikä vahvistetaan cacibiksi), eli on nyt vahvistusta vaille Kansainvälinen muotovalio! Jihuu!

Suurkiitos Marikalle Pajun ottamisesta mukaan matkaan!

Onnea kaksivuotiaalle!

Synttärikakku

Itse sankari uuden lieden ja kattiloiden parissa

Tarttis vissiin joskus harjotellakki

...ainakin jos eilisiä kisatuloksia katsoo. Molemmilta radoilta keppien ohijuoksu ?!?

Noh, lohdutuksena muita virheitä ei sitten tullutkaan (paitsi kiellosta aiheutuneet ylimääräiset sekunnit) ja jälkimmäisellä radalla alkoi olla loppuradalla jo tosi kiva "flow" kun Viljoa pystyi heittelemään esteille ja itse hakeutumaan optimiohjauspaikkoihin. Mutta kyllä sitä selkeästi kaipaa itsekin hieman ulkopuolista silmää katsomaan mitä sitä kentällä touhuaa...

Tänää ei mittää, eilen ei mittää, viime viikollakaa ei mittää...

Mittää ei oo tehny nii emäntä kui koiratkaa! Iha patalaiskana vaa maattu!

Tuleepa kunnon tauko koirillekin, tosin nyt pitäis kyllä kunnostautua tuon harjoittelun suhteen kun on Viljolle kaksi starttia sunnuntaina ja viimeinen nolla pitäis repäistä sieltä.

Noh, ehkä tästä jaksaa tänään tai huomenna raahautua noi 20 metriä tuonne takapihan agikentälle...

Leiriä savella vai savea leirillä

Lägin ja Agi-Kotkien tämänvuotinen yhteisleiri pidettiin Vesan lomakylässä Kärkölässä. Ensimmäistä kertaa Lägin leirien historiassa harjoitusilma oli enemmän kostea kuin paisteinen. Mutta tämä ei innokasta leirijoukkoa lannistanut, sillä Sepon harjoitukset saivat pienten vesitippojen valumisen unohtumaan. Tämän lisäksi väki oli järkevästi valinnut leirivaatetuksen niin että 100% suhteellinen ilmankosteus ei juurikaan haitannut.

Kenttänä jokseenkin kalteva kostea nurmi ei ollut niitä ihan helpoimpia, varsinkaan loppuryhmien osalta. Polviin (ja joskus vyötäisille) asti ulottuneet savimaalaukset useimpien yllä kertoivat että kovasti oli radalla töitä tehty ja kaikkensa annettu huolimatta hieman liukkaasta alustasta.

Ykshi vielä ja shitten laskhu!

Viikonlopun koulutusaiheina olivat agilityn perusteisiin kuuluvat koiran itsenäinen irtautuminen esteille sekä ehdoton tännekäsky (koira tulee suoraan ohjaajan luokse suorittamatta mitään esteitä). Useimmilla leiriläisistä oli haasteita jomman kumman kanssa, joten kaikki tuntuivat olevan tyytyväisiä leirin koulutukselliseen antiin. Harjoitukset olivat niin hyviä että omat ryhmäläisenikin saavat niistä nauttia monta seuraavaa kertaa.

Perinteinen agitron-kilpailu muuttui agiduo-kisaksi sillä osakilpailuja pidettiin tällä kertaa kaksi. Esteiden bongaus -rata (40 sekunttia eikaa suorittaa koiran kanssa niin monta estettä oikein kuin vain ehtii) sekä normaali kisarata (niin että ketään ei hylätty vaan hylkäykseen johtavasta virheestä tuli lisävirhepisteitä). Tällä kertaa Agi-Kotkat veivät kolme ensimmäistä sijaa, ja ensimmäinen Lägiläinen hakemassa palkinotaan oli Pihlajamäen Satu. Leirin yksi parhaista puolista on yleensä ollut se että kaikki saavat palkinnon, ja niin tälläkin kertaa. Jouduimme tekemään jopa kaksi palkintojenjakokierrosta jotta saimme kaikki palkinnot uusiin koteihinsa.

Ilmasta huolimatta leirillä oli jälleen kerran oikein kivaa, koulutuksesta sai uusia ajatuksia ja mikä tärkeintä, ruoka oli hyvää ja sitä oli erittäin riittävästi. Majoituskin oli kohdallaan, ainakin meillä jotka yövyimme omissa matkailuautoissamme...

Voitto Riihimäeltä!

Bugi otti yllärivoiton Riihimäellä maksiykkösissä, jihuu! Ihanneaika ja rataprofiili oli "tiukahko" (katso rata Bugin treenipäiväkirjasta) sillä voitto tuli kyllä nollaradalla mutta neljän sekunnin yliajalla. Mut ei sitä ykköspallilla niin usein pääse olemaan etteikö sitä pitäisi juhlia!

Ihmeparantuminen!

Pääosan esittäjä

Veera ei tuntunut millään parantuvan vatsataudistaan. Heti kun yritin vaihtaa Veeran ruoan riisi/seiti sekoituksesta yhtään tavallisen ruoan suuntaan (vaikka miten varovasti), alkoi ripuli ja oksentelu taas.

Kunnes se kolmisen päivää sitten oksensi tämän (heikkohermoiset älköön katsoko, oikeesti!). Pikasoitto henkieläinlääkärille, samoin kuin mailitse kuvat. Veerahan on se meidän koirista joka pitää pihan vapaana jyrsijöistä (ja kaikesta muustakin minkä voi syödä ja minkä saa kiinni). Syntyi siis vahva epäily loisesta, ja oireetkin olivat täysin siihen sopivat (vahva loistartunta voi aiheuttaa suolistossa verenvuotoa, josta oksennuksen ruskea väri). Vaikka olin nelisen kuukautta sitten madottanut koirat niin arvatkaa tuliko pikareissu apteekkiin hakemaan koko poppoolle matolääkkeet?

Nyt kun matolääkkeet on syöty, Veera on täysin entisellään ja se pystyy jopa syömään normaalia ruokaansa ilman mitään oireita. Enpä ole koirahistoriani aikana tällaiseenkaan tapaukseen koskaan ennen törmännyt...

Manssin fysiikka

Viime aikoina tekemämme empiirinen tutkimus on tuonut esille lisätietoa manssin fysiikasta. Alla oleva läpileikkaus manssin sisuskaluista selvittää kertaheitolla esim. sen fyysisen mahdottomuuden että vettä desin verran juonut manssi pissaa lenkillä viisi desiä. Se selittää myös mihin kolmen kilon ruokasäkkiin varkaille päässyt manssi tallettaa ruokansa. Yleensä siitä ruoasta kun ei jää jäljelle kuin pussi (ja sekin postimerkin kokoisina kappaleina ripoteltuna ympäri asuntoa). Virtsarakon ylettyminen aivoihin asti selittänee myös sen miksi joskus (toki vain harvoin) tuntuu että manssin aivoissa vaikuttaa harmaan aivomassan tilalla nestemäisempi aines.

Kakkoskakku

Pitihän se isompi kakkukin tehdä viikonlopun kunniaksi:

Onnea Kennelpojalle!

Paljon Onnea Kennelpojalle synttärin johdosta!