Intopallerot plokkaa

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

2011-12-24T10:03:00.003+02:00

Pitkän blogihiljaisuuden katkaiskoon tämän vuoden joulukakun kuva. Hieman on pitänyt kiirettä sen jälkeen kun aloitin työt perhepäivähoitajana ja samaan aikaan iltaopinnot perhepäivähoitajan ammattitutkintoa varten. Kesään mennessä pitäisi aikataulu helpottaa joten silloin toivottavasti saadaan jotain sisältöä tähänkin blogiin.

Rauhallista joulua ja oikein ihanaa vuotta 2012!

Uudet perheenjäsenet

2011-06-02T18:29:00.007+03:00

Saammeko esitellä: Salama ja Persikka!

Pupuset ovat ranskanluppia ja pariskunta on asunut meillä nyt kuukauden päivät. Päivän kuumimmat tunnit ne vetävät kopissaan sikeitä, mutta iltapäivällä ne tulevat ulkotarhaan touhuilemaan (kaivamaan, järsimään puunoksia, loikkimaan ympäriinsä tai muuten vaan ihmettelemään maailmanmenoa). Hauskoja veitikoita!

Paita ja peppu loikoilemassa.

Mieliruoka: lasten poimimat voikukan lehdet ja kukat.

"Yritäkin viedä mun salaatit!"

Persikka mielipuuhassaan.

Salama torkkuu.

Jos vaihtais edes kuvan

2011-02-27T18:51:00.002+02:00

Usva: Mitä, mitä, kuva, kuva, onkstäähyvä, tai tää, tai tää, mitä, mitä, mitä?
Bugi: Voi hyvää päivää...

Rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta!

2010-12-23T22:50:00.003+02:00

Makoisaa Joulua kaikille!

Piparilinna

2010-12-11T19:13:00.003+02:00

Että tällaista tällä kertaa...

Sekalaisia räpsyjä

2010-11-14T22:20:00.003+02:00

Emmin Halloweensynttäreiden tarjoiluja

tö pesue

Usva ja pari linssiludetta

Emmi ja Usva

CPU 10 vuotta

Hyvin mahtuu

Hauskaa Isänpäivää!

Jee, päivitys!

2010-10-10T15:29:00.011+03:00

Ei ole sitten tullut päiviteltyä. Yllä kuvassa syypää. Tai kyllä se vauvan hoitokin vie vähän aikaa (no ei oikeastaan, on sen verran perustyytyväinen tapaus). Mutta tässä nyt päivityspläjäys, vähän kuulumisia siis meiltä.

Ei voi kyllä muuta sanoa kuin että aivan parhaan pennun juuri meidän perheeseen Elina luovutti meille! Yhteiselo vilkkaan pennun ja pienen vauvan kanssa samaan aikaan on onnistunut yli odotusten, mitään ylitsepääsemätöntä vaikeutta ei ole tullut eteen. Usva jaksaa ja sietää aivan mahtavasti vanhempien lastenkin metkut, ja lapset tykkäävät Usvasta, varsinkin nyt kun pureminen on jäänyt vähemmälle.

Etenkin kaksivuotiaalla Attella ja nyt nelikuisella Usvalla tuntuu synkkaavan keskenään. Molemmat ovat nyt jotenkin samalla kehitysviivalla, tykkäävät riehua ja keksiä metkuja, ja usein heidät löytääkin takapihalta kahdestaan seikkailemasta.

Kohta viisivuotias Emmi kuuntelee korva tarkkana äitin kouluttaessa pentua ja toistelee samoja käskyjä "kouluttaessaan" (=murentaessaan äidin koulutuksen vähäisintäkään johdonmukaisuutta) pentua.

Puolivuotiasta Ellaa voi jo hyvin pitää lattialla pennun kanssa, välillä pitää tosin kutsua pentua pois puhdistamasta vauvan kitarisoja... Mutta Ella tuntuu tykkäävän kun Usva touhuu lähellä. Onneksi Usvan karvat ovat niin lyhyet että niistä ei saa hyvää tarttumaotetta!

Kaikki muut koirat paitsi Viljo (jota ei edes päästetä pennun kanssa samaan tilaan vielä vähään aikaan) ovat jo tyytyneet ajatukseen että lauma on kasvanut taas yhdellä koiralla ja leikkivätkin ulkona ollessaan kivasti keskenään.

Itse asiassa leikittäjiä tuntuu Usvalla olevan niin paljon että itse en juurikaan pääse sitä tekemään kuin niillä satunnaisilla kerroilla kun pääsen itsekseni pissattamaan pentua. Toivottavasti se kuitenkin riittää hyvän suhteen luomiseen!

Usva on ollut erittäin vastaanottavainen kaikenlaisen koulutuksen suhteen. Edellisistä koirista poiketen nyt minulla on tavoitteena saada ensisijaisesti mukava kotikoira ja sen jälkeen mukava harrastuskoira. Tällä tarkoitan sitä että yritän miettiä koko ajan miten haluaisin koirani toimivan sisätiloissa/ulkona lenkillä/vieraassa paikassa ja pyrin välittömästi korjaamaan mahdolliset väärät toimintamallit.

Esimerkkinä vaikka se kun huomasin että pennun sisälle tulo tapahtuu kelpiemäiseen supervauhtiin suoraan ovesta olohuoneen sohvan kautta (jossa Emmi/Atte yleensä istuu ja kiljuu kun pentu syöksyy "tervehtimään") vastaiseen seinään, otin tavakseni heittää muutaman namin ovensuuhun jolloin Usva pysähtyy siihen syömään niitä ja pystyn ottamaan tilanteen paremmin haltuuni. Nyt se hidastaa jo valmiiksi siinä hieman vauhtia jolloin sisääntulo on aavistuksen hillitympi.

Seuraavaksi pitää pohtia sitä miten saan pennun suoraan ovelta etuaitaukseen, sillä se on nyt pari kertaa juossut ovesta aitauksen ulkopuolelle "Moi mä oon täällä, ei mun tartte sinne tulla" -mentaliteetilla. Pitää varmaan heitellä ne namit sinne aitaukseenkin...

Onneksi tähän mennessä Usva on ollut ihanan vastaanottavainen kaikkien koulutusyritysteni kanssa, toisaalta Usva on vielä niiiin pieni että paljon haasteita on varmasti edessä!

Sen olen kyllä huomanut että pienen vauvan aiheuttama unipula ei varsinaisesti auta koiran kouluttamisessa. Sekä oma oppiminen että asioiden muistaminen (=johdonmukaisuus) kärsii selvästi. Esimerkkinä ovista/porteista kulkeminen. Käskyjen ärsykekontrolliin saaminen on mulle kauhean vaikeaa ja ajattelen sitä vaihetta koulutuksesta aina kauhulla. En tiedä olenko kertaakaan osanut kouluttaa mitään käskyä kunnolla ärsykekontrolliin.

Nyt siis ajattelin opettaa Usvalle että portista ei tulla läpi millään muulla kuin vapautuskäskyllä. Luettelin siis siinä portin ääressä "koira - porkkana - ovi - mitänytmieleenjuolahti" -litaniaa ja lopuksi sanoin sille ok (siis ookoo). Ruumiinkieleni varmasti kertoi että nyt saa mennä sillä pienen epäröinnin jälkeen Usva tulikin portista. Vasta muutaman sekunnin (okei, ehkä muutaman kymmenen) jälkeen iski totuus tajuntaan... ok? OK??! Mistä lähtien Usvan vapautussana on ollut OK???? Vapautussana on "Okei", paino ekalla oolla. Voi huokaus. Tässä vaiheessa huomasin että ärrrrsykekontrrrrolli on oikein hyvä kirosana.

Että sellaista meiltä tällä kertaa, palajamme jälleen linjoille ennalta arvaamattomana ajankohtana.

Usva on täällä!

2010-08-04T16:07:00.004+03:00

Hän itse (enemmän tarinaa Usvan blogissa).

Aaaaawwww......

2010-06-20T21:18:00.003+03:00

Vauva sai nimen

2010-06-13T18:23:00.003+03:00

...ja tässä itse päivänsankari:

Sitruunainen mustikkapiiras

2010-06-05T21:25:00.004+03:00

Sitruunainen mustikkapiiras

1 pkt valmista kauramurotaikinaa
n. 3 rkl lemon curd tahnaa
n. 300 g turkkilaista jugurttia (tai kermaviiliä/rahkaa tms.)
1 prk creme fraichea
2 kananmunaa
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
n. 1 dl mustikoita

Painele kauramurotaikina voidellun vuoan pohjalle ja reunoille. Levitä lemon curd taikinan päälle tasaisesti. Sekoita keskenään jugurtti, creme fraiche, kananmunat sekä sokerit. Kaada vuokaan. Ripottele päälle mustikat.

Paista 200 asteessa noin 35 minuuttia.

Caipirinha-juustokakku

2010-05-30T14:59:00.007+03:00

Kakku oli pirteän sitruunainen ja ihan hyvän makuinen näinkin,
mutta ensi kerralla sekoitan mukaan tuoreiden mansikoiden palasia hieman tasaamaan makua.

Caipirinha-juustokakku
(vuoka 20-22 cm)

Pohja:
200 g piparkakkuja, kaurakeksejä tai digestivejä murustettuna
100 g voita tai margariinia sulatettuna

Täyte:
5 liivatelehteä
2,5 dl Flora vispiä/kermaa vaahdotettuna
200 g vaniljan makuista tuorejuuston tyyppistä kasvirasvavalmistetta
1 pss Santa Marian Caipirinha Drink Mix -seosta
3 dl tomusokeria
1 rkl vaniljasokeria
1/2 dl kylmää vettä

Murusta piparit/keksit esimerkiksi pienessä pussissa lihanuijalla hakaten, tai monitoimikoneen leikkurinterällä. Sulata rasva, sekoita nämä keskenään ja taputtele leivinpaperirinkulalla vuoratun irtopohjaisen kakkuvuoan pohjalle, jonka halkaisija on noin 22 cm.

Laita liivatteet likoamaan runsaaseen kylmään veteen. Vatkaa Flora vispi vaahdoksi, lisää joukkoon vanilja"tuorejuusto," sekä Caipirinha-drinkkijuomaseos.
Mausta tomusokerilla ja vaniljasokerilla.

Kuumenna vesi mikrossa tai kasarissa kiehuvaksi, liuota joukkoon vedestä puristetut liivatelehdet, anna jäähtyä hetki. Lisää liivateseos ohuena nauhana täytteeseen koko ajan sekoittaen. Kaada täyte vuokaan pohjan päälle, anna hyytyä jääkaapissa muutama tunti tai yli yön.

Koristele hedelmillä ja/tai marjoilla.

Geishapiiraset

2010-05-24T18:11:00.009+03:00

Geishapiiraset

(14 kpl muffinsseja tai 1 piirakkavuoallinen)

1 kpl murotaikina (pakaste, 400 g)

1 dl vanilliinikreemijauhetta
3 dl maitoa
200 g vaniljatuorejuustoa (tai esim. maitorahkaa & vaniljaesanssia 1 tl)
0,5 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 munaa
14 kpl Geishakonvehteja

Koristelu:
kermavaahtoa & suklaanmakuinen koristerae

Painele taikina muffinssivuoan pohjalle ja reunoille (vuoraa syvennökset ensin amerikanmuffinivuoilla tai käytä esim. silikonimuffinssivuokia) .
Sekoita vanilliinikreemijauheen joukkoon maito, anna saeta hetki.
Lisää joukkoon tuorejuusto tai maitorahka, sokerit ja munat ja sekoita tasaiseksi.
Aseta suklaapalat muffinivuoan syvennöksiin, kaada päälle vanilliinitäyte.

Paista 200 asteisessa uunissa 25-30 min uunin alimmalla ritilätasolla.

Anna jäähtyä kunnolla, lämpimänä täyte on löysää.

Koristele kermavaahdolla ja koristerakeella/kaakaojauheella.

Fyssaria ja jalkavammoja

2010-05-09T09:33:00.003+03:00

Bugilla oli viime viikolla viides? fyssarikerta. Kyllä huomasi ettei koiraa oltu jumpattu (tai tehty hyppydrillejä) kahteen kuukauteen (kroppa ei vaan enää taipunut lattiatasolle (siis minun kroppani, ei koiran)). Treeneissä Bugi on ollut Jounin kanssa noin kerran viikossa, joten ihan laiskana ei koira sentään ole ollut (vaikka emäntä onkin).

Parilla edellisellä fyssarikerralla on ollut selkeästi edistystä havaittavissa, eli mitään kummallisempaa jumia tai arkuutta ei ole esiintynyt. Toisin oli nyt. Kylkikaari oli seistessä oikealla puolella pyöreämpi vasempaan verrattuna, jäykkyyttä oli nikamien L3-L4 välillä, kierto oikealle rajoittunut, kireyttä ja arkuutta oli havaittavissa myös lanneselän lihaksissa tällä alueella. Syvien lihasten toiminnassa oli myös parantamisen varaa. Hoidon jälkeen jäykkyydet ja arkuudet olivat onneksi huomattavasti vähäisemmät. Mutta huomaa että jumpista on todellista hyötyä ja nyt taas kun päästään normirutiineihin kiinni, täytyy ottaa jumpat ja hyppyharjoitukset taas viikottaiseen ohjelmaan. Jumppaohjelma pysyy samana kuin edellisellä kerralla annetut ohjeet, sillä edistystähän tässä välillä ei ole tapahtunut.

Ensimmäiset neljä päivää hoidon jälkeen sain tehtäväksi lannerangan taivutuharjoituksia, ja nyt viikonlopusta lähtien olisi saanut aloittaa hyppytreenit. Mutta kuinkas kävikään? Eilen Bugi tuli ulkoa sisälle jalka verta vuotaen, se oli repinyt (mikä on nimeltään se välikämmenen yläpuolella oleva antura?) vekin. Ei pahasti, mutta sen verran että pari viikkoa menee varmaan parannellessa. Höh.

Onnea wanhuksille!

2010-05-06T18:14:00.004+03:00

Dabljuu What a Magic "Veera" 12-v

Intopalleron Bibburinen "Viljo" 10-v
(täytti kyllä jo kuukausi sitten mutta unohtui päivittää)

Onnea Atte 2-V!

2010-04-16T12:37:00.003+03:00

Atte täyttää tänään huimat 2 vuotta! Päivän kova sana on juna(t) joten niitä tuli sitten lahjaksikin muutama. Tässä isosiskon (4,5-v) koristelema kakku (äiti auttoi vähän kermavaahdon pursotuksessa, muuten tytöllä oli ihan vapaat kädet).

Kenneltyttö 2.0

2010-04-13T14:26:00.004+03:00

Ylpeänä esittelemme uusimman lisäyksen laumaamme:

Toinen kenneltyttömme syntyi 8.4. klo 18:52
ja strategiset mitat ovat 3405 g ja 48 cm.

Piparitalo, uusi yritys!

2009-12-13T17:19:00.003+02:00

No niin, piti yrittää uudestaan, tällä kertaa se jopa pysyi kasassa!

Tämän vuoden piparitalo

2009-12-05T20:43:00.003+02:00

Tämän vuoden talossa on jotain mikä ei ihan täysin miellytä silmää. Olisikohan nuo sokerilumihiutaleet sittenkin olleet liikaa?

Bugin fyssari, 2. kerta

2009-11-13T19:46:00.003+02:00

Tänään oli Bugin toinen fyssarikerta. Koira oli paljon paremmassa kuosissa, ainoastaan lievää jäykkyyttä lannerangassa ja niskassa. Takajalan lihakset olivat kehittyneet hienosti, kuin myös syvien lihasten toiminta oli kokonaisuudessaan parempi. Olen kyllä huomanutkin Bugia jumpatessa että se kannattelee itseään todella paljon paremmin nyt kuin jumppaa aloittaessa.

Kotiläksyksi saatiin hieman vaativammat jumppaohjeet, ristikkäisjalkojen nostossa nostojen määrä on nyt 10-20 ja kun parikymmentä menee hyvin, siirrytäänä tekemään näitä epätasaiselle alustalle. Tämän lisäksi tehdään takajalkojen nostoja niin että etujalat ovat korkeammalla ja takajalat epätasaisella alustalla. Jatketaan myös etu- ja takanojia etujalat maassa ja takajalat epätasaisella alustalla.

Bugin hassuun istumistapaan saatiin myös ohjeet, namilla houkutellaan koiraa hieman eteenpäin, sitten nostellaan etujalkoja vuorotellen sekä "tönitään" kyljistä niin että koira hakee tasapainoa myös takaosallaan.

Peruutusharjoituksia jatketaan, nyt erilaisten pintojen yli (rullattu matto, ruohomatto, rimoja tms.) Hommaa riittää siis vielä! Kontrollikäynti on kahdeksan viikon kuluttua.

Onnea Emmi 4-v!

2009-10-24T19:45:00.002+03:00

Välissä suklaakermavaahto sekä mansikkamousse.
Hello Kitty syötävä kakkukuva Bake & Partysta.

Onnea 4-vuotiaalle Emmille!

Miten paljon voi olettaa vääriä asioita alkaessa ohjata uutta koiraa?

2009-10-08T15:54:00.004+03:00

Minen oo mitään tehny!

Lyhyellä kokemuksella voisin kertoa että aika paljon. Varsinkin vaihtaessa terrieristä paimenkoiraan (tai nämä ovat tietysti yleistyksiä, pitäisi varmaankin tarkentaa että vaihtaessa Viljosta Bugiin). Tässä tämän hetken oivallukset, olen varma että niitä tulee jatkuvasti lisää...

1) Bc haluaa ilman muuta tehdä ohjaajansa kanssa yhteistyötä.
Periaatteessa joo (ainakin enemmän kuin manssi), mutta ei tämäkään ilmaiseksi tule. Meidän alkutaipaleella kun päästin koiran irti hihnasta/häkistä/autosta/portista Bugi laukkaili huitsin nevadaan ja teki huvikiemuroita ympäriinsä tuskin kiinnittäen mitään huomiota allekirjoittaneeseen. Radalla kun päästiin tekemään esteitä niin se sentään halusi tehdä hommia, mutta heti kun tuli tauko, alkoi päämäärätön laukkaaminen.

Olen siis joutunut ihan alusta asti opettamaan Bugille että ensimmäinen asia mikä tehdään kun päästän sen ulos häkistä/autosta/portista/hihnasta on ottaa kontakti minuun. Samoin paikasta toiseen siirtyminen agilitykentällä tapahtuu nykyään joko hihnassa tai vieressäni kävellen ja hallitusti, ei mitään omia kierroksia.

2) Bctä voi nostella ja ottaa kiinni kuin manssia.
Joku voisi ihmetellä että miksi bctä tulisi nostella tai pitää kiinni, mutta esim. kontaktiopetuksessa yritin alussa nostaa koiraa laskevalle osuudelle, tai pitää kiinni rinnasta/niskanahasta kun pantaa ei ollut lähettyvillä. Tai (hui kauhistus) nostaa koiran valuvia takajalkoja kontaktiesteelle. Seurauksena selällään mateleva koira jonka mielestä maailma kaatuu niskaan kun mamma "käy kiinni".

Mansseja olen tottunut nostelemaan minne milloinkin, ja ne vanhoina näyttelykonkareina ovat myös tottuneet siihen että niitä kosketellaan ja pidetään kiinni milloin mistäkin. Bugi ressukka ei ole ainoan näyttelykäyntinsä jälkeen kehiä nähnytkään (eikä siis tuomarin kopeloivia käsiä) ja perusterveenä koirana ei ole joutunut pahemmin eläinlääkärissäkään käymään.

Meiltä on siis jäänyt Bugin osalta yksi tärkeä siedätys tekemättä. Noh, onneksi ei ole liian myöhäistä ja niskanahasta kiinnipitämisen olenkin nyt ruokakupilla yhdistänyt tositosikivaan juttuun (eli nyt voin pitää esim. ennen keppejä niskasta kiinni ja se vaan nostaa koiran halua tehdä, samoin kontaktilla), ja koko kropan koskettelua tulee nyt myös runsaasti fyssariterapian muodossa.

3) Bc joka taistelee makuualustansa kanssa pitää taisteluleikillä palkkaamisesta.
Oletin ilman muuta että taistelu ohjaajan kanssa on Bugille paras palkka, retuuttaahan se kaikkea minkä irti saa muutenkin. Meillä kävi kuitenkin niin että halu leikkiä taistelemalla hiipui hiipumistaan, kunnes tuntui että Bugi teki sitä vain koska halusin niin. Yksi osatekijä voi olla se että meidän alkutaipaleemme oli oikea "teholähtö", ja voihan olla että yhtäkkinen rasitus koiran niskaan/selkään taisteluleikeillä (vaikka yritin tehdä sen "oikein") aiheutti jumeja ja liikarasitusta koiralle, eikä se sen tähden enää halunut taistella. Tai sitten se paineistui siitä että lähes vaadin sitä. Tiedä häntä.

Joka tapauksessa kun tajusin muuttaa leikin enemmän saalispainoitteiseksi, tuntui että meillä loksahti taas yksi osatekijä paikoilleen. Nyt Bugi leikkii vapautuneesti ja taisteluhalu lelusta kasvaa koko ajan, kun taistelu ei ole pakollinen osatekijä leikissä, vaan koira voi tehdä sitä silloin kun haluaa.

4) Ei ole väliä millä tuulella on bctä ohjatessa.
Kyllähän manssikin kulkee lujempaa kun itse on oikeassa vireessä, mutta yleensä se menee kyllä oikeat esteet namin toivossa, oli itse minkälaisessa mielentilassa vaan. Bugi taasen alkaa vanhan "laukkailenpa tässä ympäriinsä" - käytöksensä heti jos itse en ole tilanteessa skarppina, läsnä ja kunnon tekemisvireessä. On pitänyt oikein tsempata itseään ja ajatuksiaan jotta saa oikean vireen harkkoihin ja kisoihin. Valitettavasti tässä osiossa taitaa olla eniten töitä ja olemmekin vasta ihan alkutaipaleella...

5) Bctä voi ohjata kuten manssia.
Edes minä en sentään ihan näin ajatellut, mutta kyllä se yllätyksenä tuli miten erilaista Bugin ohjaaminen on. Vanhat tutut ja turvalliset ohjauskuviot eivät enää toimikaan tai koira kääntyy niillä ihan vikasuuntaan. Radat jotka aiemmin tuntuivat naurettavan helpoilta ovat nyt ydinfysiikkaa kun ei saa koiraa kääntymään, ei sitten millään. Onneksi tämän kauden valmentaja on bc-ihminen ja bcitä löytyy tuttavapiiristä paljon jolloin voi aina kysyä vinkkejä. Nämä kun vielä osaisi omassa päässään yhdistää oikeisiin paikkoihin rataantutustumisessa niin oltaisiin oikealla tiellä.

Olen nyt ollut Bugin ohjaimissa kesäkuusta asti, ja siitä lähtien olen painiskellut enemmän ja vielä enemmän näiden asioiden parissa. Paljon olemme menneet eteenpäin, mutta paljon on vielä tekemistä. Yhdenkään koiran kanssa en ole joutunut näin paljon ajattelemaan syntyjä syviä, tuntuu että joka harkkojen jälkeen päälimmäisenä on "miksi, miten ja mitä pitää muuttaa?". Kasvamisen paikka siis.

Bugin fyssari

2009-10-02T21:13:00.003+03:00

Kotitekoinen fyssarikeskus: nurinpäin käännetty ja jumppamatolla päällystetty lasten lelulaatikko sekä patjalla päällystetty tasapainolauta (pelkällä laudalla ei jalat pysyneet millään).

Bugi pääsi tänään fyssarille ekaa kertaa. Kyseessä oli ihan perustarkastus sillä nyt kun Bugilla on aloitettu kunnon treenaus ajattelin että on hyvä tarkistuttaa että perusasiat ovat kunnossa ennenkuin syntyy rasitusvammoja mahdollisten heikkouksien johdosta. Mitään varsinaista ongelmaa ei ole vielä ilmaantunut harkoissa tai Bugin terveydentilassa, mutta rimat on kyllä putoilleet hieman turhankin usein ja taipuminen tiukista kulmista tai nopeasta vauhdista pujotteluun on selkeästi näyttänyt vaikealta.

Tutkimuksessa paljastui että Bugilla on ahtaat takaliikkeet (tämän olen toki tiedostanut itsekin) sekä takaosan hallinta heikko. Lantio/lanne on liikkeessä jäykkä ja siinä löytyi myös lievää epäsymmetriaa, ristiluu on kiertynyt oikealle ja rintarangan keskiosassa oli arkuutta. Jäykkyyttä löytyi myös lannerangasta sivuttaissuuntaisesti.

Käsittelyn jälkeen arkuus hävisi, sekä liikkuvuus oli selkeästi parempi. Jotta tulevaisuudessa vältytään mahdollisilta ongelmilta, aloitamme nyt takaosan tiedostamis-/hallintaharjoitukset.

Joka päivä saa tehdä jalkojen ristikkäisnostoja. Joka toinen päivä taas takajalkojen nostelua niin että etupää on n. 20 cm korkeudella (esim. jakkaralla/rappusilla), sekä pelkkää seisomista takajalat epätasaisella alustalla (esim. tasapainolauta) samassa asennossa. Myös lattialla takajalat tasapainolaudan päällä painonsiirtoja eteen ja taakse pitää tehdä. Näitä kaikkia noin 5-10 toistoa.

Lisäksi aloitamme hyppyseminaarista tutut ponnistusharjoitukset jotta Bugi oppii tuomaan takajalat kunnolla alle ponnistaessaan sekä taipumisharjoitukset epätasaisessa maastossa pienillä ympyröillä.

Eiköhän tässä riitä puuhaa joksikin aikaa, kontrollikäynti sovittiin kuuden viikon päähän.

Nektariinipiiras

2009-09-06T15:13:00.004+03:00

Smitten Kitchenin "nectarine galette" inspiroi tämän piiraan tekoon. Koska en jaksanut ruveta sillä hetkellä muuntamaan mittayksiköitä deseiksi ja grammoiksi, loppujen lopuksi tässä reseptissä samaa on vain nektariinit ja mantelijauho. Mutta hyvää tuli näinkin, ja erityisen hyvää kermavaahdon kanssa! (Mikä ei olisi hyvää kermavaahdon kanssa....?)

Nektariinipiiras

1 murotaikinapohja (valmis pakaste)
vajaa paketti (ehkä noin 200 g) paistonkestävää vadelmamarmeladia
n. 3 rkl mantelijauhoa
n. 6 rkl sokeria
4-5 nektariinia
n. 1/2 dl mantelilastuja (ei välttämätön, mutta tuo rapeutta)

Painele sulanut murotaikinapohja voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Levitä pohjalle tasaisesti vadelmamarmeladi. Ripottele mantelijauhot ja n. 3 rkl sokeria marmeladin päälle. Asettele nektariinit kiinno toisiinsa ympyrän muotoon nahkapuoli alaspäin. Ripottele päälle loppu sokeri.

Paista 200 asteisen uunin alatasolla n. 20 minuuttia. Lisää mantelilastut ja paista vielä n. 10-15 minuuttia. Nauti esim. kermavaahdon tai vaniljajäätelön kanssa.

Viljolle GO!

2009-08-14T18:53:00.004+03:00

Viljolla oli eilen fyssarin kontrollikäynti eikä etujaloissa tai lavoissa näkynyt enää lainkaan jälkiä onnettomuudesta. Aavistuksen Viljo oli epävarmempi nostettaessa ristikkäisiä jalkoja (oej-vtj), mutta se olikin ainoa merkki että jotain on tapahtunut. Mutta siis paluulle normaaliin harjoitteluun ja kisaamiseen ei ole esteitä, jihuu!

Jäykkyyttä löytyi kuitenkin selästä ja lannerangasta (saattaa johtua huonoista takakulmauksista), joten siihen saimme erikoisvenytysohjeet joita tulisi lisätä alkulämmittelyyn. Pallojumppaa saa jatkaa ylläpitävästi pari kertaa viikossa, ja siitä pitääkin tyttö huolen koska hänen mielestään on niin hauskaa syöttää pallon päällä tasapainottelevaa Viljoa.

Seuraavaksi (noin kuukauden kuluttua) vien fyssarille Bugin, ihan vaan tarkastettavaksi. Bugin on kuitenkin hankala koota itseään vauhdissa (eikä se enää leiki niin innokkaasti kuin ennen), joten josko Annalta tulisi ihan erityisohjeita miten saadaan Bugin mahdollisia jumeja avatuksi.

Persikka-cremefraichepiirakka

2009-07-30T20:00:00.005+03:00

Edellisen postauksen syy. Kallein tekemäni piirakka koskaan (jos lasketaan mukaan henkiset säryt, nyyh). Tosin voisin kyllä itsekin napata jos joku tulis mun palaa härkkimään.
*ja koska kukaan ei ollut ymmärtänyt selkokielisestä selostuksestani mitä tässä oikein tapahtui, niin Paju ja Bugi päättivät taistella (eivät koskaan ennen) samasta pudonneesta piirakanpalasesta (Pajukin, huomhuom!). Poika ei osallistunut taisteluun, eikä isäntäväkikään, paitsi karjaisemalla, johon nujakka sitten päättyikin.*
Kuvaa en ehtinyt piiraasta napata, meni parempiin suihin ennen sitä. Mut jos kiinnostaa niin tuolla voi käydä kurkkaamassa. Näytti ihan samalta, paitsi että mulla oli päällä iiiiso kerros vaahtoutuvaa vaniljakastiketta.

Persikka-cremefraichepiirakka

1 valmis piirakkapohja (muro- kauramuro- tms. toimii hyvin) tai voihan tässä hifistellä ja tehdä pohjan ohjeen mukaan

Levitä taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita viileään siksi aikaa kun teet taikinamurun ja täytteen, tai esipaista uunissa. Uuni päälle 190 asteeseen.

taikinamuru:
33 g tomusokeria
1/4 tl leivinjauhetta
ripaus suolaa
6+ kukkuraista rkl jauhoja (mulla meni tosi paljon ennenkuin taikina murustui)
55 g kylmää suolatonta voita leikattu kuutioiksi (oho, mä käytin normaalisuolaista, mut ei haitannu makua!)

Sekoita kuivat aineet keskenään, nypi voi ja kuivat aineet keskenään murumaiseksi seokseksi. Lisää jauhoja jos taikina ei murustu.

täyte:
4-5 kypsää persikkaa (mulla ei ollut kovin kypsiä, mut toimi silti)
4 rkl sokeria
ripaus suolaa
purkki creme fraichea

Lohko persikat sopiviksi lohkoiksi, sekoita sokeri & suola persikoiden joukkoon. Anna muhentua n. 10 minuuttia.

Levitä 2 rkl creme fraichea piirakan pohlalle. Lisää tämän päälle 1/3 muruseoksesta. Lisää persikkapalat haluamaasi muodostelmaan ja pudottele loppu creme fraiche persikoiden päälle. Voit tasoitella jos haluat. Lisää loppu taikinamuru tasaisesti päälle ja laita uuniin n. 50 minuutiksi.

Tarjoile vanilijakastikkeen, -vaahdon tai -jäätelön kanssa. Poista kuitenkin pöydän välittömästä läheisyydestä ensin ahneimmat nelijalkaiset, varsinkin jos pöydässä on mukana alle 2 vuotias ruokaa ympäriinsä heittävä ruokailija.

Lisää tapaturmia

2009-07-30T16:33:00.005+03:00

Nyt oli Pajun vuoro:

Nuo lähimmät kaksi etuhammasta ovat täysin poissa purulinjalta. Ja eläinlääkäriin matkaa tiemme taas...

Eläinlääkärissä Paju rauhoitettiin, kuvattiin ja hammaskivi poistettiin jotta suu olisi mahdollisimman vähäbakteerinen. Kitalaessa oli pieni murtuma (kulmahammas mennyt siitä läpi nenäonteloon? ...jonka takia nenästä tuli siis eka verta), mutta hampaat olivat onneksi tiukasti vielä kiinni.

Olihan kuitenkin kallis piirakanpala. (Kulut vähennetään Atten tulevista viikkorahoista, luulis oppivan että ruoat pidetään pöydällä eikä viskota minne sattuu, nih!)

Uusi panta

2009-07-27T10:25:00.003+03:00

Hmmm.... oliskohan tuo sittenkin aavistuksen liian tyttömäinen Viljolle...

Jumppaajumppaa!

2009-06-24T10:17:00.005+03:00

Viljo ei jostain kumman syystä suostunut makaamaan yksin mallina pallon päällä
joten jouduin käyttämään vastahakoista sijaista mallina.

Käytiin Aistissa fyssari Anna Boströmillä tsekkaamassa Viljon tämänhetkinen tilanne. Sillä aikaa kun ollaan odoteltu tätä fyssariaikaa niin Petteri on hieronut Viljon kerran viikossa, ja tämä onkin auttanut paljon Viljon kuntoutuksessa. Viljo ei enää ontunut liikkuessa lainkaan, mutta seistessä sekä kevensi hieman oikeaa etujalkaa että piti sitä hieman ulkokierrossa. Lihasmassa oli myös selkeästi surkastunut vasempaan etujalkaan verrattuna.

Manuaalisessa käsittelyssä tuli ilmi että vaikka Viljolla ei ole enää kipuja etujalan alueella (hyvähyvä!), sillä on kuitenkin jäykkyyttä ja arkuutta kauttaaltaan rintarangassa sekä kylkiluiden 8-11 alueella. Lihaskireyksiä löytyi lannerangan alueelta, todennäköisesti johtuen suorista takakulmauksista.

Hoitosuunnitelma on seuraava:

2 seuraavan viikon aikana:
- lisätään liikuntaa remmissä, lyhyitä juoksulenkkejä
- 2-3 kertaa päivässä, muutaman minuutin ajan tehdyt harjoitukset lavan seudun kehittämiseksi (terveen etujalan nosto, vasemman takajalan nosto, työntö oikealta, kävely hitaasti epätasaisessa maastossa, pallon päällä makaaminen; hypytys, kurkotus ylös-alas-sivuille sekä rauhallinen keinutus puolelta toiselle)
2 viikon kuluttua:
- lisätään remmiliikuntaa, pdennetään juoksulenkkejä, lyhyitä jaksoja vapaata riehumista muiden koirien kanssa
- agilityn ohjausharjoitukset, putki, hypyt rimat erittäin alhaalla
Kuukauden kuluttua:
- jos kaikki hyvin siirrytään normaaliin elämään ja treeniin.

Asia selvä

2009-06-10T19:06:00.002+03:00

Tyttö (3,5 v) tuo huoneestaan valokuvakehyksen valmiilla mallikuvalla olohuoneeseen ja asettelee sen huolellisesti kajarin päälle.

Tyttö: Jos meidän koirat kuolee, sitten pitää ostaa tämmöinen koira.
Minä: ....gghhnnfggfh.

....että tunnistaako kukaan rotua, joko tässä pitää ruveta kasvattajia tiirailemaan?

Viljon kuulumisia

2009-06-06T18:30:00.003+03:00

Käytiin toiseen kertaan eläinlääkärillä koska jalka ei näyttänyt paranemisen merkkejä. Ihan hitaassa kävelyssä Viljo astui ontuen jalalle, mutta aina kun Viljo seisoi, jalka roikkui ylhäällä. Onneksi kuitenkin eläinlääkärin mukaan jalan ei pitäisi enää olla kovinkaan kipeä, joten nyt aloitetaan hidaskävely-kuurit sekä niskan/lavan alueen jokailtainen hieronta. Myös tasapainolaudalla saa kuulemma varovasti harjoitella tasapainottelemista.

Varasin Viljolle ajan fysioterapeutille juhannuksen jälkeiselle viikolle ja siihen asti pyritään käyttämään se kerran viikossa hierottavana jotta muualla kropassa olevat jumit saadaan auki ennenkuin ne aiheuttavat mitään pysyvämpää.

Ainakin nyt jo tuntuu että parempaan päin ollaan menossa koska Viljo astuu jalalle jo paremmin todella hidasta kävelyä nopeammassakin vauhdissa. Se kylläkin vinkaisee aika herkästi jos joku toinen koira sattuu tuuppimaan tms. mutta voi olla että se on "ennaltaehkäisevää" varoitustakin.

Rata pikakelauksena

2009-06-06T18:07:00.004+03:00

...siltä ainakin tuntui tänään kun pääsin ihan kylmiltäni ohjaamaan auskel Milaa Lägin kisoissa Milan ohjaajan loukattua jalkansa ekalla radalla. Paju oli jo ekalla radalla haahuillut tiensä hylätyksi joten Milan ohjaaminen vei ajatukset kivasti pois Pajun tulevasta toisesta radasta. Sen verran ehdin harjoitella että lämppäriesteillä kokeilin miten Mila jää lähtöön ja kääntyy putkesta. Jo tässä huomasin että saa olla näytöissään tosi ajoissa jos meinaa saada sitä kääntymään ilman iiisoa kaarrosta.

Radalle Milalla oli kova hinku, ja ajattelin jo ettei se millään voi pysyä paikoillaan tuollaisen ratavetovoiman edessä. Mutta hyvin on koira koulutettu sillä siihen se päjähti sivulle istumaan ja lähti vastä käskystä vaikka nytkähteli siihen malliin että menohaluja oli vaikka muille jakaa. Lähdön jälkeen en sitten ehtinytkään enää ajatella vaan yritin vain ehtiä seuraavaan paikkaan suunnitelman mukaan. Kepeillä jäin miettimään että pitäisikö minun olla koiran sivulla vai jättäytyä taakse, ja siinä samassa Mila jätti viimeiset kepit tekemättä ja karkasi pussiin joten saatiin hylky (ehkä Mila aisti mun epävarmuuden?). Otin kepit uusiksi ja sillä kertaa mentiin loppuun asti.

Loppuradalta muistan sen että kontaktien tekoa jännitin (enhän halunut pilata Elinan opettamia hyviä kontakteja hätäilemällä), ja ne tehtiinkin ihan kivasti, tosin Mila taisi olla vähän epävarma koska se piti viedä kädellä osoittamalla oikeaan paikkaan. Sitten taas vaan piti juosta niin pirusti seuraavalle kontaktiesteelle.

On se kyllä aivan ihana otus, sellaista paloa ja intoa lajiin on harvoin päässyt kokeilemaan. Ja tämä kokemus kyllä lyö kiilaa karjakoiran hankintaan (yhtäkkiä tulikin toinen varteenotettava rotuvaihtoehto kehiin, hui!), mutta se taisi ollakin Elinan taka-ajatus päästäessään mut Milan ohjaksiin. Mitä viekkautta!

Mansikkaropposet

2009-05-30T21:25:00.004+03:00

Mansikkaropposet

Taikina:
100 g margariini
1 dl sokeri
1 kpl kananmuna
2.25 dl vehnäjauho
1 tl leivinjauhe
0.5 dl kaurahiutale

Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri. Lisää kananmuna. Sekoita vehnäjauhot, leivinjauhe ja kaurahiutaleet keskenään ja lisää nopeasti vatkaten joukkoon. Laita taikina jääkaappiin kylmenemään hetkeksi.

Muotoile taikina jauhotetulla alustalla pötköksi ja jaa 12 osaan. Painele taikina voidellun muffinssivuoan (12 muffinssipaikkaa) pohjille jauhoitetuin sormin.

Paista 200 asteessa n. 10 min.

Kupposten jäähdyttyä kostuta ropposet sitruunamehu+vesi+sokeriliuoksella (noin dl verran).

Täyte:
1 dl kuohukerma
1 prk maitorahka
1 tl vaniljasokeri
2 rkl sokeri
2-3 dl mansikkapaloja + 12 kokonaista mansikkaa

Vaahdota kerma, sekoita joukkoon maitorahka, sokerit ja mansikanpalat. Säästä kunkin leivoksen päälle yksi kokonainen mansikka koristeeksi.

Lähti vähän käsistä...

2009-05-30T21:11:00.002+03:00

Toi furminointi...

ennen:

jälkeen (huomaa asiakkaan tyytyväinen olemus):

...no ei vaiskaan, kesäkampaushan se vaan pojalle tuli.

Raparperihyve by smittenkitchen.com

2009-05-28T15:24:00.006+03:00

Raparperihyve by smittenkitchen.com

Taikinaan
170 g jauhoja
3 1/2 rkl sokeria
1 rkl plus 1/2 tl leivinjauhetta
2 kovaksi keitettyä kananmunan keltuaista
1/8 tl suolaa
85 g jääkaappikylmää suolatonta voita, leikattuna pieniksi kuutioiksi
190 g plus 1 rkl kermaa (kermaa ei löytynyt taloudesta joten käytin Flora Vanilla 12 %, toimi ihan ok)

Yhdistä tehosekoittimessa jauho, sokeri, leivinjauhe, keltuaiset ja suola. Pyöritä kunnes ovat kunnolla sekoittuneet. Lisää voi ja sekoita kunnes muistuttaa karkeaa jauhoa. Lisää kerma ja sekoita taikina tasaiseksi. Kaada taikina jauhoitetulle alustalle ja taputtele taikina tasaiseksi pötköksi. Leikkaa parin-kolmen sentin palloiksi, taputtele tasaisemmaksi ja laita jäähtymään noin 20 minuutiksi (tätä en ehtinyt tehdä, laitoin taikinan suoraan raparperin päälle, ja hyvää tuli niinkin).

Raparperiosioon
900 g raparperia, leikattuna pieniksi noin sentin pätkiksi (käytin itse vain 700 g, ja tämäkin määrä aiheutti nestetulvan taikinan alle)
100 g sokeria
Vaniljatanko (ei löytynyt tätäkään joten käytin vaniljaesanssia ja vaniljasokeria)
2 rkl maissitärkkelystä
1 rkl turbinado sugar (ei aavistustakaan mitä tämä on, käytin raesokeria)

Laita pilkottu raparperi uunivuokaan ja ripottele sokeri, vanilja sekä maissitärkkelys raparperin päälle. Selkoita ja anna muheentua 15 min.

Asettele taikinapalloset raparperin päälle, jättäen vähän väliä (taikina kohoaa). Voitele taikinapalloset kermalla (en tehnyt) ja ripottele päälle "turbinado sugar" (eli omassa tapauksessani raesokeri).

Paista 180 asteisessa uunissa noin 40-45 minuuttia, kunnes raparperi kuplii ja taikina on kullanruskeaa.

Tarjoile jäätelön tai ranskankerman kanssa (vaahtoutuva Flora Vanilla toimii myös hyvin).

Meilläkin on nyt oma Furminaattori!

2009-05-27T21:20:00.005+03:00

Furminointia tarvitsivat tietenkin perheemme beeseet joilla on karvanlähtö parhaimmillaan. Toki ne olisivat tavallisella kammalla ja karstallakin jonkin verran lähteneet, mutta kyllä tuo Furminaattori oli ihan etevä peli.

Bugilla oli karva ihan kypsää lähtemään ja siltä sainkin lähes kaiken irtoavan pohjavillan irti, mutta CPUlla karva oli kovemmin kiinni eikä vielä ihan niin valmis irtoamaan. Voipi olla että CPUn karva on muutenkin hankalampaa laadultaan, onhan CPU leikattu narttu.

ennen

jälkeen

ennen

jälkeen

...joo, ja huomaako kuvista mitenkään että seisotusta ei ole harjoiteltu miesmuistiin?

Kesän kaunein kukka?

2009-05-25T16:21:00.002+03:00

Mitäs sitä muutakaan haluaisi kukkapenkissään katsella?

Kumpi antaa periksi, manssi vai kallio?

2009-05-20T21:23:00.005+03:00

Ai että kompakysymys? Noh, tällä kertaa se taisi olla manssi. Viljo oli todennäköisesti aamulla törmänyt/pudonnut pihalla kallioon/lle (onneksi ei ollut purema, ei koiran eikä käärmeen), ja sen seurauksena Viljolla on nyt koko eturinnan peittävä mustelma, iho rikki oikealta puolelta sekä syvälle kudoksiin ulottuva verenpurkauma. Viljo ei myöskään varaa painoa oikealle jalalle ja oikea lapa tuntui "löysältä".

Hoitosuunnitelmana täyslepoa viikko, ja sen jälkeen kuukauden verran taukoa harkoista. Kipulääkitys ja antibiootit kuuluu myös suunnitelmaan. Tällä hetkellä Viljo on taas pirteä (tod.näk. morfiinihumalassa), mutta aamulla se oli kyllä aika surkea näky turvonneine etuosineen. Sen on nyt vaan vaikea ymmärtää miksi se on karanteenissa pentuaitauksessa (morfiinilaastari on erittäin vaarallinen jos joutuu lasten käsiin/suuhun/tms.).

Aurinkoista Äitienpäivää!

2009-05-10T10:26:00.003+03:00

Onnea Atte 1-v!

2009-04-18T21:51:00.005+03:00

Suklaakakku appelsiinituorejuustokermavaahtotäytteellä. Nam!

Niin se vaan meidän vauvakin täytti jo yhden vuoden. Miten se voi olla mahdollista?

Kalanongintapeli

2009-04-08T15:56:00.005+03:00

Takuuvarma hitti taapero- ja leikki-ikäisten keskuudessa!

Tarvikkeet:
1 kätevä kennelpoika
vaneria
jääkaappimagneetteja
askartelumaaleja
puurimaa
narua
askartelusilmiä
netistä printattuja kalankuvia

Ohjeet:
Anna kennelpojalle kalankuvat ja kerro muut speksit suullisesti. Tarkista työn jälki ja anna mahdollinen palaute. Kun kalojen laatu on toivotulla tasolla, valmistele keittiön pöytä ja esikoinen maalausurakkaa varten. Tässä vaiheessa kennelpoika onkin vapaa vahtimaan kuopusta.

Käytä taiteellista vapautta maalatessanne kalojen ulkomuotoa, muista myrkytön askartelumaali. Kun olette tyytyväisiä tulokseen, pese lapsi, pöytä, maalaustarvikkeet ja pöydän ympäristö. Kalojen kuivuttua liimatkaa silmät paikoilleen.

Hauskaa ongintaa!

Toimii!

Kolmannen kansion kolmas kuva

2009-04-07T15:21:00.006+03:00

Sain kuvahaasteen Krisseltä.

1. Avaa kolmas kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse kolmas kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään samoin

Kuvan löytyminen ei tietenkään ollut mitenkään näin yksinkertaista, sillä kolmannessa kansiossa on vain lisää kansioita ja siellä lisää kansioita (ai keillä on muka paljon kuvia?). Joten menin sitten niin pitkälle että löytyi uusien kansioiden lisäksi myös yksittäisiä kuvia. Niistä tämä on siis kolmas. Kyseessä on juhannuksena 2004 otettu kuva jossa Doris näyttäisi laukkaavan lähiniityllämme.

Ai nii, sit pitäis haastaa joku. No vaikka n-elikot, Terri-monsteri, Riepun & kump. ja LiiTo&co.

Kebabliha & pitaleipä

2009-04-07T12:58:00.008+03:00

...tästä on näköjään tulossa kovaa vauhtia ruokablogi. Sen siitä saa kun koiramäärässä tai harrastuksissa ei tapahdu mitään uutta (ja jos olette havaitsevinanne katkeran sävyn niin kyllä, pentukuumeeseen en ole löytänyt vielä vastalääkettä. Aika harvinaisen sitkeä virus kyseessä näemmä.)

Sen sijaan törmäsin netissä itsetehtyyn kebablihaan ja sitähän piti kokeilla. En tosin ihan pitäytynyt ohjeissa vaan vähän piti soveltaa. Itse en kauhean paljon ole kebablihaan perehtynyt joten en osaa sanoa tuliko tästä autenttisen makuista, mutta hyvää se on!

Lihan annoshinnaksi (yksi annos on n. 100 g) kebablihaa tulee tällä reseptillä maksamaan noin 1,3 EUR, mutta meillä annoshinnaksi tuli noin 11 EUR sillä kennelpojan mielestä kun aletaan tekemään niin tehdään sitten kunnolla alusta asti. Eli kaupasta tuli mukaan samaan syssyyn lihamyllyosio meidän Kenwoodiin. Normaalit ihmiset kyllä pärjää ihan ostamalla jauhelihan jo valmiiksi jauhettuna.

Mutta siis itse reseptiin:

Kebabliha
700 g naudan paistijauhelihaa
400 g lampaan jauhelihaa
20 g aromisuolaa
10 g jeeraa eli juustokuminaa (Älä missään nimessä sekoita tätä tavalliseen kuminaan, kyseessä on kaksi eri maustetta!)
0,3 dl pippurisekoitus (valmis pussi, tästä määrästä tulee aika pippurista, käytä vähemmän jos et tykkää niin mausteisesta)

Sekoita kaikki yleiskoneessa taikinakoukulla hyvin sekaisin. Painele vielä nyrkillä lihaseosta saadaksesi kaiken ilman pois lihaseoksen sisältä. Tästä määrästä tulee 2 kpl viiden sentin halkaisijalla olevaa 20 cm mittaista pötköä. Tee mahdollisimman tiiviit pötköt käyttämällä apuna vaikka leivinpaperia (kuin tekisit kääretorttua) ja sen jälkeen kääri pötköt (ilman leivinpaperia) erittäin tiukasti folion sisään. Paista 100 asteessa 3,5 - 4 tuntia. (Itse paistoin noin 3 h 40 min, sitten käänsin lämmön pois, annoin olla vielä kymmenisen minuuttia uunissa ja otin pois uunista.)

Ota pötköt uunista, anna vetäytyä folion sisällä 10 minuuttia ennenkuin alat vuolemaan lihaa.
Jos käytät lihan vasta seuraavana päivänä, paista suikaleet pannulla voin kera.
Voit myös pakastaa vuollut lihasuikaleet vaikka minigrip-pusseissa valmiina annospakkauksina, ja sulatuksen jälkeen paistaa pannulla.

Pitaleipä (6 kpl)
20 gr hiivaa (tai yksi pussi kuivahiivaa)
3 dl vettä
1 tl suolaa
2 tl sokeria
6-7 dl jauhoja (durumjauho olisi paras)
3 rkl öljyä

Lämmitä vesi kädenlämpöiseksi tai hiivapakkauksen ohjeen mukaan. Lisää hiiva joko veteen tai jauhoihin (kuivahiiva) Lisää suola, sokeri ja jauhot useammassa erässä. Alusta kimmoisaksi. Sekoita öljy joukkoon ja anna kohota.
Tee taikinasta pellille 6 ohutta noin 15 cm halkaisijaltaan olevaa leipää. Paista 250 asteessa noin 10 min. Anna jäähtyä liinan alla.

Muut lisukkeet:
Salaatti (kiinankaalta, tomaattia kurkkua)
Kastike (1 purkki tomaattimurskaa, 1 purkki Chunky Salsaa: murskaa sauvasekoittimella niin että kastikkeesta tulee tasaista, keitä hiljalleen n. 10 minuuttia)
Maustamaton jogurtti tai vastaava
Valkosipulikastiketta salaatille
Jalopenoja

MMMmmmmm....

Suklaatorttu ála Pioneer Woman

2009-03-29T17:48:00.003+03:00

Taas kävin kaivelemassa Pioneerinaisen blogia ja löysin tämän suklaatortun ohjeen. Koska aineet löytyivät kaapista (jaa-no, sokeria piti käydä hakemassa) niin eikun hommiin!

Tästä tulee pieni pellillinen, tai itselläni kaksi piirakkavuokaa (suorakaide 23x30 cm sekä pyöreä 23 cm). Yhteensä sivistyneen kokoisia paloja 36 kpl (suurempaa palaa ei edes voisi syödä, usko huviksesi). Tämä on siis hyvää, mutta erittäin makeaa!

Suklaatorttu

Yhdistä kulhossa:
vajaa 5 dl jauhoja
vajaa 5 dl sokeria
¼ tl suolaa

Sulata kattilassa
230 g voita
Lisää sulaneeseen voihin reilu 4 rkl kaakaota.
Sekoita tasaiseksi.
Lisää 2,4 dl kiehuvaa vettä, anna kiehua noin 30 sekuntia ja ota sitten kattila sivuun. Kaada seos jauhojen joukkoon ja sekoita kevyesti jotta kaakaoneste jäähtyy hieman.

Ota erilliseen kulhoon
reilu 1 dl piimää.
Lisää siihen:
2 munaa (rakenne rikottu)
1 tl ruokasoodaa
1 tl luontaista vanilja-aromia
Sekoita piimäseos jauho/kaakaomassan joukkoon. Kaada pellille (tai laakeaan astiaan) ja paista 180 asteessa 20 minuuttia.

Sillä aikaa kun suklaatorttu paistuu, tee kuorrute:
Pilko 60 g pekaanipähkinöitä hienoksi.
Sulata 20 g voita kattilassa.
Lisää 4 reilua rkl kaakaota, sekoita jotta seos tasoittuu ja sitten ota pois liedeltä.
Lisää massan joukkoon:
6 rkl maitoa
1 tl luontaista vanilja-aromia
390 g tomusokeria
Sekoita keskenään tasaiseksi. Lisää pekaanipähkinät, sekoita ja kaada lämpimän tortun päälle.
Tortun kanssa sopisi mainiosti kermavaahto, vanilijakastike tms.

BBQ lihapullat

2009-03-28T15:37:00.004+02:00

Nyt on pakko jakaa tämä resepti, niin hyviä nämä olivat! Alunperin bongasin tämän lihapullaohjeen The Pioneer Woman Cooks! -blogista.

BBQ lihapullat
(noin 30 keskikokoista lihapullaa)

600 g naudan jauhelihaa
60 g kaurahiutaleita
2,4 dl maitoa
3 rkl erittäin hienoksi silputtua sipulia
1,5 tl suolaa
runsaasti jauhettua mustapipputia (ei rouhetta)

Kastike:
2,4 dl ketsuppia
2 rkl sokeria
3 rkl punaviinietikkaa (muukin viinietikka käy)
2 rkl Worcestershire sauce
4-6 rkl hienoksi silputtua sipulia
(Tabascoa maun mukaan, voi jättää poiskin)

Lämmitä uuni 180 asteeseen.
Yhdistä kaikki lihapullien ainesosat, sekoita ja pyöritä pyöryköiksi leivinpaperin päälle. Laita lihapullat 5 minuutiksi jääkaappiin.
Ota lihapullat jääkaapista ja pyörittele ne nopeasti jauhossa (ihan tavallinen vehnäjauho käy).
Ruskista lihapullat öljytyllä pannulla ja laita uuniastiaan.
Yhdistä kaikki kastikkeen ainekset ja kaada lihapullien päälle. Paista 180 asteessa noin 45 minuuttia.
Nauti raikkaan salaatin ja perunamuusin tai vaikka munanuudeleiden kanssa.

Browniesjuustokakku

2009-01-25T16:03:00.004+02:00

Leipominen on ollut pitkän aikaa tauolla joten päätin nyt kokeilla tätä "Hannan keittiössä" -blogista löytämääni browniespohjaista juustokakkua. Aika tuhtia ja hyvää, täytyy sanoa!

Browniesjuustokakku

Pohja:

100 g suolatonta voita
115 g tummaa suklaata
2,5 dl sokeria
2 munaa vatkattuna
0,5 dl maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja

Kuumenna uuni 180 asteeseen. Voitele kevyesti ja jauhota irtopohjainen kakkuvuoka jonka halkaisija on noin 23 cm. Sulata voi ja suklaa kattilassa miedolla lämmöllä ja usein hämmentäen, kunnes seos on tasaista. Nosta tulelta ja vatkaa sekaan sokeri.

Lisää munat ja maito kunnolla vatkaten. Sekoita jauhot joukkoon huolellisesti. Siirrä seos lusikalla vuokaan ja levitä tasaiseksi. Paista uunissa 25 minuuttia. Laske uunin lämpö 160 asteeseen.

Juustokakkukerros:

5 dl tuorejuustoa
1,5 dl sokeria
3 munaa vatkattuna
1 tl vaniljauutetta
1 dl maustamatonta jugurttia
( tummaa suklaata koristeluun )

Vatkaa huolellisesti yhteen juusto, sokeri, munat ja vaniljauute. Hämmennä mukaan jugurtti ja kaada seos browniepohjalle. Paista vielä 45-55 minuuttia tai kunnes keskiosa on lähes kiinteä.

Irrota kakku veitsellä vuuan reunoista, mutta anna kakun jäähtyä ennen kuin otat sen vuuasta. Nosta jääkaappiin 4 tunniksi tai yön yli ennen kuin viipaloit. Koristele valuttamalla päälle suklaata.

Saalisleikitystä

2009-01-04T14:07:00.008+02:00

Eilen olin Lägin järjestämällä kurssilla jonne oli kutsuttu Salme Mujunen kertomaan ja opettamaan saalisleikittämistä. Olin jo etukäteen hankkinut Salmen DVD:n aiheesta joten alustavasti aihe oli tuttu. Paljon kysymyksiä DVD toki nosti esiin, ja kurssi vastasikin niihin ihan kivasti.

Alunperin piti ottaa Paju harjoituskoirakoksi (sen kanssa on enemmän vaikeuksia leikittämisessä), mutta pahaksi onneksi Paju aloitti juoksun. Onneksi meillä noita koiria riittää joten Viljo pääsi Pajun sijaiseksi.

Viljon ongelmat ovat enimmäkseen siinä että se ei minun kanssani halua pitkään leluilla leikkiä (eipä silti että olisin osanut sitä opettaakaan kunnolla ja tarpeeksi ajoissa). Kurssille piti ottaa kaksi täysin identtistä koiran lempilelua, joten päädyin namisukkiin. Karvalaukkulelu olisi ollut hyvä, mutta niitä minulla on vain yksi. Namisukat olivat siitä hyvät että Viljo innostui niistä, kantovaihe sujui hyvin sillä Viljo kanniskeli niitä ylpeänä ja syöksyi myös puremaan pitelemääni lelua kivasti. Ongelmat tulivat siinä että kunnon kahden käden otetta ei namisukasta saanut, eikä Viljo tietenkään pudottanut sukkaa rauhoitusvaiheessa vaan jäi rentona jyystämään sukkaa suussaan. Siinä vaiheessa kun sukan kärki oli jo melkein mahalaukussa päätettiin lopettaa odottaminen ja vedin limaisen sukan pois koiran suusta.

Läksyksi saatiin paremman lelun etsintä tuohon loppuvaiheeseen sekä treenausta päivittäin. Voin kyllä nyt jo sanoa että treenaus päivittäin ei tule onnistumaan, mutta toivottavasti edes pari kertaa viikossa voisi tuota kunnolla harjoitella. Ensin pitää tosin keksiä joku patukkamainen lelu mistä saa kunnon otteen ja mistä Viljokin innostuu tarpeeksi.

Leikittäminen oli yllättävän rankkaa fyysisesti ohjaajalle (reidet on kipeät!) vaikka tuntui että oma vuoro oli tosi lyhyt aika. Mutta toisaalta, harvoin sitä montaa(kymmentä) minuuttia hyppii ja loikkii kyyryssä pitkin hallia.

Rauhallista Joulua kaikille!

2008-12-23T21:10:00.003+02:00

Must on tuuuulluuuu urheiluhuuulluuuuuuu

2008-11-25T22:37:00.012+02:00

Täysin aiheeseen kuulumaton kuva tämän vuoden piparitalostamme.

Äsken vielä tuntui että tämänhetkinen urheiluinnostukseni meni tänään vähän liiallisuuksiin. Ensin aamulla jumppattiin stereotyyppisesti kaikkien kotiäitien liikunta-alttarin, eli television edessä puolisen tuntia. Siitä siirryttiin lasten ja koirien kanssa ulos lumileikkeihin (vaunuille piti lapioida kulku-ura, sekä tietenkin tehdä liukumäki sekä lumiukko). Kennelpojan tultua kotiin lähdin puolen tunnin juoksulenkille Viljon kanssa, ja siitä hetkosen kuluttua olikin jo aika rynnätä parin tunnin agilitytreeneihin.

Kyllä oli taivaallista päästä agilitytreeneistä suoraan kuumaan saunaan, ja poikkeuksellisesti jopa ihan itsekseen (poika nukkui ja tyttö oli jo käynyt Kennelpojan kanssa saunassa).

Onnea isit!

2008-11-09T11:49:00.003+02:00

Onnea Emmi 3-v!

2008-10-25T21:57:00.003+03:00

Parishiltonien chihut on niin out...

2008-10-25T21:46:00.005+03:00

...tässä uusinta uutta kiireisen nykynaisen asustevalikoimaan:

Kriikunapiirakka

2008-10-04T20:45:00.005+03:00

Tein tänä vuonna ensimmäistä kertaa kriikunoista hillotyyppistä säilykettä ja olen miettinyt että mihin sitä sitten käyttäisi.

Ainakin tässä piirakassa hillo(ke?) on ihan hyvää (muokkasin punaviinimarjapiirakan ohjeesta):

Pohja:
75 g margariinia
3/4 dl sokeria
1 muna
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Päälle:
n. pilttipurkillinen kriikunahillo(ketta)
1 muna
3/4 dl sokeria

Sekoita margariini ja sokeri kulhossa keskenään pohjaa varten. Lisää joukkoon muna ja sekoita. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin ja lisää sitten koko jauhoseos taikinaan. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Levitä hillo pohjan päälle tasaisesti. Vatkaa kulhossa keskenään muna ja sokeri ja levitä hillon päälle. Paista uunissa 175C n. 30 min. Tarjoa vaniljajätskin tai vaniljakastikkeen kera.

Ilmeisesti oli ihan hyvää (tein vielä vaniljakreemijauheesta kastikkeen) kun tämän verran oli jäljellä kuvaa ottaessa. Jos joku kysyy niin mä en syönyt neljää palaa. Urp.

Korjaussarja

2008-10-04T15:22:00.003+03:00

Kävin Pajun ja lelun kanssa kentällä. Tällä kertaa sain pidättäydyttyä tekemästä mitään ylimääräistä. Otin Pajun kentälle, riehutin lelulla ja otin muurin kerran. Sen jälkeen riehuntaa lelulla ja lelun heitto. Paju oli erittäin innoissaan ja juoksenteli ympäri kenttää heitellen lelua ilmaan. Huh, en sentään yrityksestä huolimatta saanut sitä pilattua!

Lelun kenttätestaus

2008-10-03T14:35:00.004+03:00

Tämän aurinkoisen syyspäivän ainoat sadekuurot osuivat tietenkin siihen kohtaan kun päätin lähteä lasten kanssa kentälle treenaamaan. Onneksi vajan lipan alla seistessä pysyi jokseenkin kuivana.

Viljolle ensin muutama vino lähestyminen kepeille ja palkkaus Cuz-palloilla saalisleikkinä sekä tytöltä myös omat palkat (lihapullaa) Viljolle. Sitten Viljo ulos kentältä ja Paju sisään.

Lelun kanssa riehumista (maata pitkin vetoa ja karkuunpäin juoksua) ja Paju otti kuin ottikin sen suuhunsa ja näytti innostuneelta. Olisi varmaan pitänyt jättää harjoitus tähän ja antaa Pajun voittaa saalis ja syödä lihat. Mut enhän mä tietenkään niin tehnyt. Aattelin että samalla otetaan kerran kepit. Kun se normaalisti tekee ne oikein ja nythän se oli vielä innoissaankin.

Tekikö Paju ne kepit nyt oikein? No ei tietenkään. Ei sitten millään. Jos ei jäänyt joku väli tekemättä niin sitten se lähti kepeiltä liian aikaisin. Oiskohan lelu kuitenkin ollut niin kiinnostava että häiritsi juuri tuon verran? (ja se lelu on vielä niin iso ettei sitä saa oikein mihinkään taskuunkaan, joten kädessä näkyvissä sitä piti kanniskella) Yritin sitten jankata niitä keppejä niin pitkään että Paju kyllästyi ja lähti mieluummin juoksemaan Bugin kanssa (joka riekkui aidan toisella puolella). Tyhmä minä!!!

Verenpaineen noustua oli ihan turha enää tehdä Pajun kanssa mitään joten yritin pelastaa tilannetta päästämällä Pajun ulos ja ottamalla Viljon takaisin kentälle. Nyt riehutin Viljoa sillä Pajun lelulla. Ja voin ainakin sen verran sanoa että jos Paju ei siitä lelusta innostu niin se siirtyy välittömästi Viljon käyttöön. Viljo kyllä osasi arvostaa lelua ja sen sisältämiä sisäfileitä ihan toisella tavalla! Kepeillekin tuli hurjasti lisää vauhtia. Paju reihui aidan ulkopuolella sillä aikaa kun leikitin Viljoa.

Uudestaan Viljo ulos ja Paju sisään. Ja pitikö mun taas yrittää niitä keppejä? No piti tietty. Menikö ne oikein? No ei menneet. Ja taas koira ehti lähteä juoksemaan Bugin kanssa aidan vierustaa kun yritin ottaa keppejä uusiksi. Eikun Paju ulos ja Viljo sisään. Viljolle taas riehuntaa lelun kanssa ja ihanan vauhdikkaat kepit.

Seuraavaksi taas koirien vaihto, mutta tällä kertaa laitoin Bugin kiinni jottei se villitse Pajua aidan takana. Mitäs estettä mä sitten yritinkään sille Pajulle? No keppejä tietty! (Jotkut ne ei koskaan opi, tai ainakin oppivat hyvin hitaasti...) Sen verran helpotin koiran suoritusta että autoin kädellä näyttämällä miten ne välit mennään. Vauhti oli siis suorastaan mitätön. Mutta tästä Paju sai lelun ja se lähti sitä riemastuneena heittelemään ympäri kenttää. Taisi siellä joku tapporavistuskin tulla.

Mitähän Paju tästäkin sessiosta oppi? Todennäköisesti ei yhtään mitään järkevää, eikä ainakaan sitä mitä olisin sille halunut opettaa. Menen nurkkaan häpeämään.

Mitä sitä ei tekisi salukin palkkauksen hyväksi...

2008-10-02T14:54:00.004+03:00

Tehtävä: Ladataan motivointileluun lisäarvoa.

Välineet:

MM-kisoista ostettu lelu á 25 Eur ja kyllä, sisällä on grillattua porsaan sisäfilettä.

Tavoite: Koira syö innosta täristen lihat ja saattaa jopa "tappaa" lelua.

Toteutuma:

Koira syö lihat. Ei värise, tärise eikä varsinkaan tapa.

Noo... ehkä laturissa on jotain vikaa. Pitäisköhän käydä lahtaamassa jänes?

Manssi otti medien hopeaa ämmämmissä!

2008-09-29T08:59:00.003+03:00

Chilly ja Stephanie Saksasta ottivat viime viikonlopun MM-kisoissa medien yksilöhopeaa! Aivan upeeta! Tämän parin finaalia jännäsin melkein enemmän kuin suomalaisten (no ei oikeesti), sillä olisihan se kiva saada "oma" rotu palkintopalleille. Ja sinnehän se suhahti toiseksi medikokoisen bordercollien voittaessa. Nyt vielä puuttuu että joku vie salukin joskus palkinnoille...

Itse en päässyt oikein kunnon kannustusfiilikseen koska lapset olivat mukana. Alunperin vanhimman piti mennä hoitoon, mutta aikataulut eivät sitten menneetkään yksiin lastenhoitajan kanssa. Huomio kiinnittyikin enemmän vanhemman vahtimiseen ja nuoremman viihdyttämiseen kuin kisasuoritusten seuraamiseen. Noh, aikaansa kutakin ja tulihan tytölle sentään elämyksiä vaikkei hän juurikaan itse kisan seuraamisesta välittänyt (pojan saamat elämykset olivatkin luokkaa "jalkoja näkyy-vaimeaa mölinää-ruokaa-unta-lisää jalkoja-lisää mölinää-ruokaa-unta-mölinää-jne...."). Siilikoniset korvatulpat näyttivät toimivan tehokkaasti äänenvaimentimena ainakin pojalle, tyttöhän ei sellaisia suostunut korviinsa laittamaan (joo, ei ne taskussa paljon vaimenna). Suurin kiitos tytön viihtymisestä pitkien päivien aikana kuuluu kyllä samalla rivillä istuneille ystäville jotka jaksoivat olla tytön touhuissa mukana. Kiitos!

Ensi vuodelle on kuitenkin hotellit jo varattu Itävallasta, ja lasten/koirienhoitajaa pitääkin alkaa etsiä hetimiten.

Paju - Bugi 3 - 0

2008-09-21T18:14:00.003+03:00

Pajun ja Bugin keskinäisessä agilitykisassa Paju johtaa nyt 3 - 0. Kolme viimeistä kisaa Paju on saanut tuloksen ja Bugi hylkäyksen. Tänäänkin Paju teki tutun ja turvallisen 25+ tuloksen ollen tällä tuloksella neljäs! Läheltä liippaa, melkein päästiin siis palkinnoille!

Kohta Pajua pitää varmaan oikeasti ruveta ohjaamaan, sillä tänäänkin se oli varsin vauhdikas ja jopa juoksi koko loppusuoran kaukana edelläni. Virheet tulivat ajasta sekä puomin kiellosta ja muurin ohituksesta.

Ja ei, tällä kertaa ei ole videota sillä Pajun vuoro oli heti Bugin jälkeen eikä lapsenhoitaja ollut mukana kaitsemassa lapsukaisia. Tehtiin siis Kennelpojan kanssa lastenvaunujen lentävä vaihto maali/lähtölinjalla.

Isin kanssa pihahommissa

2008-09-19T13:13:00.002+03:00

Väärää hammastahnaa

2008-09-12T00:17:00.003+03:00

Lasten ilmaantuminen elämäämme on tuonut uusia, joskus omituisiakin asioita päivittäisiin rutiineihimme. Kuten jokailtainen tähtien nyppiminen pois tytön hammastahnasta. Kyllä, sinisen hammastahnan joukossa on pienen pieniä vaaleita tähtiä. Varmaan ihqua jonkun mielestä (mutta ei ainakaan meidän tytön).

Note to self: osta seuraavaksi jotain muuta hammastahnaa.

Liskojen yö

2008-09-06T10:19:00.006+03:00

Vähän väsyttää. Kennelpoika on Briteissä olutmatkalla eikä siis ole täällä hoitamassa öistä koirienpissatusvelvollisuuttaan. Eilen illalla tyttö rauhoittui nukkumaan vasta puoli kahdentoista jälkeen noin puolentoistatunnin sängyssä riekkumisen jälkeen. Pojalla tuli sen jälkeen nälkä, syötin ja nukkumaan pääsin itse noin kahdeltatoista.

Puoli yhdeltä heräsin koiran haukkuun (sellainen harvoin tuleva Vuh, äärimmäisen ärsyttävää jos tiedätte mitä tarkoitan). Kävin karjaisemassa kuiskaten (jottei lapset herää) HILJAA. Puoli kahdelta syötin pojan ja haukku alkoi taas. Koska olin jo hereillä niin päätin käydä päästämässä koirat ulos. Noh lattialta löytyi sitten tietysti pissat. Olisi pitänyt päästää ne jo sillä ensimmäisellä haukkukerralla...

Lattian moppaus, koirat sisälle ja nukkumaan. Neljän-viiden maissa koirat vuhittelee taas. Käyn karjumassa(kuiskaamassa) ne taas hiljaiseksi. Kuudelta sama homma, paitsi että päästän koirat tällä kertaa ulos. Jätän takaoven auki jotta pääsevät sisään ja ulos kun haluavat eivätkä herätä minua. (Joo, on vähän liian kylmä pitää ovia auki, mutta olkoon.)

Kahdeksalta poika haluaa syödä.

Yhdeksältä puhelin soi ja joku haluaa saada Kennelpojalta ATK-apua. (Ja soitti mulle kun ei ole suoraa numeroa Kennelpojalle, aaarrrggghhhh!). Yritän vielä epätoivoisesti palata nukkumaan, mutta poika on heränyt eikä suostu enää nukahtamaan. Tyttö sentään nukahti uudestaan. Luovutan ja nousen ylös.

Onneksi on kahvia.

Sukkaa, nam!

2008-08-28T20:50:00.003+03:00

Kuka on käynyt vaihtamassa meidän nirson hienohelmasalukin ahne p******seen?!?! Tunnusta heti!

Tänään nähtiin sitten sekin ihme että saluki syö sukan. SUKAN! Myönnettäköön että sukan sisällä oli nakkeja, mutta silti...

Onneksi suolapallo teki tehtävänsä ja saatiin sukka tulemaan samaa kautta ulos kun se menikin.

Aiwan waltawa wauhti!

2008-08-17T21:50:00.003+03:00

...nimittäin salukilla eilen Lohjan kisoissa. Kerrassaan mahtava rata, Paju teki kontaktiesteet hyvin (!), hyppäsi renkaan hienosti (!!) ja irtosi putkiin (!!!). Radalla ei ollut keinua ja rataprofiili oli hyvin virtaava. Sadekin lakkasi juuri sopivasti maksiykkösten ajaksi. Ainoa virhe tuli muurilla kun jätin koiran selän taakse ja Paju seurasi omaa linjaani muurin ohi (emmekä ole kyllä muuria juuri harjoitelleetkaan, täytyykin kasata se kotikentälle heti ensi tilassa).

Bugi juoksi Kennelpojan kanssa hienosti, vain kepeiltä tuli kymppi (+aikavirhettä) kun Bugi ei millään olisi malttanut pujotella kaikkia välejä. Muuten meno näytti hallitulta ja sujuvalta.

Viljon radat menivät suht hyvin, ekalla radalla putosi toinen rima kun vedätin liikaa ja tuomarin käden noston huomatessani otin sitten kontaktit ilman kiirettä (eli tuli myös yliaikaa). Toisella radalla selvisimme ilman ratavirheitä, mutta yliaikaa tuli hieman yli sekunti (sekin johtui pääosin hitaasti tehdyistä kontakteista). Erittäin iloinen olin onnistuneesta poispäin käännöksestä, sillä se on ollut meille todella hankala ohjausliike.

CPUlla Kennelpoika otti tuplahyllyt, tosin ekalla radalla meno näytti epäilyttävän hyvältä.

Kisapaikalla oli taas kerran mukavaa vaikka vettä vihmoi välillä melkein vaakatasossa. Lämmin ja kuiva matkailuauto sekä mummi mukana lapsenvahtina ovat ylellisyyksiä joiden avulla pitkä kisapäivä näyttää sujuvan kaikkien osalta mahdollisimman mukavasti.

Koirakerrossänky

2008-08-14T21:13:00.003+03:00

Vanha häkki + vanha iso peitto + idea netistä =

koirakerrossänky

testiryhmä testaa

Myydään muriseva pikku peto

2008-08-11T19:20:00.005+03:00

Tänään Kennelpojan tyhjentäessä postilaatikkoamme löytyi postien seasta nätille vaaleanpunaiselle paperille kirjoitettu tulenkatkuinen viesti naapuriltamme. Veeran itseaiheutetut karkureissut olivat innoittaneet uudehkot naapurimme kaunokirjallisuuden polulle (hyvä että olikin, mieluiten itsekin pitäisin tuon otuksen aitojemme sisäpuolella) ja lapussa kerrottiin "murisevan pikku pedon" varastavan ruokaa ja pissivän talonseinustalle.

Kennelpoika lähti välittömästi hyvittelemään tilannetta lahjukseksi tarkoitettu punaviinipullo kourassa, sekä kyselemään menetettyjen ruokien vahingonkorvausvaadetta. Onneksi varastettu ruoka osoittautui syödyn jugurttipurkin jämiksi ja naapuruussuhteet saatiin palautettua ilman sen suurempia korvauksia.

Nyt kennelpoika on trimmaamassa aitojen sisäpuolia, josko sieltä löytyisi Veeran viimeisin karkuaukko(aukot). Ja tarttis varmaan taas kerran viritellä paimenpoikaan sähköt.

P.S. Myydään hämmästyttävän pirteässä kunnossa oleva kuuro mutta erittäin ahne manssivanhus.
P.S.2. Vain maahankaivetulla panssariaidalla ympäröityyn pihaan.
P.S.3. Ruoatkin mielellään lukituissa kaapeissa.

Omituinen päivä!

2008-08-09T18:45:00.008+03:00

Paju tässä pitkästä aikaa moi! Piti ihan tarttua näppäimistöön kun tänään oli niin kummallinen päivä. Aamu alkoi ihan normaalisti (herääminen, laiska lönkytys ulos pissalle ja takaisin sohvalle jatkamaan unia) ja kuten monena viikonlopun aamuna aiemminkin, ihmiset alkoivat pakata autoa. Luulin asian olevan sillä selvä, lähdemme siis joko agilitykilpailuihin tai näyttelyyn.

Automatkan aikana otin nokoset, ja vasta perille päästyämme huomasin hommassa jotain epäilyttävää. Paikanpäällä oli liian hiljaista ja vähäväkistä. Eikä esteitäkään näkynyt missään. Emäntä jutteli hetken joutavia erään tädin kanssa, ja minä keskityin ihailemaan ympäröivän metsikön vihreän eri vivahteita. Tainiin, kävin tervehtimässä sitä tätiäkin kun täti näytti niin ilahtuneelta minut tavatessaan. Mikä oli tietysti itsestäänselvyys sillä eihän näin upeaa salukia usein tule vastaan.
Video

Samainen täti innostui minut tavattuaan suuresti isosta vihreästä matolelusta, ja kohteliaisuudesta teeskentelinkin olevani etäisesti kiinnostunut siitä. Aika lyhytpinnainen se täti kyllä oli luonteeltaan sillä hän kyllästyi lelulla leikkimiseen suhteellisen pian. Onneksi hänellä ei kuitenkaan ollut jäljelle jäävää resurssinvartiointipiirrettä sillä tuo oma ihmiseni nappasi lelun tädiltä ja lähti juoksentelemaan ympäri kenttää matoa heilutellen. Yritin yleisölle vihjaista ettei tuo suinkaan ollut jokapäiväistä, mikä lie auringonpistos käynyt tuon ihmiseni päänuppiin. Jolkottelin kuitenkin riehuvan emäntäni perässä varmistaakseni että hän toipuu kohtauksestaan. Yritin myös saada häntä rauhoittumaan, sillä eihän sellaista menoa kestänyt katsella salukikaan. Eteeni pudotettiin myös tennispallo, josta totesin että tennispallohan se siinä. Emäntä vaikutti jotenkin tyytymättömältä reaktiooni, en tiedä mitä sillä pallolla olisi pitänyt tehdä, jonglöörata vai?
Video

Sen jälkeen metsästä tuli aika omituinen ihminen. Sillä oli lippis, mutta ei jalkoja, ja se piti omituista kolinaa. Se vaikutti kääpiöltä, mutta ollakseni poliittisesti korrekti sanon että se vaikutti jalasten päällä istuvalta lyhytkasvuiselta ihmiseltä. Katsoin parhaaksi ottaa muutaman askeleen taaksepäin kun otus vaan tuli ja tuli kohti (aika epäkohteliasta). Lopulta se pysähtyi emännän viereen jolloin kävin sitä nuustamassa varovasti takaapäin. Samassa tajusin että otus oli kelkka jossa oli vaatemytty päällä! Mitä huiputusta tämä tällainen on?
Video

Seuraavaksi luulin jo että me lähdemme pois tuosta omituisesta paikasta, mutta kulman takaa hyppäsikin joku setä estämään meidän matkaa ja heilutti pitkää keppiä meitä uhaten! Hetken aikaa mietin että onko se setä oikeasti tosissaan, sitten katsoin parhaimmaksi varmuuden vuoksi väistää takaoikealle, hieman emännän taakse. Helpotukseni oli suunnaton kun setä heittikin kepin pois ja osoittautui ihan kivaksi hemmoksi.
Video

Käydessämme emännän kanssa pikku lenkillä ensin eteen lehahti jätesäkki, ja sitten öljytynnyri meinasi vieriä päällemme. Että hyvät kanssasisaret, jos käytte noissa metsissä lenkillä niin varautukaa kaikenlaiseen ihmisen roskaamisen aikaansaamaan häiriöön! Yritin emännälle vihjaista että ne roskat voisi kerätä pois ettei joku vaikka pelästy niitä yhtäkkiä kohdatessaan, muttei emäntä (taaskaan) ottanut kuuleviin korviinsa.
Video

Ajattelin jo pääseväni autoon kuivattelemaan (tässä vaiheessa satoi aika rankasti), mutta emäntäni päättikin leikkiä piilosta kentällä olevassa vajassa. Ajatelkaa, kesken kaiken se vain ampaisi piiloon! Aina saa hävetä... Siellä se istui pimeässä nurkassa tuolissa, kävin ainakin kolme kertaa kulman takaa sitä kurkkimassa, mutta ei se tajunut sieltä mihinkään lähteä. Luuli todennäköisesti olevansa ovelassakin piilossa. Sitten emäntää varmaankin alkoi pelottaa ja hän alkoi huudella minua, joten kävin sen ressukan sitten hakemassa pois sieltä.

Emäntä jätti minut kiinni seinään siksi aikaa kun kävi jossain (todennäköisesti kahvilla). Ja aatelkaa, se sama täti joka innostui siitä madosta oli metsästä löytänyt jonkun risun ja tuli sitä heiluttaen minua treffaamaan! En oikein tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua, joten en suhtautunut mitenkään. Ennenkaikkea on muistettava säilyttää tyyni ja arvokas olemus.
Video

Teimme vielä vihoviimeisen lenkin kentällä, jonka aikana kuului pari laukausta, mutta niihin tuskin jaksoin reagoida. Aloin jo kyllästyä tuohon kaikkeen päättömään toimintaan, varsinkin kun olin jo läpimärkä.
Video

Vielä piti jäädä kuuntelemaan "tuomio". Toimintakyky oli kuulemma pieni, eikä minulla ole tädin mukaan juurikaan moottoria. No haloo, enhän minä nyt mikään ruohonleikkuri ole! Onneksi olin myös epäterävä, sillä olisihan se kurja joutua laastaroimaan sormiaan joka kerta kuin minua rapsuttelee.

Vielä viimeiseksi ennenkuin lähdimme kotiin minua pistettiin piikillä, emäntä puhui jotain dna-näytteestä... Anna mun kaikki kestää. Onneksi tämän jälkeen lähdimme mummilaan kylään jossa sain syödä lattialla lojuvat kissanruoat. Niiden voimin alan pikkuhiljaa toipua tämän päivän omituisista koetuksista!

Luonnetesti 09.08.08 (Suomen Salukikerho ry)
tuomarit Marja Malmisalo ja Jorma Piiroinen

Aziz Siah
Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu -1 haluton
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus +++ laukausvarma
tulos +93

Pehmeä lasku agilityn pariin

2008-08-02T18:23:00.008+03:00

Noin puolen vuoden totaalisen tauon jälkeen pääsimme viimeinkin agilitaamaan taas kunnolla (Hiiden Haukkujen kisoihin). Olin ilmoittanut Pajun, Bugin ja Viljon, mutta sitten iski kesäflunssa. Onneksi kennelpoika suostui ohjaamaan Bugia, joten itselleni jäi vain Paju ja Viljo.

Pajun rata meni ihan kivasti, suht vauhdikkaasti (Pajuksi), rengas tehtiin ihan ensimmäisellä yrittämällä, putkiin Paju meni jopa innoissaan ja siellä sun täällä intouduttiin jopa muutaman laukka-askeleen verran. Vanha keinuongelma nosti taas päätään ja sen suorittamiseen meni aikaa. Kepit oli toinen virheen paikka, en saanut koiraa millään kääntymään toiseen väliin ennenkuin otin kunnon käsiohjauksen käyttöön. Ratavirhepisteitä tuli viitisentoista ja aikavirhettä yli kolmekymmentä sekunttia joten saldo oli vähän yli 50 vp. Ja video uteliaille:

Kennelpojan rata Bugin kanssa meni enimmäkseen yleisön hauskuuttamiseksi, mutta innoitti miehen kuitenkin uudelleen lajin hellään huomaan. Tarkoituksena on kuulemma harkata ja kisata Bugin ja CPUn kanssa lähitulevaisuudessa (kotikentällä ovat jo käyneet kertaalleen harjoittelemassa!)

Viljon rata oli ihan ok, flunssa vei voimat jaloista viimeisillä esteillä (toivottavasti se oli flunssa, olisi karmeata huomata olevansa oikeasti noin huonossa kunnossa...), joten Viljo pääsi pyörähtelemään edessäni ilman selvää suuntimaa parissakin kohtaa. Pituudelta tuli kosketusvirhe ja keinu oli lentokeinu, joten 10 vp radalta sekä jonkin verran yliaikaa. Erityisen positiivista oli että kaikki kontaktit (paitsi se lentokeinu) otettiin erittäin mallikkaasti! Videoita ei ole muista kuin Pajun radasta sillä muistikortti täyttyi juuri parahiksi...

Kenneltytön koulutus on käynnistynyt

2008-07-31T11:25:00.002+03:00

Aloitimme hihnassakuljetustreenillä ja tästä on tarkoitus siirtyä pikkuhiljaa luoksetuloon. Juustonpalat toimivat hyvin palkkana. Molemmille osapuolille.

Kennelpoika pääsi miehen ikään

2008-07-21T18:36:00.003+03:00

Viime viikonloppuna pääsi kennelpoika miehen ikään, Onnea Onnea!

Tässä perinteinen kakkukuva:

Kennelpoika Jr:n nimenpaljastus

2008-06-28T22:07:00.004+03:00

...ja nimenhän löytää kakun pinnalta:

Hauskaa Juhannusta!

2008-06-21T11:31:00.005+03:00

Raparperi-mansikka -tuorejuustokakku
(resepti löytyy täältä, lisäsin vielä täytteeseen paaaljon mansikanpaloja)

Paju vs. traktori

2008-06-16T16:02:00.004+03:00

Paju: Tämä on minun kasani!
Traktori: ...
Paju: Minä en ainakaan liiku tästä mihinkään.
Traktori: ...
Paju: Kehtaatkin vielä tuijottaa siinä!
Traktori: ...
Paju: Tästä kasasta ei hiekanmurunenkaan liiku mihinkään ilman minun lupaani!
Traktori: ...
Paju: Mitä, eikö sinulla ole mitään sanottavaa tähän asiaan?
Traktori: ...
Paju: Enkö minä ole mielestäsi edes vastauksen arvoinen?!
Traktori: ...
Paju: Pidä tunkkis!

Näpertelyä

2008-06-16T15:11:00.000+03:00

Iski kauhia marsipaanin näpertelyinto (kiitos leivontablogien). Tässä osa tuotoksista:

Takkahuoneen tuunausta

2008-06-08T14:06:00.003+03:00

...taino ainoastaan lattian, muuten vaan siivottiin yleisilmettä.

Tästä lähdettiin aamulla kun oltiin huone tyhjennetty, kaukaa katsottuna ei parketti näytä niin pahalta:

Mutta lähikuva kertoo karun totuuden:

Lattia hiottiin ja lakattiin nelisen vuotta sitten, joten tällaisessa koiraperheessä se ei oikein tuppaa kestämään. Varsinkin kun takkahuoneen läpi kuljetaan takaovesta kylpyhuoneeseen pesulle ja kaikki kura/hiekka/muta jää siihen matkanvarrelle.

Päätimmekin sitten vaihtaa muovimattoon, tässä parin tunnin aherruksen tulos (pikkuinsinööri tarkastuskierroksella):

Onnea Nastalle!

2008-06-01T17:00:00.003+03:00

CPUn ja Bugin äippä Nasta (Fin, S & Est Mva EuVW-06 PPR1 TK1 BH Pikkupaimenen Creme Vanilla) täytti 11 vuotta 25. toukokuuta!

Ja tämä samainen muori näytti 1.6. Piteåssa närhen munat nuoremmilleen ja nappasi sertin tullen samalla ensimmäisenä suomalaisena bordercolliena Ruotsin muotovalioksi! Upeaa! (Ja Ruotsissahan ei ilman paimentulosta voi valioksi tulla.)

Uusi mullistava rotu!

2008-05-21T20:09:00.004+03:00

Vuosien kehitystyö on viimeinkin saanut aikaan tuulennopean, elegantin, mutta samalla maailman älykkäimmän paimentavan näöllä metsästävän rodun. Esittelemme ylpeänä... bordukin!

Kuva: Elina Lammi

Karkulaisia

2008-05-14T16:47:00.004+03:00

Taisi Dino kertoa maanantaisella vierailullaan Pajulle ja Viljolle niin mahtavia juttuja karkumatkastaan että omat sankarimme päättivät ottaa Dinosta mallia.

Vähän aikaa sitten soi ovikello (todella harvinaista näin keskellä päivää) ja kun avasin oven, tiedusteli vieras naisihminen ovella että josko nämä kaksi kaverusta kuuluvat meille (Paju loikki iloisena sisälle ja Viljo juoksi lähimetsästä luokse). Olivat iloisena loikkineet keskenään tuolla Vanhakyläntiellä asti ja Paju oli sitten melkein syliin hypännyt kun oli nähnyt ihquja ihmisiä siellä. Viljo ei sentään ollut mennyt taputeltavaksi asti, mutta oli kuitenkin lähtenyt seuraamaan kun "naapuri" (noh, samalta kylältä kuitenkin) oli lähtenyt tuomaan Pajua tänne. En huomanut kysyä että mistä hän tajusi tänne keskelle metsää lähteä koiria tuomaan, mutta onhan tämäkin yksi tapa tutustua uusiin asukkeihin...

Lähdin sitten tarkistamaan portit ja eikös ison portin sivussa oleva pikkuportti ollut alareunastaan auki. Tämä ei itse asiassa ollut ensimmäinen kerta kun joku koirista tuosta portista karkaa (Paju osaa vetää portin alareunan auki jolloin siitä juuri ja juuri mahtuu luikahtamaan). Yleensä tuossa portissa on rautalanka kierrettynä alareunan ympäri juuri siitä syystä ettei sitä pystyisi vetämään auki, mutta nyt puutarhahommien aikaan se oli jäänyt laittamatta paikoilleen. Onneksi Kennelpojalla on työn alla kunnon rautaportti tuon puisen tilalle, joten parannusta tilanteeseen on luvassa!

Kameran ulkoilutusta

2008-05-14T15:55:00.004+03:00

Bugi ja CPU

Bugi

CPU

Poika 3 vk

Viljo ja Veera

Paju antaa tassua

Kukkia, kukkia

Intopalleron proudly presents; Kennelpoika Jr

2008-04-19T18:01:00.003+03:00

Julkaisupäivämäärä: 16.4.2008 klo 7:20
Strategiset mitat: 3390 g ja 48 cm

Paju on kotona!

2008-04-12T22:10:00.003+03:00

Paju on jälleen kotona! "Omalle" sohvalle päästyään se huokaisi syvään ja otti pienet nokoset.

Hankalinta on yllättäen ollut antaa Pajulle lepäämisrauha, sillä tyttö kulkee varjona Pajun perässä, halii ja hokee "ihana Taju". On tainnut olla pieni ikävä!

Pennut 5 viikkoa!

2008-04-07T09:29:00.001+03:00

Seisontaharjoituksia voi käydä ihastelemassa tuolta!

Bugi vastaa haasteeseen

2008-04-01T20:57:00.003+03:00

Easy haastoi mut kertomaan 7 totuutta itsestäni, niinkuin Viljo ja Paju on jo tehneet!

1. Mulla on kuulemma vain kaksi vaihdetta, meen joko täysillä tai sitten mä nukun. Mitä sitä turhaan tuhlaamaan aikaa puolitehoiseen toimintaan, kun voi mennä lujaakin!

2. Edelliseen liittyen isäntäväki nauraa mulle kun sisälle tullessani en vältsisti ehdikään pysähtymään ennen seinää. Täällä on ikävän liukkaat parkettilattiat meinaan, mut onneksi mä saan niihin tehtyä yleensä vähän kitkapintaa kynsilläni. Vuoden kuluttua täällä varmasti pysyy jo hyvinkin pystyssä!

3. Jostain kumman syystä ulos mennessä mä joudun kiltisti odottamaan että kaikki muut menevät määrätyssä järjestyksessä ulos ensin. Mä aiheutan muuten kuulemma kaaoksen ovensuussa. Erityisesti yritän kuulemma estää siskopuolen (CPU) ulostautumista...

4. Mun elämäntehtäväni onkin pitää tuo siskopuoli kurissa ja nuhteessa. Vaikka tuo isäntäväki yrittää sanoa että ei se sisko edes yritä tehdä mitään niin mistä sen tietää vaikka joskus se sais päähänsä kyseenalaistaa mun auktoriteetin?! Siks mä ennakoin jo nyt ettei sille edes tule mieleen minkäänlainen nenille hyppiminen.

5. Pajusta tykkään kovasti, sen kanssa on kiva touhuta ja juosta. Sen sijaan Veerasta ei ole mitään iloa kun se vaan kaivaa myyriä kaiket päivät ja Viljo se vasta ärsyttävä pikkutirriäinen onkin. Vaikka se kuvittelee olevansa kovinkin kovis, niin ei se mulle kyllä pärjää!

6. Kun ollaan ulkona niin mulla menee kaikki aika siihen että tuijotan CPUa ettei se vaan tee mitään tyhmää. Jos se innostuukin juoksemaan niin mä laitan sen heti ruotuun!

7. Musta on ihan tylsää että mä en saa olla paljoa sohvilla isäntäväen kanssa... kun mä kuulemma heti omin ne ja murisen sitten noille muille koirille jos ne tulee lähellekään. Mutku ne on MUN ihmiset ja MUN sohvat ja MUN huoneet ja MUN lelut. Eihän sillon tartte muille mitään antaakaan, eihän?

Pennuntuoksuista arkea

2008-03-30T11:30:00.002+03:00

...näistä kuvista voi suorastaan aistia pennuntuoksun! (Kuvat Stina Jalkanen)

Ylettää, ylettää...

Baari auki!

Osataan me jo syödäkin!

Liimatassuja

2008-03-26T09:47:00.003+02:00

Oooh, nyt Pajun pennut osaavat jo seistä! Ja ihan asennossakin vielä! Välillä kyllä epäillyttää että tassut on liimattu pöytään, eihän tuon ikäiset muuten pysy asennossa... ;D

Käyt katsomassa todistusaineistoa tuolta!

Silmät aukee!

2008-03-21T19:12:00.001+02:00

Pajun pennuilla alkaa simmut aueta! Käy katsomassa uusimmat kuvat täältä!

...voih, noista kuvista tulee ihan Pajun vauva-aika mieleen...

Viljo vastaa haasteeseen

2008-03-15T20:07:00.005+02:00

Mila haastoi mut tähän juttuun, joten tässä 7 totuutta MUSTA. Tässä blogissa on ollutkin ihan liian vähän asiaa omasta persoonastani.

1. Mulla on maailman parhaat korvat. Ne on isot ja pystyt ja niillä kuulee hyvin varsinkin sen milloin ruokaa laitetaan kippoihin.
2. Silloin kun mä otan nokosia peiton alla, kukaan ei saa liikkua siinä välittömässä läheisyydessä. Näillä isoilla korvilla mä kuulen hyvin koska joku hiippailee läheisyydessä. Ja koska ne kuitenkin rojahtais epähuomiossa mun päälle niin mä ilmoitan aina sieltä peiton alta isolla äänellä että "MÄ OON TÄÄLLÄ, TÄNNE EI OO TULEMISTA!"
3. Mull on tosi upeet reisilihakset! Mä joka ilta harjoitan niitä just ennen ruoka-aikaa pomppimalla paikallani ainakin metrin korkeuteen. Toi emäntä vaan sulkee mut ikävästi portin taakse aina tuohon aikaan kun sen mielestä mä en sais ottaa vauhtia sen takapuolesta pomppiessani. Mä en oikeen ymmärrä tuota kun siitä lähtee niin mukavan pehmeä ja joustava pomppu (ja siihen on helppo osua)!
4. Mä en voi sietää pentuja tai nuoria koiria. Niillä ei oo mitään tapoja ja ne vaan hyppii mun nenille. Ja munhan nenälle ei KUKAAN hypi. Sitten kun ne on vanhempia ja järkeviä niin mä voin just ja just sietää niiden olemassaolon. Varsinkin jos ne tajuaa väistää ja kunnioittaa mua tarpeeksi.
5. Pari kertaa vuodessa tapahtuu jotain mitä mä en ite oikein ymmärrä. Mulle tulee vastustamaton hinku leikkiä ja flirttailla Pajun ja Bugin kanssa. Mä en oikeen tiedä mistä se johtuu, mutta sellainen pakkomielle vaan tulee. Emäntä naureskelee niitä touhuja kun se sanoo että mä oon leikattu (mut kyllä mulla on häntä ja korvat ja kaikki tallelle, et en tiiä sitten mistä se puhuu). Varsinkaan mä en ymmärrä miks mä haluaisin leikkiä Bugin kanssa, se kun on aina niin ärsyttävä! Ja Paju on niin korkealla ett yleensä siitä näkyy vaan jalat. Et aika omituinen juttu.
6. Mä tykkään agilitysta! Varsinkin kun siellä saa yleensä hyvää ruokaa ja joskus se ruoka jopa menee karkuun niin että sitä pitää ajaa takaa ennenkuin sen saa kiinni!
7. Meill on aika kiva piha kun siinä voi itse pitää huolta kunnostaan. Lintuja on kiva ajaa takaa, myyriä voi kaivaa ja joskus tänne eksyy jopa oravia! Ne vasta onkin kivoja, ne vaan ei tajua pysytellä samalla puolella aitaa kuin missä mä olen. Et jonkun katon vois noi ihmiset tuohon pihalle rakentaa jotta noikin otukset pysyis siellä missä pitää!

Ja sit mä haluan haastaa Dinon (joka on niitä ainoita järkeviä tyyppejä tässä lähipiirissä) ja
Poppan (kun oon kuullut että se on aika hyvä tuossa agilityssa, vähän niinkuin mäkin).

Pajun pennut 6 pv

2008-03-06T10:38:00.005+02:00

Mikä ihana kasa! (kuva Stina Jalkanen)

Pennuilla paino nousee ja kasvavat hyvin!

Pajunvitsoja kuvina

2008-03-01T19:37:00.003+02:00

Pienen pieniä Pajunvitsoja 1 päivän ikäisinä (kaikissa kuvaajana Sanja Ekblad)

Poika1

Poika2
Tyttö1

Tyttö2
Tyttö3
Tyttö4
Tyttö5
Paju hoitaa

Paju vastaa haasteeseen

2008-03-01T18:00:00.002+02:00

*Puh* Kiire tulee tässä seitsemän lapsen yksinhuoltajana, mutta tottahan sitä pitää Kujeen heittämään haasteeseen vastata! Pitäisi siis kertoa seitsemän asiaa/totuutta itsestään.

1. Koska mä haluan pitää huolta linjoistani niin syön yleensä vain yöllä. Mulle (siis vain mulle, ei muille) jätetäänkin yöksi ruoka josta mä käyn sitten napsimassa yöpalaa kun vatsassa tuntuu tyhjältä. Yöllä syöminenhän kun ei lihota (näin mä olen ainakin ymmärtänyt).

2. Juokseminen on maailman parasta hommaa! Vielä jos voi leikkiä takaa-ajoa tai (mikä vielä parempaa) juosta jotakin pientä ja karvasta kiinni, ei siitä voi juuri ajanviete parantua. Se tuossa odostusajassa tuppasi harmittamaan kun eihän sen mahan kanssa voinut enää juostakaan kunnolla!

3. Mä olen ainoa joka saa nukkua yöni olohuoneessa sohvilla! Toisaalta sehän on ihan itsestäänselvää, sillä sohvahan on ainoa mun arvolle sopiva nukkumapaikka. Silloin tällöin päiväseltään käyn kyllä koenukkumassa tuon takkahuoneenkin sohvan, mutta se ei kerta kaikkiaan ole yhtä pehmeä kun olohuoneen sohvat. Kun nuo ihmiset ei vielä ole tajunneet mua niitten sänkyynkään päästää...

4. Nuo muut koirat täällä ovat vähän omituisia otuksia, yksi ei kuule (eikä varmaan näekään) enää juuri mitään, kaksi läähättävät vain isännän perään ja haluisivat koko ajan tehdä jotain (äärimmäisen omituista), ja yksi on muuten vain outo otus (toisaalta sehän on poika, joten se ehkä selittää asian...). Mä siis ainoana täysjärkisenä vähän niinkuin johdan tätä joukkiota. Noi ihmisetkin yleensä saan loppujen lopuksi tekemään mitä haluan, joten mulla on oikeastaan aika hyvä diili täällä.

5. En tiedä kehtaako tätä tunnustaakaan, mutta noi lapsukaiset saivat alkunsa ekoilla treffeillä, ja ne oli vielä sokkotreffit! Mut mähän oon nykyaikainen nainen joka kantaa vastuunsa, joten tuskinpa kukaan tästä tunnustuksesta nyt niin pahasti järkyttyy...

6. Aina silloin tällöin käyn ulkoiluttamassa noita ihmisiä myös agilitykentällä, ja se on kyllä hauskaa katsottavaa kun ne tekevät itsensä ihan naurunalaiseksi siellä heiluessaan ja riehuessaan. Mä otan yleensä suht rauhallisesti kuitenkin sen homman ja jossain vaiheessa nuo ihmisetkin sitten rauhoittuvat ja päästävät mut rauhassa kommentoimaan radan varrella muitten suorituksia. Haukkuvia ja pienia karvaisia koiria kommentoinkin yleensä sitten oikein pontevasti, ne jotenkin vetoavat mun villikoiran perimään.

7. Vaikken ollut ihan varma että miten tää seitsemän lapsen huoltaminen lähtee käyntiin niin ihan kivastihan tuo näyttää menevän. Ne ovat selkeästi tulleet äitiinsä kun ovat niin pirteitä ja söpöisiä!

Ja tässähän sitten pitää varmaankin haastaa pari muutakin... Doris pitää ainakin saada mukaan ja Elkie.

Loppusaldo

2008-03-01T09:28:00.001+02:00

...taitaa olla 2 poikaa ja 5 tyttöä! Kaikki muut mustia paitsi grizzletyttö.

Ensimmäinen syntynyt!

2008-02-29T22:51:00.003+02:00

...musta poika! (noin 22:45)
.
.
.
*lisäys* ja nyt musta tyttö (vähän yli 23:00)
.
.
.
*lisäys* ja nyt grizzle tyttö (noin 23:30)

...ja tässä vaiheessa pitää itse painua maate, lisää raportointia aamulla!

Odotus jatkuu...

2008-02-29T21:04:00.002+02:00

...Paju läähättää ja raapii silloin tällöin, vaikka muuten onkin rauhallinen. Voisi siis kuvitella että tänä yönä tapahtuu!

Iik!

2008-02-29T11:04:00.001+02:00

...yöllä Pajun lämpö oli tipahtanut 36,9 asteeseen, mutta mitään muuta ei ole vielä tapahtunut. Siitä se pikkuhiljaa lähtee, kylläpä jänskättää!

Kumpi mahtaa opettaa kumpaa?

2008-02-25T11:52:00.003+02:00

54 vuorokautta

2008-02-24T19:02:00.004+02:00

Pennut möyrivät jo selkeästi mahan alla ja kun Paju makaa sohvaalla niin näkee kun vatsa liikkuu omaan tahtiinsa! Huomenna Paju lähteekin sitten kasvattajalle, joten valokuvia voi tulla hieman harvempaan tahtiin. Toki laitan kuulumisia aina kuin niitä itsekin saan!

Viljon iltajumppa ja päivän maha

2008-02-22T15:20:00.004+02:00

Viljon jokailtainen jumppa pitää reidet kunnossa. Jumppa alkaa siitä kun nousen ruokkimaan koiria ja päättyy siihen kun kuppi kolahtaa lattiaan. Tässä ollaan jo loppusuoralla joten pomput alkavat jo hieman hiipua... ja lopussa näkyy myös vilahdus linssiluteesta!

Ja sitten tietenkin vielä päivän maha (52 vrk):

Lisää löhöilyä

2008-02-21T14:09:00.002+02:00

Enää ei Paju pahemmin ulkona viihdy, selkeästi näkyy että se haluaisi mieluiten vain maata sisällä lämpimässä.

Tääl on kylmää ja ikävää!

Onnea on... pehmeä ja lämmin sohva!

...lisävarusteena jopa pääntuki.

Nälkä eikun lisääntyy

2008-02-19T13:26:00.004+02:00

Aloin yöllä kuuntelemaan outoa rapisevaa ääntä ja nousin tutkimaan asiaa. Tytöltä oli unohtunut jugurttipurkki keittiön pöydälle (pohjalla oli vielä noin sentti jugurttia). Mystisesti sekä purkki että lusikka olivat teleporttautuneet olohuoneen matolle, ja vielä niin ettei yhtään jugurttiroiskeita löytynyt mistään.

Todistusaineistoa

Tytön ja Pajun välillä on yhteistyö- ja avunantosopimus: Pajulle sujautetaan kaikki mitä itse ei haluta syödä...

Mitään en ole koskaan antanut!

Otin tänään kuvia ulkoilustakin, mutta jostain syystä ne korruptoituivat... täytyy yrittää huomenna uudestaan!

Tyypillinen asento

2008-02-17T22:05:00.003+02:00

Pajun tyypillisin asento nykyisin...

Toki maatessa silloin tällöin iskee hetkellinen hulluus:

...mutta mitä sitä turhaan sohvalta liikkumaan kun hulluuskohtauksen voi hoitaa näin kätevästi maatenkin!

47 vuorokautta

2008-02-17T18:34:00.006+02:00

Astutuksesta on kulunut noin 47 vuorokautta ja vatsa on hieman pyöristynyt lisää. Ruokahalu on Pajulla edelleen mahdoton! Viime yönä se oli jopa herättänyt vinkunallaan kennelpojan (sillä järkytyksekseen ruoka oli loppunut kupista!). Lisää ruokaa saatuaan Paju oli rauhoittunut nukkumaan... kunnes parin tunnin päästä oli pitänyt sitten tietenkin päästä ulos...